Vaniman Haamumieli

KTK-III, KRJ-I, SLA-I, YLA2, SV-I, VAR-I
RIP 22.07.2017
VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE

 

Suomenpienhevonen, tamma
Punarautias, 145cm
29.05.2015, 19v

Kasvattaja Vanima
Omistaja rukkanen (VRL-00583)

Koulutustaso HeA
Rekisterinro VH15-018-1509

Kouluratsastus taso 5 (1964.74 op.)
Lisää porrastettujen pisteistä alempana.

Kuvien © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

 

JÄLKELÄISET // 4 kpl

02.11.2015 Kaunon Riemueetu KTK-II, KV-I, SV-II, VSN Champion // i: Fiktion Rymyeetu
07.01.2017 Kaunon Hiputti // i: Fiktion Hohkaus
15.01.2017 Kaunon Kaarnikka KTK-II // i: Fiktion Kaarne
25.05.2017 Kaunon Haamukipu // i: Koistilan Tuuri

RIP 22.07.2017

Hani jouduttiin lopettamaan pahan ähkyn vuoksi. Kaikkemme teimme, mutta se ei tällä kertaa riittänyt. Klinikalla hyvästelimme pienen rautiaan. Lepää rauhassa Hani!

SAAVUTUKSET

20.08.2015 - (2-v: rakenne 6,6, suku 10, käytöskoe 15 = 31,6)   SV-I
20.09.2015 - (3-v: rakenne 6,4, suku 10, käytöskoe 20, ratsastuskoe 6,8 + 7 = 50,2) SV-I
20.10.2015 - (3-v: 10 - 20 - 10 - 3 - 3 = yht. 46 p.) VAR-I
20.11.2015 - (16 + 19 + 17 + 17 = 69p) KTK-III
30.05.2017 - (23,5 (17+6,5) - 30 (21+9) - 17 - 16 - 5 = 91,5p) YLA2
15.06.2017 - (7,5 + 40 + 25 + 20 + 14 = 106,5 p.) KRJ-I
20.07.2017 (11 (3-2-3-3) + 21 + 25 + 21 + 20 = 98 p.) SLA-I

Ikääntymisenä käytettiin 30 IRL-päivää = 1 virtuaalinen vuosi. 1v - 28.06.2015 | 2v - 28.07.2015 | 3v - 27.08.2015 | 4v - 26.09.2015

Luonne

Vaniman Haamumieli aka Hani tuli meille Kaunovaaraan suoraan kasvattajalta. En voinut vastustaa nähdessäni myynnissä kauniin pienhevostamman, jonka isänemä Mehtälän Piritti oli vanha kasvattini. Muutenkin tässä herasilmäisessä pikkutammassa oli jotain sellaista mitä olin kaivannut talliini.

Hani on tammamainen mamma, sellainen oikea herkkis. Harjatessa mahanalus on hyvin herkkä paikka eikä sieltä kannata harjata liian kovakouraisesti. Hani ilmaisee ärtymyksen selkeästi viuhtomalla hännällään ja polkemalla takajalkoja. Tamma ei pure eikä potki, mutta varoittelee kyllä. Rauhallinen ja määrätietoinen hoitaja on Hanille mieleinen. Se arvostaa tuttuja rutiineja eikä pidä turhasta hötkyilystä. Hirveässä kiiressä Hani stressaa ja saattaa olla arvaamaton.

