Jeilin Bofink

KTK-II
VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE

Suomenhevonen, ori
Tummanrautiaankimo, 155cm
05.02.2018, 8v

Kasvattaja Jeili
Omistaja rukkanen (VRL-00583)

Koulutustaso VaB
Rekisterinro VH18-018-0355

Kouluratsastus taso ( op.)
Lisää porrastettujen pisteistä alempana.

Kuvien © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

JÄLKELÄISET // 1 kpl

11.04.2018 Kaunon Pärlafink // e: Kaunon Helmililja

SAAVUTUKSET

Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 31.03.2018
18 + 18 + 18 + 18 = 72p. KTK-II

3v. 25.02.2018 4v. 25.03.2018 5v. 25.04.2018 6v. 25.05.2018 7v. 25.06.2018 8v. 25.07.2018

Luonne

Sen siitä saa kun lähtee etsimällä etsimään talliin uusia hevosia. Tarjouksia tuli todella houkuttelevista ja ihanista suokeista, siinä meni ilta ja toinenkin niitä selatessa. Miettiessä, että millainen uusi tulokas meille mahtaisi olla just sopiva sattui silmiini Jeilin tuleva kasvatti. Serenan kertoessa varsasta olin myyty jo sen isän sukua vilkaistessani. Ensinnäkin, en osannut edes tavuttaa sen nimeä. Lukihäiriöiselle höperölle tuo nimi oli vaikea. Eli siis samantien hirveän houkutteleva. Emäkin oli mitä ihastuttavin vaikka sen nimi ei saanutkaan kieltä solmuun. Jätin varauksen, jos varsa syntyisi orina se tulisi meille. Tammalle meillä ei juuri nyt ollut tarvetta.

Helmikuun alussa se sitten tapahtui. Kimo orivarsa syntyi ja se sai nimekseen Jeilin Bofink eli peippo. Pyörittelin sen nimeä suussani, ei mennyt kieli solmuun vaan aukesi uskomaton kirjo lempinimiä. Boris, Bo, Bonkki, Peippo ja vaikka mitä muita. Pienen kimoutavan orin saavuttua Kaunovaaraan oli nimi kuitenkin heti selvä, Bono. Olihan se kuin Bonon hevosversio kun kuvitteli sen silmille suuret aurinkolasit. Hyvää tekevä stara. Vaikka meidän Bonon lempipuuhaa ei olekaan rokkaaminen on se silti tähtiasemansa tallissa ansainnut. Jos etsii ratsuksi sellaista hevosta, jolta löytyy lennokas askel ja kevyt mieli on Bono oikea valinta. Se kulkee omalla moottorilla liiankin kevyen ilmavasti eteenpäin. Orin kanssa saa harjoitella lämmitellessä pidätteitä, voltteja ja pistää sen aivot töihin. Ei auta antaa Bonon juosta omiaan vaan oikeasti se on pistettävä töihin! Muuten tähtiratsu pistää ranttaliksi ja ratsastaja voi ottaa ilmalennon ja toisenkin. Orilla on rodeoratsun maine tallissa. Jos sen selässä kestää yhden treenin, kestää varmasti toisenkin eikä tarvitse turhaan pelätä. Töitä tehdessään se pysyy maankamaralla.

Hoidokkina Bonoa joutuu puunaamaan ihan kunnolla, se nimittäin rakastaa pyöriä mutalammikoissa, kakkanurkassaan sekä ihan missä vaan mistä jotain likaa sattuu karvaansa saamaan. Bono taitaa olla enemmän geneettisesti lämpänä possuja kuin uljaita arabianhevosia.. Oria saa siis pestä ja harjata urakalla. Pelottaa ajatus orin kimoutumisesta aivan valkoiseksi. Sitten ollaankin hätää kärsimässä ja pesuaineita saa ostaa tallille tukusta. Bono on myös tunnettu takkuisesta tukastaan, jonka se saa selvittämisen jälkeen parissa minuutissa sekaisin. En tiedä mitä ihmettä ori sille tekee, mutta Bonon kanssa on turha unelmoida mistään tukkajumalasta. Se varmaan jäisi tukastaan kiinni johonkin ja repisi sen sängeksi just kun tukkaa olisi kasvatettu rakkaudella ja kärsivällisyydellä.

Suku

i. Kärmeniemen Kamtinamo
KTK-II

ii. Asfalttiviidakkovekara
KERJ-I ERJ-I KRJ-I

iii. Vekara-Juuso
iie. Asfalttiprinsessa
ie. Siniketun Pilfink
KERJ-I SLA-I YLA1 SV-II
iei. Rokkipena
iee. Siniketun Pärluggla

e. Tiusan Rallitellen
KTK-II, SV-II, First Champion

ei. Ralli-Rami
KTK-III KRJ-I ERJ-I KERJ-II YLA-2 SLA-II

eii. Rattea Renttuli
eie. Kylvön Henni

ee. Hipsutellen
rt 153cm
KTK-II, SLA-I

eei. Horisontti
eee. Heilutellen

Kilpailut

NÄYTTELYMENESTYS
Kilpailut

Kouluratsastus taso /
Tahti ja irtonaisuus p
Kuuliaisuus ja luonne p


Esteratsastus taso /
Kenttäratsastus taso /

Varusteet

Hevoselle kerätään punaisia varusteita (riimut, loimet, yms)
Yleisvarusteet (yleissatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Kouluvarusteet (koulusatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Loimia (tallissa fleece, ulos talvella paksu toppaloimi)
Kisoihin mukaan valkoinen satulahuopa ja nahkariimu

