Kaunovaara lopettaa! Lisätietoa asiasta täällä.

Tiilikan Hamanaattori

KTK-II, VSN National Champion, Ch, YLA2, KRJ-I, SLA-I*
VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE

 

Ylärivin kuvat © kasvattaja // Ratsastuskuvat © Cherie | CC BY-NC 2.0

Luonne

Naatti on elämäänsä tyytyväinen ja rento pikkuori. Pientä punaista ei maailman meno paina eikä se stressaa turhia. Orista löytyy ruutia juuri sopivasti. Yleispainotteinen Naatti on monipuolinen, näppärä ja reipas ratsu. Iloisesti kisapaikoilla esiintyvä ori täyttää ruusukehain tuntomerkit. Naatin askel on kevyt, se kulkee reippaasti omalla moottorilla eteenpäin ja on miellyttävä ratsastaa niin koulukentillä kuin esteradoillakin.

Hoitaessa Naatti seisoo paikallaan vain ja ainoastaan, jos tähtimerkit sattuvat kohdilleen. Useimmiten se kiemurtaa kiinni ollessaan rasittavasti ja aiheuttaa hoitajalleen päänvaivaa liiankin kanssa. Ilkeyttään se ei levoton ole, orille olisi maailmassa paljon tutkittavaa ja kaikki aika tulisi käyttää hyödyksi sen suhteen. Naatti on rento, se ei turhaan jännitä uusia ihmisiä tai tilanteita. Se huutelee tammojen perään, mutta ei riehaannu täysin kaistapäiseksi. Usein se on orilaumassa yksi rauhallisimmista. Uusissa paikoissa pieneen oriin iskee jännitys eikä huutelevaa oripoikaa näy mailla halmeilla vaan Naatti käyttäytyy todella liioitellun harkitsevasti. Rentouduttuaan uudessakin paikassa alkaa pieni, varovainen huutelu. Jos joku siihen vastaa saa ori bensaa liekkeihin ja syttyy huutelemaan totuttuun tapaansa. Onneksi Naatin esitykset jäävät huutokonsertteihin ja pieneen kiemurteluun.

Monipuolinen, energinen ja taitava ovat oikeita sanoja kuvaamaan pientä punaista. Naatti taitaa niin esteloikat kuin koulukiemurat eikä sen vauhti maastossakaan lopu kesken. Kokoa sillä ei kamalan paljoa ole, joten esteet ja maastohommat rajoittuvat sen puoleen pikkuisen. Näppärä pikkuori kulkee esteradoilla kuin luoti, kääntyy pienessä tilassa ja tekee parhaansa lähestymisissä. Naatti on itsepäinen ratsu, joka haluaa aina tehdä parhaansa. Sille ei kelpaa vähän sinne päin hutaistu suoritus vaan se keskittyy tosi tilanteessa niin, että satulaan asti tuntuu kuinka sen aivot raksuttavat kovempaa kuin koskaan. Naatti on useimmiten kunniakierroksella, jossa sen ilme on näkemisen arvoinen. Itseensä tyytyväinen oripoika laukkaa hillityn harkitusti, ylpeänä ruusukkeestaan. Voittamiseen tarvitaan kuitenkin paljon treeniä ja sehän sopii Naatille, joka ahkerasti kiemurtaa kenttää ympäri niin koulu- kuin estetreeninkin merkeissä. Kouluratsuna Naatti kulkee nätisti omalla moottorilla eikä sen kanssa tarvitse hikoilla turhia. Molemmat pystyvät keskittymään siihen mitä ollaan tekemässä enemmän kuin miten se tulisi tehdä. Raskaampaa on opettaa Naatille uutta kuin treenata jo sisäistettyjä oppeja. Pieni punainen yrittää parhaansa, mutta joskus uudet jutut menevät yli orin hilseen eikä se ihan ymmärrä mitä tässä ajetaan takaa. Toistoja, toistoja ja lisää toistoja, kärsivällisesti ja ori oppii homman ajallaan. Naattia ei ole ollut mahdotonta saada oppimaan mitään tähän mennessä.