Ratsuna Hani on hyvin ponimainen. Nuorena se oli villi ja vekkuli ratsastaa, eikä juurikaan välittänyt kuka siellä satulassa yritti kuria pitää. Rauhoittuminen on tapahtunut iän karttuessa ja Hanista on tullut pikkuhiljaa tasaisempi ratsastettava. Mitenkään liian helppo se ei ole eikä siitä sellaista tylsää ratsua tule varmaan koskaan. Hani kuuntelee reipasta ja itsevarmaa ratsastajaa, joka tietää mitä haluaa ja minne mennään. Epävarmuus kostautuu nopeasti tamman lähtiessä omille teilleen. Sen Hani osaa vaikka ratsastaja kuinka huitoisi selässä. Tamman saa napautettua takaisin todellisuuteen vain napakalla otteella. Kouluratsuna Hani on parhaimmillaan. Se ottaa uudet asiat haasteina vastaan eikä arkaile vaikka juttu tuntuisi alkuun vaikealta. Itsepäisyys tulee tässä vaiheessa avuksi ja tamma tekee töitä oikein kunnolla saadakseen kehuja hyvin tehdystä treenistä. Se ei halua lopettaa treeniä koskaan huonoon suoritukseen vaan pakertaa mieluummin vaikka pikkuisen lisää. Muuten tammasta jää melkoinen kiukkupussi ratsastuksen päätteeksi eikä samaa hommaa saada seuraavalla kerralla yhtään sen helpommalla loppuun.

Kokonsa puolesta Hani on upea ratsu junnuille, mutta ei luonteensa puolesta ole ihan kenen tahansa ratsu. Junnuiltakin vaaditaan kovaa luonteen lujuutta, periksiantamattomuutta ja taitoa. Onneksi Hanille on siunaantunut lyhytjalkainen omistaja, joten saamme kaksistaan treenattua ja kisattua eikä koko tule kummallakaan esteeksi. Luonteen lujuus vois joskus olla se suurin kompastuskivi. Yhteisen taipaleen aikana ollaan hiouduttu pikkuhiljaa yhteen vaikeuksista huolimatta. Silloin tällöin Hanin mielenosoitukselliset pukkilaukat voivat ottaa omistajaa aivoon, mutta silloin muistetaan ettei pidä unohtaa reippaita maastolenkkejä ja rentoa humputtelua. Siitä Hani pitää ja saadaan sopivaa taukoa kentällä treenaamisesta.

Suku

i. Kadotettu Vinsentti
KTK-II, KRJ-I, SV-I

ii. Ulapan Vajokki
SV-II
iii. Vähän Vajaa
iie. Tämä Tyttö Tanssii
ie. Mehtälän Piritti
KRJ-I
iei. Turjakkeen Tarantella
KRJ II, SLA I
iee. VIR MVA Ch Kukan Susanna
KTK II

e. Viisikon Hepsankeikka
Ch, KTK II, KRJ-I, SLA-I

ei. Moon Ramiro
KRJ-II

eii. Ralli-Rami
KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II, YLA-2, SLA-II, KTK-III
eie. Mollamaija
ee. Mäkisuon Heissulivei
KRJ-I, SLA-I
eei. Hymy
eee. Hellän Hely

Isälinja: Kadotettu Vinsentti - Ulapan Vajokki - Vähän Vajaa
Emälinja: Viisikon Hepsankeikka - Mäkisuon Heissulivei - Hellän Hely

