Kuuralehdon Humelur

KRJ-I, SLA-I, YLA2, KTK-II, SV-I
VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE

Suomenhevonen, ori
Rautias, 158cm
01.08.2015, 10v

Kasvattaja Sachiyo, Kuuralehto
Omistaja rukkanen (VRL-00583)

Koulutustaso VaB
Rekisterinro VH15-018-1786

Kouluratsastus taso 6 (2454.69 op.)
Lisää porrastettujen pisteistä alempana.

Rakennekuva © Scirlin, muut kuvat © Narien vapaat

JÄLKELÄISET // 5 kpl

02.01.2016 Petäjävaaran Huurteinen // e: Ulapan Virvaliekki
04.04.2016 Jalavan Hurmos SV-III // e: Moon Pampula
01.06.2016 Kaunon Villimarja // e: Vuornan Villivanilja
02.12.2016 Kaunon Surunmurtaja // e: Tiilikan Surupuku
06.01.2017 Kaunon Pilvikirsikka // e: Villahaan Pihla

SAAVUTUKSET

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.10.2015 (2-vuotiaana)
rakenne 6,4, suku 10, käytöskoe 15 = 31,4   SV-I

Marraskuun 2015 suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.11.2015 (3-vuotiaana)
rakenne 7, suku 10, käytöskoe 15, ratsastuskoe 9,8 + 0 = 41,8   SV-I

Suomenhevosten kantakirjatilaisuus 15.03.2017
18 + 18 + 17 + 18 = 71p. KTK-II

Yleislaatuarvostelu 30.06.2017
25 (16+9) - 25 (13+12) - 17 - 19 - 6 = 92p / YLA2

Suomenhevosten laatuarvostelu 20.08.2017
14 (4-3-4-3) + 22 + 25 + 20 + 20 = 101 p. / SLA-I

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.09.2017
8,5 + 41 + 25 + 20 + 15 = 109,5 p. KRJ-I

Ikääntymisenä käytettiin 30 IRL-päivää = 1 virtuaalinen vuosi. 3v - 29.10.2015 | 4v - 28.11.2015 | 5v - 28.12.2015 | 6v - 27.01.2016 | 7v - 26.02.2016 | 8v - 28.03.2016

Luonne

Humelurin esittely täytyy ehdottomasti aloittaa sen varsavuosista. Orin utelias ja naivi luonne oli alkujaan se mihin ihastuin ensisilmäyksellä. Pienestä pitäen Humelur on kulkenut turpa edellä niin hyviin kuin huonoihinkin tilanteisiin. On kokeiltu kuinka napakasti sähköpaimen antaa tälliä, toistuvasti. Jos orille tarjoaa mitä tahansa suuhun sopivaa se ei kieltäydy tarjouksesta. On nähty kuinka Humelurin ilme kääntyy karvaasta pettymyksestä takaisin uteliaan hölmöön napitukseen. Se ei anna periksi pettymysten sattuessa kohdalle vaan yrittää löytää kaikesta sitä hyvää ja kaunista. Sellaiseen periksiantamattomuuteen ihastuin enkä voinut jättää oria ostamatta.

Humelur kulkee tallissa monilla nimillä, se on joillekin Hurmuri, toisille Hulmuri ja joskus Lurjus. Itse kutsun yhä oriani Humeluriksi vaikka nimi ei olekaan lyhyimmästä päästä. Orin lurjusmaiset päivät ovat hyvin harvassa ja suurelta osin se on oikea hurmuri. Nappisilmäinen, kiltti ja kuuliainen suomenhevosori on helppo hoidettava eikä siitä ole juurikaan vastusta edes huonoina päivinä. Hanttiin se pistää harvoin eikä silloikaan kunnolla. Humelur ei ole johtaja-ainesta eikä yritä pomottaa ihmistä sen paremmin kuin laumatovereitakaan. Humelur seisoo nätisti paikallaan niin karsinassa kuin käytävälläkin. Sen voisi satuloida vaikka keskellä pihaa eikä se karkaisi kahta askelta kauemmas. Uteliaisuutensa vuoksi sen kaula venyy pitkän matkaa tutkittavia asioita kohti. Ori on helppoa saada venyttelemään ja oppimaan uusia temppuja juurikin tämän leikkisän luonteensa puolesta. Uusissa tilanteissa Humelur kuuntelee korvat pystyssä ympärillä tapahtuvia asioita eikä juurikaan hätkähdä vaikka tilanne olisi hieman epämiellyttävä. Lurjusmaisina päivinään ori työntää nenänsä liian moneen soppaan, saattaa saada höykytykset tarhakavereilta ollessaan ruoka-aikaan väärässä paikassa eikä yhtäkkiä annakaan kiinni karsinassa.