Hoito-ohjeet

Tarhausohje:
Loimi vain kovalla pakkasella/märkänä
Suojat ratsastaessa
Vähintään kerran viikossa maastoon

Päiväkirja

10.08.2018 - Maastoilua

Bonoa ei mikään pysäyttänyt kun se kerran sai kovan vaihteen silmään! Maastossa laukkaaminen oli orin mielestä maailman paras asia ja tällaisena kesäiltana en minäkään tiennyt juuri sen parempaa. Painelimme orin kanssa pitkin metsätietä sellaista vauhtia, että joku muu olisi voinut kauhistua. Kivet sinkoilivat takanamme ja orin vaalea harja hulmusi edessäni. Annoin sen laukata kunnes lähestyimme risteystä. Oikealla olisi Matin pikkumökki ja vasemmalla jatkuisi vielä pienen pätkän verran sama metsätie. Hidastin Bonon ennen risteystä ja ori hidasti kuuliaisesti, se tiesi että tässä kohtaa saatettaisi joko mennä uimaan tai kääntyä takaisin kotiin. Se kuunteli korvat hörössä apuja, käänsin orin mökkiä kohti. Matin mökki oli jäänyt vähäiselle käytölle, mutta hevosten kanssa kävimme tässä rannassa aika monesti uimassa. Juuri sopiva pohja ja helppo paikka muutenkin. Eikä kukaan naapuri ollut valittamassa uivista hevosista. Tähän rantaan kun ei nähnyt muuten kuin todella kaukaa vastarannalta kiikareilla tai veneellä ohittaessa. Bono käveli reippaasti rantaan, en päästänyt sitä syvälle, koska en halunnut kastella satulaa. Ori seisoi järvessä ja puuskutteli turvallaan veden pintaan renkaita. Joi vähän ja polskutteli hetken etujaloillaan. Vesipisarat lentelivät ympäriinsä. Onneksi Bono tykkäsi vesileikeistä, mutta ei lähtenyt omin päin uimaan. Käänsin orin hetken kuluttua takaisin mökkitielle ja kotia kohti.

Kävelimme pitkän matkaa ihan rauhassa. Ötökät pörräsivät ympärillä, se olikin kesän huonoimpia puolia. Hiton paarmat pörräsivät jatkuvasti.. Kannustin orin pian raviin ja karistimme hetkellisesti ötökät kannoiltamme. Bonon askel oli rento. Treeniin palattuaan se oli taas löytänyt sisäisen kouluratsunsa ja kuunteli apuja todella herkästi. Onneksi. Vahvatahtoinen ori olisi muuten voinut kyykyttää meikäläistä ihan miten olisi halunnut. Kiltti ori kuitenkin oli luotettava ratsu vaikka maastossa vauhtia löytyikin aikamoisesti. Annoin Bonon laukata vielä pienen pätkän, se ei enää kiirehtinyt. Se tiesi, että kohta oltaisi takaisin kotona.

Kotipihassa laskeuduin satulasta. Annoin orin seisoa puomin luona irti ja se pysyi paikallaan kiltisti. Hain ämpärillisen vettä. Orin juodessa otin satulan sen selästä, vein takaisin talliin ja palattuani riisuin Bonolta suitsetkin. Riimun sujautin nopeasti päähän ja talutin orin suorilta laitumelle. Päästyään laitumen portista sisään se käveli pienen matkan ja laskeutui piehtaroimaan oikein sydämensä kyllyydestä. Palasin takaisin talliin, putsasin varusteet pikaisesti ja kirjoitin pienen merkinnän maastoreissusta tallivihkoon.

13.07.2018 - Töihin paluu

Keskellä helteisintä heinäkuuta teki mieli vain painua takaisin sisätiloihin ilmastoinnin syleilyyn. Silti painelin pitkin orilaidunta kalastamassa kimoa Bonoa, joka juoksi kavereiden kanssa koko ajan kauemmas. Nuoremmat orit pyörivät toki siinä kintereillä, koska odottivat innolla jos ihmiseltä sattuisi löytymään nameja. Bonoa ei kiinnostanut enää ihmisseura, se oli lomamielellä eikä halunnut palata talliin. Pysähdyin keskelle laidunta, hikisenä ja hengästyneenä. Nuoriso ympäröi minut nopeasti ja olin silkkiturpien piirittämänä. Nameja ei nyt irtoaisi. Huokaisin ja lähdin kävelemään takaisin portille. Keinot olivat nyt vähissä, miten hitossa sitä saisi yhden itsepäisen lomalaisen kiinni? Oliko perjantai kolmastoista kuitenkin oikeasti epäonnen päivä? Kannattiko tässä edes yrittää mitään? Sisäinen monologini päättyi äkkiarvaamatta kun joku tönäisi minua selkään. Selvisin kaatumiselta vain hädintuskin. Takanani Bono katseli suurin silmin, että mitäs sie siinä kumartelet? Nappasin orin otsatukasta kiinni ja sujautin riimun sen päähän niin nopeasti ettei ori ehtinyt reagoida mitään.