Kilpailut

NÄYTTELYMENESTYS
KRJN ALAISET KISAT
63 sijoitusta
31.08.2015 | kutsu | HeB | 2/30
01.09.2015 | kutsu | HeB | 4/30
02.09.2015 | kutsu | HeA | 5/30
06.09.2015 | kutsu | HeA | 1/40
08.09.2015 | kutsu | HeB | 1/40
09.09.2015 | kutsu | HeA | 2/30
09.09.2015 | kutsu | HeA | 5/40
10.09.2015 | kutsu | HeA | 3/50
11.09.2015 | kutsu | HeA | 2/40
14.09.2015 | kutsu | HeA | 5/40
14.09.2015 | kutsu | HeA | 3/30
15.09.2015 | kutsu | HeA | 2/20
17.09.2015 | kutsu | HeA | 3/20
18.09.2015 | kutsu | HeA | 3/20
18.09.2015 | kutsu | HeA | 4/40
19.09.2015 | kutsu | HeB | 2/50
18.09.2015 | kutsu | HeB | 5/35
20.09.2015 | kutsu | HeA | 5/40
20.09.2015 | kutsu | HeA | 5/30
20.09.2015 | kutsu | HeA | 1/30
21.09.2015 | kutsu | HeA | 5/30
22.09.2015 | kutsu | HeA | 2/30
23.09.2015 | kutsu | HeB | 5/40
23.09.2015 | kutsu | HeB | 3/40
24.09.2015 | kutsu | HeB | 5/40
24.09.2015 | kutsu | HeA | 2/30
24.09.2015 | kutsu | HeA | 2/30
24.09.2015 | kutsu | HeB | 4/40
24.09.2015 | kutsu | HeA | 3/30
27.09.2015 | kutsu | HeA | 1/30
27.09.2015 | kutsu | HeA | 1/30
29.09.2015 | kutsu | HeA | 1/30
29.09.2015 | kutsu | HeA | 1/30
30.09.2015 | kutsu | HeA | 4/30
02.10.2015 | kutsu | HeA | 4/30
02.10.2015 | kutsu | HeA | 5/30
02.10.2015 | kutsu | HeA | 4/30
03.10.2015 | kutsu | HeA | 3/30
04.10.2015 | kutsu | HeA | 5/30
04.10.2015 | kutsu | HeA | 3/40
05.10.2015 | kutsu | HeA | 1/40
05.10.2015 | kutsu | HeA | 2/30
05.10.2015 | kutsu | HeA | 4/30
05.10.2015 | kutsu | HeA | 2/30
06.10.2015 | kutsu | HeA | 5/30
06.10.2015 | kutsu | HeA | 2/40
07.10.2015 | kutsu | HeA | 4/40
07.10.2015 | kutsu | HeA | 2/30
08.10.2015 | kutsu | HeA | 5/30
09.10.2015 | kutsu | HeA | 4/30
10.10.2015 | kutsu | HeA | 4/40
10.10.2015 | kutsu | HeA | 4/30
12.10.2015 | kutsu | HeA | 4/30
14.10.2015 | kutsu | HeA | 1/30
15.10.2015 | kutsu | HeA | 5/30
15.10.2015 | kutsu | HeA | 3/30
17.10.2015 | kutsu | HeA | 1/30
18.10.2015 | kutsu | HeA | 4/30
20.10.2015 | kutsu | HeA | 1/30
20.10.2015 | kutsu | HeA | 3/30
21.10.2015 | kutsu | HeA | 3/30
23.10.2015 | kutsu | HeA | 5/30
29.10.2015 | kutsu | HeA | 2/30

30.04..2016 | VSR-Cup | HeA | 1/136

Porrastetut ja ominaisuuspisteet
Kouluratsastus taso 5/4 1964.74 op. Esteratsastus taso 4/1 1464.99 op. Kenttäratsastus taso 2/2 740.67 op.
Tahti ja irtonaisuus 920.33 Hyppykapasiteetti ja rohkeus 420.58 Nopeus ja kestävyys 320.09
Kuuliaisuus ja luonne 1044.41 Tarkkuus ja ketteryys 0.00    

Päiväkirja

Sadepäivän ilo, maneesi

06.07.2017

Sade ropisi tallin kattoon ja ilma tuntui inhottavan tahmealta. Ukkosta, sadetta ja nihkeä olo koko ajan. Harjasin Hania sen seisoessa rauhallisesti käytävällä. Painostava ilma sai poninkin vetämättömäksi. Se oli normaalisti turhankin pirtsakka ja täynnä energiaa. Ukkossää sai rautiaan veteläksi. Eikä oma olonikaan ollut sen pirteämpi. Harjasin tamman kunnolla, sen kesäkarva oli hyvässä kunnossa. Muutoin ponista oli tullut pikkuisen turhan pullakka. Ihan oma mokani kun olin keskittynyt koko kevään ratsuttamaan nuoria.. Hani ei ollut millään tavoin enää nuori ja sen kisaurakin oli ohi. Turhan helposti sellaiset hevoset jäivät tallissa liian vähälle liikutukselle vaikka ne tottakai liikutettiinkin edelleen aikataulun mukaisesti. Treeni vaan ei ollut enää tarpeeksi kovaa pitämään kuntoa yllä. Tänään Hani pääsisi maneesiin, ensin vähän maastakäsin hommia ja sitten istuisin itse ponin satulaan pitkästä aikaa. Olin toki käynyt sillä maastoretkillä edelleen, mutta kunnon treeni oli jäänyt vähäiseksi.