Kaikin puolin Naatti on ruusukehai, kiltti oriksi ja mainio otus. Levotonta hoidokkia kestävälle punaisesta pikkuorista tulee nopeasti helppo nakki hoitaa. Orin aivotuksiin kun pääsee sisään ei se tunnu läheskään niin hankalalta.

Suku

i. Tjefred KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, SLA-I, YLA2	ii. Pilvekkeen Sotka musta 144cm evm	iii. R.V. Irvikuva 145cm evm
		iie. Sorjana 145cm evm
	ie. Nokiaisen Eedelmiina 142cm evm	iei. Nokikolari 138cm evm
		iee. Vinamaaria 141cm evm
e. Hamahelmisimpukka m 144cm	ei. Takametsän Maahinen m 145cm evm	eii. Yönmusta Verjsiipi m 144cm evm
		eie. Kinttupolun Metsämansikka tprt 147cm evm
	ee. Hamahelmetär trn 145cm evm	eei. Spontaani Yövintiö m 145cm evm
		eee. Hamasimpukka m 146cm evm

Kilpailut

Porrastetut ja ominaisuuspisteet
Kouluratsastus taso /	op.	Esteratsastus taso /	op.	Kenttäratsastus taso /	op.
Tahti ja irtonaisuus		Hyppykapasiteetti ja rohkeus		Nopeus ja kestävyys
Kuuliaisuus ja luonne		Tarkkuus ja ketteryys

Päiväkirja

Erinomaisen ihana Naatti!

23.06.2017

Naatti. Voihan Naatti, se on ollut alusta asti pikkuisen rasittava, hankala ja omalla tavallaan rakas. Nyt ori on käynyt laatuarvostelut läpi. Yleislaatiksesta tuli kakkospalkinto, koska ori meni sinne himpun verran liian raakana. Olisi pitänyt malttaa hetki ja mennä sinne viimeisenä. Kouluratsastuksen laatiksesta ori sai ykkösen ja nyt suomenhevosten laatuarvostelusta parhaan mitä voi eli SLA-I*. Eihän tuota voi kun rakastaa. Naatti on jättänyt meille talliin ihanan Terminaattorin, joka jatkaa isänsä jalanjäljissä ja maailmalle moooonta ihastuttavaa varsaa. Odotukset eivät olleet niin kovat kun pieni punainen saapui Kaunovaaraan, joten Naatti on ollut enemmän kuin mitä silloin ostin. Sain pienhevosorin lisäksi hyvän harrastekaverin, jonka kanssa työskentely on ollut nautinnon lisäksi oikeasti työtä. On työstetty niin hevosta kuin ratsastajaa, tehty yhdessä sellaisia suorituksia mihin ei kummallakaan välttämättä usko olisi riittänyt. Onneksi on ollut mukana monenlaisia apukäsiä, niitä jotka on käskeneet painaa eteenpäin ja sellaisiakin jotka on toppuutelleet kun meno on ollut liian kovaa. Naatti on viettänyt viimeaikoina treenirikasta aikaa. Ollaan tehty kaikkea, enemmän kuin koskaan ja se näkyi selkeästi laatuarvostelussakin. Nyt on orin aika nauttia eläkkeestä. Yleislaatis voi tulla vielä ajankohtaiseksi uusia, tai sitten voi olla, että Naatti saa olla rauhassa eläkkeellä kunnes tulee aika siirtyä ajasta ikuisuuteen. Yhden tamman ori voisi vielä ottaa luokseen, jos sellainen jostain löytyisi. Mainiota jalostusmateriaaliahan Naatti on. Siitä ovat todisteena hienosti pärjänneet jälkeläiset.

