KTK-II
VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE
"Ansku"
Suomenhevonen, tamma
Ruunikko, 153cm
01.07.2018, 15v.
Kasvattaja Kaunovaara
Omistaja rukkanen (VRL-00583)
Koulutustaso Helppo B
Rekisterinro VH18-018-1570
Kouluratsastus taso 4 (1550.49 op.)
Lisää porrastettujen pisteistä alempana.
KUVIEN © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
00.00.0000 Varsan nimi saavutukset // e/i:
Meidän ihana Kaunon Ananas "Ansku" on reipas menijä, jolta ei jää tilaisuus laukkaspurttiin koskaan käyttämättä. Jos tamma matelee on siinä jotain pahasti vialla. Anskusta löytyvä vauhti on perimää sen emältä. Kovin kiva ja kiltti suomipolle Ansku on vaikka vauhtia ratsuna löytyykin enemmän kuin tarpeeksi. Hoitaessa tamma käyttäytyy tyynen rauhallisesti eikä turha hötkyile. Vain ruoka-aikaan saattaa esiintyä tietynlaista levottomuutta, johon ei auta muu kuin se ruoka. Anskun mielestä on myös ok työntää turpa aina uusien ihmisten taskuihin ja napata taskun reunasta kiinni hampailla ellei siellä ole sille herkkuja. Revenneitä taskuja on paikattu moneen kertaan jo silloin kun Ansku oli vielä pieni ja viaton pikkuhevonen. Ilkikurisen namipepun hampaisiin on joutunut taskujen lisäksi myös reppuja ja laukkuja. Jos jokin tuoksuu herkulliselta upottaa Ansku siihen takuuvarmasti hampaansa. Sen karsinan ovesta löytyy varoitus tästä asiasta.
Ratsuna Anskubansku on liian reipas kaveri. Sen kanssa saa olla tarkkana ja tarkistaa heti alkuun jarrujen tilanteen. Anskulla jarrut sattuvat nimittäin olemaan samaa mallia vanhojen autojen kanssa. Joskus toimii, mutta niihin ei voi luottaa liiaksi. Älä luota viimekertaiseen jarrutilanteeseen vaan ratsasta kaikki avut tarkasti läpi ennen kuin kaasutat kovempaa. Maastoratsuna emme luottaisi liikaa Anskuun. Sen mielestä on tylsää vain mennä rennosti ravissa, jos baana on edessä ja tilaisuus laukata täysiä. Eteen mieluummin toinen hevonen, jolta jarrut löytyvät eikä hevonen säikähtäisi vaikka joutuisi toimimaan hevosjarruna. Anskua ei houkuta kävelylenkit, joten rauhalliseen menoon kannattaa tyytyä pelkästään kentällä.
Kouluratsuna Ansku on vaativa. Se vaatii ratsastajaltaan niin hermoja kuin osaamistakin. Täytyy tietää mitä tekee eikä selässä voi vain matkustaa. Mitään tamma ei anna ilmaiseksi vaan yrittää kiemurtaa töiden teosta vain laiskotellakseen. Jos mennään laukkaympyröitä on varmaa, että Ansku pyrkii kokeilemaan rodeotaitojaan, ravissa se punkee kiusatakseen keskelle kenttää eikä suostu menemään kulmiin. Napakka ratsastaja tekee heti selväksi miten tässä edetään eikä anna Anskulle mahdollisuuksia kiemurteluille. Saatuaan tamman kuulolle tekee se naama mutrussa treenit. Toistoilla Ansku alkaa pikkuhiljaa toimia paremmin ja tajuaa ettei tämä nyt niin kamalaa olekaan. Uusia juttuja se vierastaa ja esittää ettei opi. Kärsivällisyys ja toistot ovat avainsanat Anskun kanssa pärjäämiseen. Toivomme todellakin, että ikääntyessään tammasta tulee parempi kouluratsu, jonka kehtaa viedä kilpakentille ilman hirveää vääntämisen makua.
i. Huvin Hattivatti |
ii. Hymnin Muumi |
iii. Koston Mörkö vkk, 155cm SV-I, KTK-II, KRJ-III |
| iie. Hymnin Sointu rt, 155cm KTK-III |
||
| ie. VIR MVA Ch Huvin Laventeli rt, 153cm KTK-II |
iei. Fiktion Heveli trt, 153cm KTK-III |
|
| iee. Runon Lenita vprt, 157cm KTK-III, ERJ-I |
||
e. Fiktion Aprikoosi |
ei. Ch Välähdyksen Ristinolla |
eii. WNS Ristiaallokko rt, 150 cm |
| eie. Taika-Kukka rt, 156 cm |
||
ee. Fiktion Apila |
eei. Vaapukan Vilijo prt, 153 cm KTK-II, KRJ-I, SV-II |
|
| eee. Fiktion Auni vprt, 155 cm KTK-II, KRJ-I, SLA-I |
Kouluratsastus taso 4/3
Tahti ja irtonaisuus 840.44p
Kuuliaisuus ja luonne 710.05p
Esteratsastus taso 2/-1
Kenttäratsastus taso 0/-1
Hevoselle kerätään keltaisia varusteita (riimut, loimet, yms)
Yleisvarusteet (yleissatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Kouluvarusteet (koulusatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Loimia (tallissa fleece, ulos talvella paksu toppaloimi)
Kisoihin mukaan valkoinen satulahuopa ja nahkariimu
Tarhaa vanhempien tammojen kanssa
Loimi vain kovalla pakkasella/märkänä
Suojat ratsastaessa
Kerran viikossa pitkä maastolenkki
Pieni ruunikko tamma oli syntynyt aamuyöllä. Olimme Matin kanssa molemmat olleet edellisenä iltana sitä mieltä ettei se voisi millään syntyä vielä kun laskettu aikakin oli vasta viiden päivän kuluttua eikä vahatipoista ollut merkkiäkään. Aprikoosi oli yllättänyt ja varsonut ruunikon tammavarsan joskus viiden aikaan. Aamukahvit meinasivat mennä väärään kurkkuun kun toisella katsomisella ruudulla näkyikin möykky Aprikoosin vierellä. Äkkiä talliin! Emätamma oli kiltti ja päästi minut katsomaan uutta tulokasta lähempää. Varsaa mietitty kovasti koko tämä uusi outo elämä sen ympärillä. Arasti se haisteli kättäni, siirtyen siitä käsivartta pitkin ylös hiuksiin asti ja nappasi suullaan yllättävän kovan otteen tukasta vetäen siitä äkisti. Huusin sisäisesti autsit ja tyydyin vain nappaamaan kuontaloni irti varsan otteesta nopeasti. Meni ja tukisti ensitöikseen.. Mitähän tästä mahtaisi seurata.
Iltapäivään mennessä olimme selvittäneet, että tamma se tosiaan oli. Napsi kaikkea ja kaikkia suullaan. Emääkin se alkoi ärsyttämään nopeasti kun napsi huulillaan tiukkaa otetta niin kaulasta, harjasta kuin hännästäkin. Kipakalle tammavarsalle olimme miettineet jotain hedelmäistä nimeä. Ananas tuntui nyt todella sopivalta. Piikikäs ulkokuori suojeli makeaa sisusta. Tai niin me toivoimme. Että sieltä sisältä löytyisi ajan saatossa muutakin kuin lisää kipakkuutta. Annettaisi nyt vaan tamman hieman kypsyä ennen kuin toivottaisi siltä suurempia.