Talutin rautiaan maneesille, se luimisteli sateisessa kesäsäässä ja meinasi juosta minut kumoon maneesin ovella. Hani halusi pois sateesta. Ei se normaalisti ollut mitenkään sateelle arka, mutta tänään ponia taisi vähän ärsyttää. Onneksi oli tosiaan maneesi minkä suojassa saisi ratsastella ihan rauhassa. Pysäytin Hanin keskelle maneesia. Tarkistin satulavyön vaikka en heti selkään nousisikaan. Lähdin taluttamaan ponia liinassa pitkin uraa. Itse kävelin hieman kauempana ja seurasin kuinka rautias käveli tahmein askelin korvat luimussa. Hania ei nyt kiinnostanut yhtään mikään. Maiskutin tammaa reippaampaan käyntiin, se vastasi huiskaisemalla häntää äkäisesti ja ottamalla pari reipasta askelta eteenpäin kunnes vauhti hidastui taas. Uusi yritys. Nyt vauhti pysyi paremmin. En antanut Hanille mitään mahdollisuutta hidastaa. Eteenpäin oli mentävä. Luimukorvainen tamma kulki eteenpäin, ei energisesti mutta ei ihan etanana. Maiskautin uudestaan ja käskin ponin raville. Hölkkäsin itse vauhdikkaasti, joten Hanin oli pakko ravata. Tuli pitkästä aikaa samat fiilikset kuin penskana shettisten kanssa.. Lihapullaponi kun päätti ettei se lähde niin sitähän ei saanut mihinkään suuntaan. Hani onneksi seurasi nyt esimerkkiä ja ravasi reippaasti uralla.

Seuraavaksi otin ponin ympyrälle ja pyysin siltä ravia raipan kanssa avustaen. Sain vastaukseksi pari pukkia ja vihaisen vinkaisun. Jahas, pyysin tammalta nätimpää käyttäytymistä. Ravi pysyi siistinä, poni joutui tekemään töitä koko kropalla ja se näytti pikkuhiljaa paremmalta. Laukkaa pyytäessäni sain taas pari äkäistä pukkia. Onneksi en vielä istunut Hanin satulassa. Ehkä tänään otettaisi kuitenkin vain maastakäsintyöskentelyä.. Poni oli äkäinen, olisi kai halunnut vaan takaisin karsinaan. Tai laitumelle syömään.