Mietin tallille kävellessäni, ori perässäni löntystäen että olikohan tähän nyt jonkin koira haudattuna.. Epäonnea en nyt kaipaisi. Olin muutenkin telonut kesän aikana itseäni niin ettei tallin omistajalla olisi ollut sellaiseen varaa. Onneksi suurinosa hevosista olivat lomilla, joten töitä ei ollut ihan niin paljoa. Bono sai olla heinäkuun alun kokonaan laitumella, mutta nyt oli tullut sen aika palata kunnolla töihin. Kolme kertaa viikossa otettaisi treeniä ja olin jo ilmoittanut oria muutamiin kisoihin mukaan loppukesälle. Elli oli luvannut ratsastaa ja kisata kun minulla ei nyt polvi kestänyt niin paljoa kuin mitä olisi tarvinnut.

Bono seisoi hämmentyneenä tallin käytävällä. Sisällä oli sopivan viileää ja nautin itse suunnattomasti tästä tunteesta sen jälkeen kun olin ravannut pitkin orilaidunta hiki noroina valuen. Bonoa ei juuri kiinnostanut oliko kuuma vai ei. Se oli enemmän närkästynyt kun joutui pois pellosta, joutuisi taas käyttäytymään ja töihinkin vielä.. Harjasin orin reippaasti ja pian harmaa ori oli niin puhdas kuin miten sen nyt sattui harjalla puhtaaksi saamaan. Satula selkään, suitset päähän ja menoksi! Tänään Elli ei ehtisi ratsastamaan, joten menisin selkään itse, vastoin lääkärin määräyksiä tietenkin. Kuka hevosihminen ehtisi muka olla monta viikkoa ratsastamatta?!

Talutin Bonon maneesiin. Siellä olisimme sentään suojassa porottavalta auringolta. Maneesin ovista sisään päästyämme Bonosta tuntui kaikki energia valuvan pois. Se roikotti päätään tympääntyneenä. Koko olemus oli laiska. Selkään päästyäni hoputin laiskimusta eteenpäin enkä antanut periksi vaikka ori pisti koko olmuksellaan vastaan. Luulisi laitumelta töihin palaavalla orilla olevan liikaakin energiaa, mutta tämä ei halunnut tehdä töitä ja laiskotteli minkä ehti. Raipalla sain vauhtia kimoon. Pienellä napautuksella käynti piteni ja piristyi. Ei tässä nyt joudeta laiskottelemaan!

Alkulämmittelyt hoidettuamme kannustin orin raviin. Bonon ravi oli mukava istua kun sen sai kunnolla toimimaan. Alkuun koko homma oli katastrofi. Ori yritti laistaa ja hidastaa takaisin käyntiin. Hikoilin selässä kuin pieni sika. Epätoivo meinasi iskeä. Minne oli kadonnut se lennokas ja ihanan kevyt ratsatettava ori? Ravityöskentelyn alkaessa pikkuhiljaa sujumaan edes tyydyttävästi pyysin laukkaa. Siinä vaiheessa Bono räjähti. Se lähti laukkaan hirveää vauhtia! Pysyin selässä kuin ihmeen kaupalla ja annoin orin laukata uraa pitkin, keräilin ohjia takaisin käsiini ja hillitsin menoa hieman. En kuitenkaan pysäyttänyt laukkaavaa hevosta vaan annoin sen painella edelleen reipasta laukkaa ympäri maneesia. Mentiin sentään uraa pitkin ja vauhti alkoi vähitellen olla järkevää. Rentous ja keveys löytyivät muutaman kierroksen päästä. Hidastin orin ravin kautta käyntiin, annoin sen hetken hengähtää ja vaihdoin samalla suuntaa. Laukka-avut suoraan käynnistä toimivat ja Bono laukkasi allani nyt huomattavan rennosti eikä kiirehtinyt mihinkään. Teimme ympyröitä ja kokeilin onneani laukanvaihtojen kanssa. Onnistuivat! Pariin onnistumiseen oli hyvä lopettaa ja annoin orin taas kävellä hetken ennen tallille palaamista.

Tallipihalla Elli tuli vastaan ja kerroin meidän pienestä treenistä. Eihän me Bonon kanssa oltu juuri mitään järkevää tehty, mutta totesin sieltä edelleen löytyvän kaikki tarvittavat askellajit ja avut menivät lopulta läpi kivasti. Huomenna Elli saisi kiivetä orin selkään ja jatkaa töitä.

Valmennukset