Ratsuna Humelur on hieman sellaista laiskempaa mallia. Ori vaatii ratsastajan, joka jaksaa tehdä töitä hyvän eteen eikä anna periksi vaikka Humelur pistäisi mateluvaihteen silmään. Etanaa muistuttava rautias kuitenkin kulkee eteenpäin hyvällä energialla kun sen ensin saa psyykattua sopivaan tilaan. Oma moottori löytyy kärsivällisellä hakemisella eikä Humeluria tarvitse siinä vaiheessa enää patistella. Koulukentillä Humelur on parhaimmillaan, kisaradalle päästessään se antaa kaikkensa eikä jää etanoimaan. Esteillä ori hyppää kaiken mitä sen eteen pistetään, mutta nopeudella tai nokkeluudella se ei pääse ylpeilemään. Kouluratsuna sen tasainen ja nöyrä luonne on todettu hyväksi. Uuden oppiminen on orille helppoa, se taipuu mukavasti eikä kyllästy kentän kiertämiseen. Maastossa Humelur kulkee korvat hörössä eteenpäin ja menee vaikka läpi harmaan kiven pyydettäessä. Se on mainio maastokaveri eikä turhaan hätäile.

Uusissa paikoissa Humelur on selväpäinen, fiksusti käyttäytyvä ja hurmaava. Niin eläinlääkärit kuin kengittäjätkin ihastuvat helposti hoidettavaan asiakkaaseen. Kisapaikoilla se käyttäytyy nätisti eikä pöllöile turhia. Humelur on hyvä reissukaveri levottomalle hevosystävälle, sillä se kulkee trailerissa rauhassa ja näyttää hyvää esimerkkiä.

Suku

i. Seljasaaren Hilmori
KRJ-I, SV-I, VAR-I

ii. Harmori
sh, rt, 156cm
KRJ-I
iii. Pilmori
evm
iie. Airan Hallanlei
evm
ie. Hiluvinna
sh, rn, 156cm
iei. Hilperi
evm
iee. Armanna
evm

e. Mäkisuon Amaria
KRJ-I, SLA-I. YLA1, SV-II, VAR-I

ei. Liinavuoren Eemeli
sh, prt, 158cm

eii. Kirman Murto
evm
eie. Liinavuoren Emma
evm
ee. Lumimetsän Aisla
sh, rt, 154cm
eei. Lokkipoika
evm
eee. Lumimetsän Aamu
evm

Kilpailut

NÄYTTELYMENESTYS

KRJN ALAISET KISAT
46 sijoitusta

12.11.2015 | kutsu | VaB | 7/50
17.11.2015 | kutsu | VaB | 3/40
18.11.2015 | kutsu | VaB | 4/40
19.11.2015 | kutsu | VaB | 4/40
19.11.2015 | kutsu | HeA | 6/50
20.11.2015 | kutsu | HeA | 7/50
29.11.2015 | kutsu | HeA | 4/30
14.01.2016 | kutsu | VaB | 3/60
15.01.2016 | kutsu | HeA | 5/60
17.01.2016 | kutsu | VaB | 4/60
17.01.2016 | kutsu | VaB | 2/60

18.01.2016 | kutsu | VaB | 5/30
18.01.2016 | kutsu | VaB | 8/100
19.01.2016 | kutsu | VaB | 4/30
19.01.2016 | kutsu | VaB | 4/60
21.01.2016 | kutsu | HeA | 3/40
22.01.2016 | kutsu | VaB | 3/30
23.01.2016 | kutsu | HeA | 7/60
23.01.2016 | kutsu | VaB | 2/30
24.01.2016 | kutsu | VaB | 1/30
25.01.2016 | kutsu | VaB | 2/30
27.01.2016 | kutsu | HeA | 8/100
27.01.2016 | kutsu | HeA | 1/40
26.01.2016 | kutsu | HeA | 2/30
09.02.2016 | kutsu | VaB | 3/30
10.02.2016 | kutsu | HeA | 5/40
12.02.2016 | kutsu | VaB | 5/30
14.02.2016 | kutsu | HeA | 5/30
15.02.2016 | kutsu | HeA | 1/30
17.02.2016 | kutsu | VaB | 5/30
18.02.2016 | kutsu | VaB | 1/30
18.02.2016 | kutsu | HeA | 4/30
20.02.2016 | kutsu | HeA | 2/30