Kun meno alkoi näyttää himpun verran rennommalta annoin ponin hidastaa käyntiin. Se oli hikinen. Ei kunto ollut ihan yhtä hyvä kuin ennen. Pysäytin Hanin, keräsin liinan ja laskin jalustimet. Tamma seisoi paikallaan juuri sen aikaa, että ehdin selkään. Jarruttelin vielä hetken, jotta saisin jalustimet jalkoihin. Hania se ärsytti. Tamma heitteli päätä ja polki jalkaa. Keräsin ohjat ja otin napakan otteen ponista. Se käveli energisenä eteenpäin. Saihan sitä kiukkua käytettyä näinkin. Ratsastin ponin kohti uraa, kiersimme maneesin kerran käynnissä kunnes pyysin siltä ravia. Hani pinkaisi raville, onneksi se ei pukitellut. Tammasta lähti ompelukoneravia, ratsastin sitä enemmän eteenpäin ja pyysin pidempää askelta. Pieni putte pidensi askelta ja nyt mentiin sellaista suht normaalia ravia. Silti se oli kireä kuin viulunkieli. Ratsastin enemmän eteen ja alas. Rentoutuin itseäni, pidin kädet pehmeinä ja annoin Hanin ravata. Se rentoutui pikkuhiljaa, ohjasin sen välillä ympyrälle ja ratsastin ponia kuulolle. Olimme molemmat hikisiä. Onneksi Hani vastasi nyt apuihin kevyesti, se rentoutui selästä ja kaulasta, tuntuen pehmeämmältä. Kun olimme jonkin aikaa ravanneet nostin laukan. Nyt ei tullut pukkilaukkaa eikä vinkaisuja. Annoin ponin laukata rennosti pitkin uraa. Se tuntui nauttivan menosta. En edes yrittänyt tehdä mitään muuta. Keskityin vain pitämään tamman rentona.

Laukkapätkän jälkeen hidastin Hanin käyntiin. Kävelimme pitkin maneesia jonkin aikaa. Taputtelin uupuneen tamman kaulaa ja vannoin antavani sille enemmän huomiota. Eihän se ollut enää nuori. Onneksi oli sentään pysynyt terveänä.

Pienen mustan emä

15.01.2017

Hani astutettiin ihanalla orilla nimeltään Fiktion Kaarne. Jotenkin tammalle on valikoitunut molempien varsojen isiksi fiktiolaiset ihanuudet. Tämä uusin varsa oli ihan meille kotiin jäävä kasvatti. Olihan Hani meidän aika ensimmäisiä tammoja, joten piti siitä saada oma kasvattikin. Olin oikeastaan yllättynyt kuinka tämä veteraanitamma olikin jäänyt niin vähälle jalostuskäytölle. Nyt kun Hani oli toista kertaa kantavana tajusin miksi en ollut aiemmin sitä uudelleen astuttanut. Tamma oli aivan hirveä tiineenä! Kiukkuinen, joka paikkaa kolotti eikä tamma antanut loppuajasta koskea itseään ollenkaan. Siis oikeasti. Hammasta tuli heti, jos yritti lähelle mahaa. Aiemmin kovin sosiaalinen tamma oli pakko eristää omaan tarhaan kun se pisti lauman muut tammat koville. Nuorille hevosille se näytti takajalkaa heti eikä suostunut olemaan kenenkään kanssa missään tekemisissä. Omassa rauhassa ollessaan se näytti levolliselta ja oikeastaan melko hehkuvalta. Vatsa oli valtava ja lasketunajan lähestyessä aloin kiemurtaa hermostuksissani. Hanin saaminen karsinasta tarhaan ja takaisin oli hirveää. Piti mennä hyvin varovaisesti, olla mahdollisimman kaukana valtavasta vatsasta.

Sunnuntaiaamuna menin aamutalliin hyvin tyypillisesti silmät puoliummessa kahvista haaveillen. Heitin ruuat jokaiselle ja vasta kierroksen tehtyäni tajusin tarkistaa Hanin karsinan. Se oli saanut aamuruuat ja mutusteli niitä onnellisena. Yksi omituinen asia siellä karsinassa kuitenkin oli, nimittäin pieni musta varsa. Viikon verran etuaikaa syntyneenä. Varsa näytti päässeen ylös ja löytänyt itsekseen maitobaariin. Hani päästi minut karsinaan ja hörisi tyytyväisenä. Oli hirmuisen ylpeä pienestä mustasta varsastaan. Ori! Hitsit, me saatiin se pieni musta ori mistä olin haaveillut! Eikä tarvinnut nimeä pitkään miettiä, olihan varsa pieni ja musta kuin variksenmarja. Mutta ei siitä tullut Kaunon Variksenmarjaa vaan Kaarnikka. Jotenkin se vain istui orille heti, Kaarnikka eli Nikke. Taputtelin Hania ylpeänä, tamma oli hoitanut varsomisen upeasti ja toimi ensiluokkaisesti Niken äitinä. Onneksi oria ei tarvinnut laittaa myyntiin, se oli niin täydellinen pikkuvarsa.