Kurinpalautusta

25.09.2016

Edellisviikon episodin jälkeen Naatti oli joutunut tarhaamaan yksin. Hain sen tarhasta aina niin napakoin ottein, että ori totaalisen hämmentynyt. Hevosten kanssa sattui ja tapahtui, mutta auktoriteettiongelmaista oria en tallissani sietäisi. Naatti oli aina ollut kiltti vaikkakin hieman vallaton. Nyt se oli kuulolla vaikka hoidin sitä yhdellä kädellä sen mitä pystyin. Lääkäri oli määrännyt lepoa, ei mitään tallihommia, mutta kuinka niitä voisi olla hoitamatta. Ei meille saanut niin helposti apuvoimia ympärivuorokautiseen hommaan. Matti teki sen mitä pystyi, mutta omalla tilallaan sillä oli ihan tarpeeksi hommaa. Naatin kanssa pärjäsi yhdellä kädellä ja napakalla äänellä, ori oli saanut nyt niin paljon kiukkua osakseen, että aloin jo leppyä. Käsi lepositeessä oli kuitenkin hankalaa ratsastaa, joten olin nakitanut läheiseltä tallilta apua hevosten liikuttamiseen. Naatti pääsi moneen kertaan pakertamaan kentälle ja oli se jo nyt selkeästi paremmin saanut energiansa purettua kaikkeen siihen työmäärään. Ylimääräinen riekkuminen oli vähentynyt huomattavasti. Maastakäsin tehtiin harjoituksia juuri sen takia, että jatkossa se ei puskisi kenenkään yli missään tilanteessa. Onneksi ori oli nopea oppimaan. Oikeastaan kaikki tämä oli oman mieleni vuoksi tarpeellista, hevostilallinen ei voi pelätä hevosiaan. Hetkellinen epävarmuus saattaisi koitua kohtaloksi hevosia käsitellessä. Hevosten sisäänottaminen oli nyt virallisesti porrastettu, jotta samanlaisia tilanteita ei sattuisi. Matti auttoi sen mitä pystyi, joten en ollut enää kertaakaan yksin hoitamassa hevosia sisään.

Naatti pääsi tänäänkin vieraan ihmisen ratsastettavaksi. Pieni ori painoi töitä hyvällä halulla ja sai lopulta paljon kehuja. Se oli mennyt eteenpäin hirveän kivasti. Seuraavaksi voitaisi testailla miten ori toimisi laatuarvosteluissa. Ehkä sen kanssa saataisi jopa hyviä tuloksia. Kivoja jälkeläisiä sille oli syntynyt myös vieraista tammoista. Omista tammoista Vilikutti oli kantavana Naatista, siitä varsasta tulisi varmasti ihana. Pieni ori oli jo varattu ja todella toivoimme, että se tulisi orina ulos eikä olisi huijannut meitä ultrassa.

Na-na-na-na-na-na-na-NAATTII!

15.09.2016

Syyskuisena iltana sitä ei muuta toivo kuin, että pääsisi viltin alle takkatulen eteen ja voisi nostaa jalat ylös. Meillä sellainen ilta harvemmin onnistuu. Hevosten ottaminen sisään iltaisin on yhdelle ihmiselle melkoisen iso show. Kaikkeen tottuu, joten tämäkin show koettiin kerran päivässä ellei joku ehtinyt auttamaan. Joskus hevoset olivat vähän porrastetusti siirtyneet sisään, mutta suurelta osin ne tarhasivat niin pitkään illalla kuin vain oli mahdollista. Pihaan oli saatu uudet valot, joten tarhoissakaan ei tarvinnut pilkkopimeässä hengailla. Tänään koko poppoo oli pihassa kun tallia oli siivottu iltamyöhään asti. Muut olivat lähteneet koteihinsa ja isäntäkin oli naapurissa hoitamassa omaa huusholliaan. Suurinosa hevosista oli jo sisällä kun lähdin hakemaan takatarhasta vielä Naattia ja sen kanssa tarhaavaa Vekkua. Orit tulivat tarhan portille vastaan, nappasin ne molemmat mukaani ja portista ulos astuessani tajusin Naatin puskevan ohitseni. Yritin työntää sitä kyynärpäällä taakse, mutta ori tunki vastaan ja kuulin ikävän rusahduksen. Käsi oli hetken puristuksissa, jossain hevosen, portin ja minun välissä. Kipu ei ehtinyt vielä tajuntaan asti, mutta karjaisin orille kovasti. Vekku seisoi kuin tatti vierelläni Naatin puskettua karjaisun saattelemena ohitseni. Punainen paholainen juoksi pitkin tallipihaa pukitellen villisti, loimi viuhuen se katosi pimeyteen. Adrenaliini purkautui vahvana, nappasin Vekun riimusta kovemmin kiinni ja kävelin sen kanssa talliin välittämättä pienen punaisen touhuista. Kimo ori meni hämmentyneen oloisena karsinaansa, Naatti huusi sille ulkoa kuin kutsuakseen mukaansa. Mieli teki karjua punainen sisälle, mutta ei se olisi kuunnellut kuitenkaan.