20.02.2016 | kutsu | HeA | 1/30
21.02.2016 | kutsu | VaB | 5/30
21.02.2016 | kutsu | VaB | 3/30
23.02.2016 | kutsu | VaB | 3/30
24.02.2016 | kutsu | VaB | 4/30
26.02.2016 | kutsu | VaB | 3/30
26.02.2016 | kutsu | HeA | 2/30
27.02.2016 | kutsu | HeA | 2/30
05.03.2016 | kutsu | VaB | 2/30
09.03.2016 | kutsu | VaB | 1/30
10.03.2016 | kutsu | VaB | 5/30
29.02.2016 | VSR Cup | VaB | 3/93
31.03.2016 | KRJ-Cup | HeA | 26/403

Porrastetut ja ominaisuuspisteet
Kouluratsastus taso 6/5 2454.69 op. Esteratsastus taso 3/-1 1099.26 op. Kenttäratsastus taso 0/-1 0 op.
Tahti ja irtonaisuus 1355.43 Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00 Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1099.26 Tarkkuus ja ketteryys 0.00    

Päiväkirja

23.02.2017 - Herra Hoo ja Humelur

Aamulla satoi lunta tiheänä verhona ja tallipihan jäätikkö oli arvaamattomampi kuin pitkään aikaan. Päällä paksu kerros uutta lunta, jonka alla oli luistelukenttää muistuttava jää. Onneksi meidän hevosilla on hokit jalassa, ei tässä talvella muuten pystyisi harrastamaan mitään. Päätin lähteä lumipyryyn ratsastamaan. Matti halusi lähteä mukaan, joten mies sai ottaa kaveriksi Humelurin ja minä otin ratsuksi Hoon. Ulkona ei ollut kovinkaan kylmä, mutta lunta tuprutti tasaista tahtia. Saatuamme orit valmiiksi talutimme ne hankalan pihan läpi, nousimme selkään vasta metsäpolun alussa. Valitsemani reitti olisi varmasti hyvässä kunnossa ja voisimme huoletta ratsastaa ilman pelkoa liukastelusta. Orit kävelivät reippain askelin ja me Matin kanssa juttelimme railakkaasti. Polku oli leveä, joten pystyimme vaivatta ratsastamaan rinnakkain. Hoo tuntui rennolta allani, Matti kehui Humeluria kun sen kanssa oli niin mukavaa kulkea metsässä. Ilman huolta pystyimme näiden kahden lunkin orin kanssa kulkemaan. Pitkän suoran päässä nostimme ravin. Molemmat orit lähtivät matkaan melkoista haipakkaa. Energiaa kyllä löytyi. Paksu lumi hidasti vain hieman menoa. Joutuivatpa nostelemaan jalkojaan oikein kunnolla. Ravipätkän jälkeen hidastimme hevoset takaisin käyntiin.

Oikaisimme toiselle metsätielle ryteikön läpi. Oli hieman ahdasta ja kinos oli korkea, mutta Hoo nosteli jalkojaan tarkasti. Tottakai lumet putosivat kuusen oksilta suoraan niskaani. Hoo ei tästä ollut moksiskaan. Mitä nyt pieni lumiputous haittaisi. Humelur takanamme kompuroi hieman, mutta selvisi sekin ryteiköstä takaisin tielle. Hyvä vaan ettei aina menty ihan tasaisella. Paksussa hangessa ei vaan viitsinyt kamalasti metsissä rymistä kun ei tiennyt mitä siellä hangen alla saattoi törröttää. Tiellä annoimme hevosten taas ravata. Loivaan mäkeen tullessamme nostimme laukan ja kiisimme kiitettävää vauhtia mäen päälle. Näkymä oli todella valkoinen. Täältä näkyi tarhoille asti. Matti kommentoi jotain tarhoista, että pitäisi ensi kesänä pistää aitoja uusiksi ja rakentaa pari tarhaa lisää. Ei tuota miestä mikään pysäyttänyt kun se alkoi rakentaa.

Mäen lasku alas olikin haastavampaa. Molemmat orit joutuivat tarkkailemaan jalkojaan, nyt se saivat sitten oikein kunnon jumppaa kun ensin mentiin kovaa ja nyt jouduttiin piipertämään alaspäin. Selvittiin alas ilman sen suurempia tumpeloimisia. Menimme kotiin eri kautta, reitti oli ehkä pikkuisen pitempi kuin olin muistellut. Saattoi toki olla, että sakea lumipyry sai ajan tuntumaan pidemmältä. Kotipihassa annoin Hoolle kunnolliset rapsuttelut, Humelur sai toki samanmoiset Matilta. Orit pääsivät hetkeksi sisään sulattelemaan lumia päältään. Saisivat syödä päiväruuat ja sitten painua ulos tarhaan.