Tuleva ratsu

15.07.2015

Nuori rautias seisoi keskellä kenttää. Se liian pieneltä ja nuhjuiselta ollakseen kolme vuotias suokki. Olihan se pienhevonen, mutta aivan hirmuisen pienen oloinen sellaiseksi. Haamumieli oli kaunis herasilmäinen rautias, johon oli ihastunut ensinäkemältä. Ei se ollut mikään maailman kaunein saati mikään muotovalio, mutta jokin siinä viehätti. Haniksi nimetty piensuokki oli ensimmäisellä viikolla aiheuttanut paljon päänvaivaa uudelle omistajalleen. Se oli karannut karsinasta, syönyt harjoja ja pureskellut karsinan seinää. Laitumelle päästyään poni tuli aidoista läpi. Ei auttanut sähköt tai aitojen vahvistaminen. Jos Hani halusi tulla laitumelta itsenäisesti pois niin sen se todella teki. Ponin mielestä siellä oli tylsää kun ei ollut tarpeeksi kavereita. Onneksi meille muutti samoihin aikoihin toinen nuori tamma ja Hani sai siitä ystävän. Kaksi nuorta jaksoivat nyt keskittyä laitumella riehumiseen sen sijaan, että laitumelta olisi ollut pakottava tarve päästä pois.

Hani oli nyt ratsutettavana. Pikkuisen saattoi jännittää. Olimme tehneet muutaman viikon verran töitä maastakäsin ja keskittyneet luomaan jonkinlaista luottamusta. Hania ei silti kiinnostanut käyttäytyä siivosti. Ratsuttaminen aloitettiin ihan alkeista. Poni oli tottunut suitsiin jo pienempänä, mutta selässään sillä ei ollut koskaan ollut muuta kuin loimi. Jos Hani olis ollut meillä jo vuotiaana olisin laittanut sen ajoon ihan ensimmäisenä. Nyt se oli saanut elää vapaata nuoren hevosen elämää, tehden lähinnä maastakäsin harjoituksia. Nyt yritin itsenäisesti saada sen selkään jotakin. Ensimmäisenä otin satulahuovan ja toin sen tamman lähelle. Poni nuuski sitä uteliaana. Korvat kääntyilivät villisti ja silmät mulkoilivat epäileväisinä huopaa. Pidin ohjista kiinni samalla kun juttelin ponille ja toin satulahuovan sen selän yläpuolelle. Laskin sen hitaasti selän päälle. Poni sävähti vähän. Se kuunteli kuitenkin kiltisti höpinöitäni kun siirsin satulahuopaa sen selkää pitkin taaksepäin. Huh. Hani ei räjähtänyt maata kiertävälle radalle. Nostin satulahuovan uudestaan ja laskin sen ponin sään yläpuolelle. Laskin sen takaisin selkään. Annoin huovan olla siinä paikallaan. Hani seisoi korvat pyörien paikallaan. Se narskutteli kuolainta hermostuneena. Silitin ponin päätä ja yritin saada sen rentoutumaan. Otin seuraavaksi vyön, jonka laskin satulahuovan päälle. Sen toinen pää heilahti ponin kylkeen, Hani sävähti hieman, mutta pidin sen tiukasti paikoillaan. Olihan se tottunut loimittamiseen, joten tämän ei olisi pitänyt olla näin vaikeaa. Tilanne oli kai vaan uusi kun tämä tapahtui nyt keskellä kenttää eikä tallissa. Sain vyön laitettua ponin ympäri. Se antoi nyt hieman painetta Hanin vatsanympäri. Painoin vähän käsilläni satulahuovan kohdalta. Hani pysyi paikoillaan vaikka sen olisi ehkä tehnyt mieli lähteä alta. Kehuin ponia. Hellitin paineen selästä ja lähdin taluttamaan ponia kenttää ympäri. Se tunnusteli selkeästi vyötä ja huopaa selässään.