Kipu kädessä alkoi tuntua, silmissä sumeni hetkellisesti ja yritin pysyä pystyssä tallipihaan kävellessäni. Ärh! Miksi sen piti nyt tehdä noin? Ei varmasti pahuuttaan rynninyt, mutta nyt otti päähän. Naatti riekkui jossain pimeyden rajalla, ei se uskaltanut lähteä kauemmas, mutta ei antanut vahingossakaan kiinni kun yritin sitä lähestyä. Puhelin takataskussani pirisi ja vastasin hammasta purren, Matti kysyi tarvitsisinko apua hevosten kanssa ja teki mieli itkeä, että tule jo nyt heti tänne. Kerroin Naatin karanneen, kädestä en sanonut, mutta pyysin apua. Loimensa kanssa punainen ori oli kuin paraskin Batman, pimeyden ritari. Pidin sen koko ajan näköpiirissäni. Se tästä vielä puuttuisi, että ori juoksisi autoa vastaan. Pysyttelin tien ja orin välissä, ihan vain varmuuden vuoksi. Siitä se ei enää lähtisi kokeilemaan. Matti saapui pian autollaan, pysäytti sen selkäni taakse ja osoitti taskulampulla Naatin suuntaan. Ori katsoi valokeilasta hämmentyneenä, se piti Matista. Päätään viskoen ori ravasi pitkin tallipihaa ja lähestyi meitä. Minulle se ei antanut kiinni, mutta tuli isäntää lähelle tämän rapistellessa taskussaan karkkipapereita. Tarpeeksi lähelle päästyään Matti nappasi kiinni orin riimusta, naru oli polkeutunut maassa mutaiseksi ja Naatin loimikin roikkui toiselta puolelta melkein maassa asti. Sanaakaan sanomatta mies talutti ponin sisään. Jäin ulos hengittämään, kipu ylty ja oli pakko istahtaa keskelle pihaa. Matti tuli luokseni ja selkeästi pelästyi romahdustani. Käsi oli vääntynyt omituiseen asentoon ja mies soitti ambulanssin. Se olisi nopeampaa kuin lähteä omalla autolla päivystykseen. Ambulanssin kyytiin päästyäni Matti lupasi hoitaa tallin ja tulla perästä sairaalaalle. Naatti oli kuullemma kunnossa, pieni nirhauma takasessa, mutta hän osaisi hoitaa sen.

Nappi-Naatti

05.06.2016

Päässä soi J. Karjalaisen Ankkurinappi kun hain Naattia tarhasta. Ori ei antanut kiinni ja kärsivällisesti (lue: hampaita kiristellen ja tukkaa päästä repien) seisoin keskellä tarhaa hyräillen "ankkurinappiiiiii vain muistoksi jäi". Teki mieli tehdä pienestä punaisesta perkuleesta nappeja, Nappi-Naatteja. Ori oli päässyt kevään aikana jo kahdesti isäorin hommiin ja nyt sille oli iskenyt vallaton orivaihe päälle. Se ravaili pitkin tarhan reunaa esittäen kaikki hienoimmat kosiomenonsa kauempana laiduntaville tammoille. Tammoja ei moinen kiinnostanut, ne tuskin huomasivat pikkuorin epätoivoisia flirttiyrityksiä. Lauleskelin ääneen "kun kohdattiin oli pimeää, kun erottiin oli pimeämpää" ja Naatti katseli hämmentyneenä suuntaani. Viimein se antoi itsensä kiinni kun tammat hävisivät hieman kauemmas ja ori ymmärsi vihdoin ettei sitä kaivattu tammojen suunnalla. Tarhan keskellä seisovaa ihmistä se katseli sellaisella "minuako sinä muka tässä odotit, hölmö ihminen" ilmeellä kun minun korvistani taisi nousta hieman harmaata savua.