Kun olimme kiertäneet muutaman kerran kentän kokeilin uudestaan lisätä painoa huovan kohdalle. Hani seisoi kiltisti paikallaan ja alkoi pikkuhiljaa tottua tähän. Toistimme saman muutaman kerran kunnes ponissa ei näkynyt juuri mitään reaktiota painon lisäämiselle. Seuraavalla kerralla voisimme ehkä laittaa satulan selkään.

Valmennukset

Kouluvalmennus

Valmentajana Ginevra (VRL-11040)

Räntää vihmoo alas taivaalta, kun rämmin loskan läpi kentälle pitämään kouluvalmennusta. Tänään valmennukseeni saapuu rukkanen ratsunaan Vaniman Haamumieli. Valmennan ratsukkoa kouluratsastuksessa tasolla helppo A. Laitan rukkasen verryttelemään ratsunsa käynti-ravi -siirtymisillä ja erilaisilla kiemuraurilla ja volteilla.

Kun ratsukko on verrytellyt ohjeistan kaksikon treenaamaan vastalaukkaa ja laukanvaihtoja käynnin kautta. Hani tietää mitä siltä halutaan ja kulkee hienosti vastalaukkaa. Myös rukkanen on perillä hevosestaan ja kehostaan. Hän istuu rauhallisesti ja tasaisesti selässä ja pitää kätensä hyvin vakaana. Kehun häntä siitä ja kehoitan siirtymään laukanvaihtoharjoitukseen.

Laukanvaihdoissa on aluksi hämminkiä, mutta neuvottuani rukkasta antamaan oikein selkeät avut ja tukemaan Hania laukanvaihdon suuntaan, alkaa ratsukko tehdä tehtävää kuin vanhat tekijät. Siispä päästän ratsukon loppuverryttelyyn muutamien hyvien vaihtojen jälkeen ja annan läksyksi harjoitella sekä vastalaukkaa, että laukanvaihtoja.

Kouluvalmennus

Valmentajana Ginevra (VRL-11040)

Istahdan lumiselle tuolille kentän reunalla ja varjostan kädellä silmiäni nähdäkseni kentän paremmin. Valmennan taas rukkasta ja Hania. Alkuun kaksikko saa lämmitellä tekemällä ympyröitä ja voltteja, sekä harjoittelemalla kokoamista ja temponvaihteluita. Ratsukon yhteistyö toimii tänäänkin hienosti.

Lämmittelyn jälkeen ratsukko harjoittelee avotaivutusta. Muistutan rukkasta asettamaan kunnolla ja ajattelemaan koko hevosta, ei pelkkää etuosaa, muuten hevonen taipuu vain kaulastaan ja takaosa lähtee omille teilleen. rukkanen tekee neuvojeni mukaan ja pian ratsukko esittää sulavaa avotaivutusta edessäni.

Avotaivutusten jälkeen ratsukko saa harjoitella sulkutaivutuksia. rukkanen muistaa taivuttaa ja tukea Hania hienosti, mutta hevonen liikku hieman laiskasti. Kehoitan rukkasta ratsastamaan ratsuaan enemmän eteen, ja pyytämään sitä liikkumaan kunnolla eteen. Kun Hani herää horroksestaan, alkaa sulkutaivutuksetkin sujua hyvin.

Kun sekä avot, että sulut sujuvat, laitan ratsukon vielä loppuun harjoittelemaan vähän käynnin ja ravin lisäyksiä, ennen kuin kaksikko pääsee tekemään loppuverryttelyt ja viettämään mukavaa talvista loppupäivää. Kotiläksyksi annan harjoitella avoja ja sulkuja.