Nappasin vihdoin punaisen pikkuorin mukaani ja suunnistimme tallin sijaan suoraan kentälle. Vaihdoin riimun tilalle suitset, kiinnitin niihin juoksutusnarun ja pistin Naatin ympyrälle. Energisesti se tarpoi ympärilläni eikä näyttänyt olevan yhtään pahoillaan joutuessaan töihin. Turhaa energiaa sillä todellakin tuntui olevan kun tarhassakin oli jaksanut juoksennella ilman minkäänlaista hengästymistä vaikka show oli melkoinen. Juoksutukseen energiaa oli säästynyt juuri sopivasti, Naatti oli kiltisti kuulolla ja teki kaiken mitä keksin siltä pyytää ihan ilman minkäänlaista vastahankaa. Suurelta osin meidän juoksutukset olivat aiemmin menneet sellaiseen turhaan pöllöilyyn, oria kun tuntui yleisesti kiinnostavan enemmän taskussa piilottelevat namit, kentän aidan takana tapahtuva ruohon kasvu sekä tietysti tyttöset, joita se olisi halunnut paimentaa.

Pitkän, reippaan ja hyvin sujuneen liinassa juoksentelun jälkeen talutin orin tallipihaan, kiinnitin puomiin ja hain vesiletkun. Vietettiin tämän viikon viimeisiä lämpimiä hetkiä ja letkuttelin Naatin oikein kunnolla. Pikkuisen shamppoota, kunnollinen hankaus ja huuhtelu. Lopuksi vielä harjan ja hännän selvitys samalla kun Naatti sai kuivatella auringonpaisteessa. Tarhaan päästessä se kuitenkin pistäisi heti maate hiekkaisimmalle kohdalle, nyt se ei sentään olisi kovin märkä. Harmi ettei tätä puunausta ehtisi kukaan ulkopuolinen nähdä kun Naatilla oli ihan rauhallisia kotipäiviä luvassa. Ihastelin vielä ilta-auringon punatessa jo valmiiksi punaisena hehkuvaa oria sen laiduntaessa tyytyväisenä pienellä vihreällä. Pian Naattikin pääsisi orilaumaan laitumelle, kunhan ensin saataisi laitumen aidat kuntoon.

Valmennukset

Estevalmennus

Valmentaja: Eenu

Ajoin kauniina kevätaamuna Kaunovaaran tallin pihaan. Suunnitelmana olisi tänään valmentaa rukkasta ja hänen rautiasta suomenpienhevosoria nimeltä Tiilikan Hamanaattori, eli omistajan sanoin ihan vaan Naattia. Sovimme etukäteen hyppivämme tänään ensimmäistä kertaa pitkän talven jälkeen hiekkakentällä, olihan sää sen verran kaunis että turhaan sitä auringolta mennä piiloon hämärään maneesiin. Tallissa omistaja varustikin jo punarautiasta oria ja siinä juttelimme niitä näitä yleisesti suomenhevosiin liittyen. Kun nainen sai Naatin valmiiksi siirryimme hiekkakentälle. Ratsukon tehdessä alkuverryttelyinä ympyröitä ja voltteja niin ravissa kuin laukassakin kasasin aluksi pari pientä pystyä kentälle. Jonkin aikaa ympyröitä ja voltteja tehtyään otettiin vielä pari lämmittelyhyppyä pystyillä. Naatti oli kovin keskittynyt ja pienestä koostaan huolimatta varsin pätevän näköinen esteputte ketterillä liikkeillä ja räjähtävällä nopeudella varustettuna.

Sitten päästiin aloittamaan itse valmennus. Tänään hypättäisiin yksittäisiä esteitä ja olinkin etukäteen vilkaissut tallin estekalustoa joka näytti varsin vaikuttavalta. Aloitimmekin tällä kertaa muurilla. Ensimmäisellä kerralla Naatti päätti ottaa hieman enemmän vauhtia orin mielestä erikoiseen esteeseen kuin olisi tarvinnut ja näin ollen askeleet menivät sekaisin, mutta taitavana ratsastajana rukkanen sai viime hetkellä tilanteen hallintaansa vaikka muurin ylityksestä nyt ei hirveästi mitään tyylipisteitä voinut jakaa. Toisella kerralla ratsastaja osasi hieman varautua orin kiihdytykseen ja hyppy näytti heti huomattavasti paremmalta. Hienoa, seuraavaksi siirryttiin viuhkan hyppäämiseen. Painotin ratsastajalle, että laukan tuli olla hieman lyhyempää kuin aikaisemmalla kerralla ja ori pitäisi saada esteelle niin, että se hyppäisi esteet suoraan keskeltä. Ensimmäisellä kerralla esteen yli pääseminen oli taas sellaista taiteilua, että voisi sitä jopa hieman tuuriksikin väittää. Toisella kerralla Naatin ilmeestä paistoi täysi keskittyminen, ilmeisesti sitäkin ärsytti kun asiat eivät menneet kerralla nappiin. Toisella kerralla viuhka ylittyikin oppikirjamaisesti ja kehuinkin heti ratsukkoa. Viimeiseksi hypättiin vielä melko perinteistä lankkua. Taitavalla ratsukolla ei ollut siinä mitään ongelmia, eikä oria näyttänyt häiritsevän se, että puomit olivat muuttuneet lankuiksi. Loppuun otimme vielä samaan pätkään kaikki kolme estettä, ensin lankku, sitten päädyssä ympyrä ja suuntaus muurille jonka päällä vaihdetaan laukka, sekä sieltä pitkän lähestymisen päässä punainen viuhka. Ratsukko suoritti tehtävän kerralla nappiin, lähestymiset onnistuivat hyvin ja energinen ori pysyi hyvin ratsastajan päättämässä vauhdissa sekä tempossa. Annoin vielä hieman sanallista palautetta ratsastajalle ja lähdin valmistautumaan seuraavaan valmennukseen ratsukon jäädessä tekemään loppuverryttelyinä puomeja ja ympyröitä kevyessä ravissa.

Kouluvalmennus

Valmentaja: Eenu

Tänään valmentaisin toisen kerran taitavaa ratsukkoa rukkasta ja Naattia. Tuo pieni mutta pippurinen ori vakuutti minut edellisellä kerralla esteiden parissa, mutta tänään vuorossa olisi koulukiemuroita. Kentälle saapuessani ratsastaja oli juuri nousemassa rautiaan orin selkään ja pyysin heitä ottamaan alkulämmittelyksi käynnissä ja ravissa voltteja ja ympyröitä, tempon muutoksia sekä laukkaa pääty-ympyrällä molempiin suuntiin. Ratsukko teki työtä käskettyä ja ihailin orin täydellistä keskittymistä. Vaikka tehtiin vasta helppoja alkulämmittelyjä niin se keskittyi sata lasissa, eikä välittänyt kauheasta kevättuulesta joka pöllytti kuivaa hiekkaa sinne tänne. Ratsastaja huikkasi orin olevan jo valmis oikeisiin tehtäviin ja tänään keskittyisimmekin pohkeenväistöihin.

Aloitimme tekemällä niitä ensin ihan vain käynnissä. Tienä kulman jälkeen keskihalkaisijalle, suoristus ja lyhyelle sivulla. Orin keskittyminen oli vieläkin suorastaan kadehdittavan hyvää ja huomasin sen myös pienestä hymystä ratsastajansa suupielillä. Kemiat taisivat tänään osua kohdalleen ja ori näyttikin hyvin mukavalta ratsastaa. Se reagoi salamannopeasti ratsastajan apuihin ja suoritti niitä tarkasti ja huolellisesti loppuun saakka. Seuraavaksi sama juttu, mutta tällä kertaa ravissa. Tämä ei tuottanut ratsukolle ongelmia oikeastaan ollenkaan, ilmeisesti he ovat näitä treenanneet monta kertaa joskus ennenkin. Etuosa oli keveä, kuolaintuntuma pehmeä ja tahti säilyi erinomaisesti. Seuraavaksi otettiin väistöä ravissa ensin keskelle päin, siitä suoristus ja väistöä takaisin uralle. Ratsukko jatkoi virheetöntä suoritustaan, hetken ajan koin itseni jopa hieman turhaksi koska en löytänyt työskentelystä mitään moitittavaa. Loppuun pyysin vielä ratsastajaa kääntämään Naatin ensin pituushalkaisijalle, väistää muutaman askeleen oikealle ja nostaa siitä vasen harjoituslaukka ja laukata muutama askel. Sitten Naatti takaisin käyntiin, väistetään muutama askel vasemmalle ja taas viimeisestä väistöaskeleesta oikea harjoituslaukka. Hieman alussa oli haparointia, koska väistö tulisi tehdä normaalia jyrkemmässä linjassa jotta väistöt ja laukannostot mahtuisivat pituushalkaisijan matkalle. Toisella yrittämällä kaikki meni kuitenkin ihan hienosti ja annoin ratsukolle luvan lopetella ja aloittaa loppuverryttelyt.

Estevalmennus

Valmentaja: Sippe

Saavuin Kaunovaaraan kirpakkana pakkasaamuna auringon paistaessa kirkkaasti pilvien takaa. Parkkeerasin auton pihalle, ja ovet lukittuani lähdin astelemaan kohti kodikkaan näköistä tallia. Tarhoista kurkisteli upeita suomenhevosia - joukossa myös oma kasvattini Nupun Rovasti, jota kävinkin pikaisesti tervehtimässä aidan luona.

Tallissa Rukkanen oli juuri saanut suomenpienhevosori Naatin varustettua, ja oli vetämässä kypärää päähänsä. Juttelimme hetken, jonka jälkeen lähdimme maneesille. Rukkanen nousi Naatin selkään pihalla olevalta jakkaralta, ja kävelimme reippaasti maneesille.

Halliin päästyämme Rukkanen lähti kävelemään Naatin kanssa samalla kun minä rakentelin esteitä. Verkkahypyiksi otettaisiin muutamaa ristikkoa ympyrällä sekä suoralla uralla maapuomien avulla, varsinainen tehtävä koostui loivasta kiemuraurasta sekä lävistäjällä olevasta linjasta. Ensin hypättäisiin kolme estettä kiemuralla, jonka jälkeen käännyttäisiin kahta lävistäjällä olevaa okseria kohti.

Kun Rukkanen ja Naatti olivat verkaneet sileällä, ratsukko sai ottaa muutamia hyppyjä ristikoille. Naatti ravasi varsin reippaasti ja tarmokkaasti, ja näytti osaavan katsoa hyviä paikkoja esteille ilman, että ratsastajan täytyi sitä juurikaan auttaa. Kun ratsukko oli saanut hyvän tuntuman hyppäämiseen, alettiin tulla isompia esteitä.

“Kato vaan tarkasti ettei se laukka jatku siinä kiemuralla vääränä!” huutelin ohjeita Rukkaselle tämän hypätessä loivalla kiemurauralla olevia esteitä. Naatti jatkoi esteen jälkeen helposti vastalaukassa, tämä taas tuppasi vaikuttamaan negatiivisesti seuraavan hypyn laatuun. Viimeisen hypyn jälkeen Rukkanen suoristi itsensä satulassa ja keräsi ohjia vähän paremmalle tuntumalle samalla, kun käänsi jo katseensa oksereille. Naatti hyppäsi okserit hyvällä tyylillä, ja ratsastaja sai hidastaa sen raville. Tehtävää tultiin vielä joitakin kertoja molemmista suunnista, ja lopputunnista kiemuraurakin sujui myötälaukalla. Oikein mukava ratsukko, joka varmasti menestyy kilpakentillä!