10.01.2017

Humelur vietti joulukuun aikana rentoa maastomopon elämää. Sen kanssa tehtiin niin hirveän paljon kaikkea viime vuoden aikana, että tuntui reilulta antaa hengähtää hetken. Vuoden vaihduttua otettiin ori takaisin treeniin eikä päästy mitenkään helpolla sillä Susirajan Lissu tuli valmentamaan meitä. Hitsit, että sitä välillä unohtaa miten hieno tämäkin ori on. Muistutuksesta kiitollisina lähdimme aamupäivällä kaksistaan treeniin. Humelur vaikutti aamu-uniselta, hiukan etanalta eikä olisi millään halunnut poistua tallista ulos lumisateeseen. Pakkasen lauhduttua lumi oli enimmäkseen märkää ja ikävän painavaa. Kenttä oli aurattu edellisenä iltana isännän toimesta, joten siellä olisi siedettävää kulkea.

Kentällä nousin satulaan, tarkistin satulavyön ja totesin jalustimien olevan vielä edellisillä asetuksillani. Olipa ihanaa kun kukaan ei ollut ehtinyt niitä tässä välissä säätämään. Hoputin ratsuni uralle kävelemään. Humelur tuntui alkuun hieman jäykältä karsinassa vietetyn yön jäljiltä. Pienen alkukävelyn jälkeen pyysin siltä reippaampaa menoa eikä ori tällä kertaa pistänyt vastaan. Helpottuneena istuin selässä ja ihailin kuinka edellisen valmennuksen jäljiltä orista löytyi menohaluja.

Pitkän käyntipätkän jälkeen käskin orin raville. Humelur nosti ravin epätyypillisen energisenä. Jalka nousi ja selässä sai melkein toppuutella orin menoa. Istuin alas harjoitusraviin hyödyntäen ratsuni reipasta ravia. Teimme ympyröitä ja väistöjä reippaassa ravissa. Hyvin epänormaalia tämän hevosen kanssa, mutta nautin jokaisesta hetkestä vaikka rankkaa työtä nämä harjoitukset olivatkin. Uppouduimme molemmat treeniin niin, että puolituntia meni kuin siivillä. Havahduin takaisin tähän hetkeen kuullessani traktorin rykäisevän kentän vieressä. Myös Humelur havahtui samaan ääneen ja hyppäsi yllätettynä sivulle. Ehdin juuri ja juuri mukaan tähän enkä lentänyt satulasta. Annoin orin seisahtua hetkeksi katsomaan pelottavaa traktoria. Isäntä vilkutti traktorin kyydistä hyvin anteeksipyytäväisenä. Heilutin takaisin, ei tässä mitään hätää ole. Otin Humelurin takaisin haltuun pyytäen siltä ravin kautta laukkaa. Ori nosti laukan, pukitti pikkuisen ja sinkosi pitkälle sivulle. Pidätteet menivät onneksi läpi ja sain ratsuni takaisin hallitumpaan laukkaan. Pari kertaa kentän ympäri, suunnan ja laukan vaihto, taas pari kierrosta laukkaa kunnes hidastin orin ravin kautta käyntiin. Treeni oli mennyt loistavasti ja loppukin meni pienestä säikkymisestä huolimatta hyvin.

Laskeuduin satulasta, avasin kentän portin ja moikkasin isäntää, joka oli parkkeerannut traktorin siihen kentän viereen. Olisi kuulemma ajanut sen pihaan asti, muttei uskaltanut enää käynnistää sitä ettei Humelur säikkyisi uudelleen. Ori haisteli traktoria uteliaana. Se ei ollut aiemmin säikkynyt näitä isoja koneita, mutta ääni oli ollut todella yllättävä. Humelur ei vaikuttanut yhtään traumatisoituneelta, päinvastoin. Se hankasi kutiavaa päätään traktorin renkaaseen. Kolmistaan kävelimme talliin ja isäntä auttoi orin harjaamisessa. Loimittikin sen kuin vanha tekijä. Herkut ruokakuppiin ja ori sai jäädä kuivumaan talliin.

Valmennukset

Kouluvalmennus, valmensi Lissu T.

“Jaha, vai täältä se meidän Tuutun ylitsevuotava aktiivisuus ja loputon eteenpäinpyrkimys on peräisin”, tokaisin rukkaselle katsellessani, miten hän verrytteli Humelurin kanssa.
“Heko heko”, kuului vastaus. Vaan minkäs teet, Humelur muistutti etanaa tai korkeintaan ratsastuskoulun leipiintynyttä tuntipuksua raahustaessaan nippa nappa ravia uraa pitkin.
“Tee pysähdys ja muutaman askeleen peruutus molemmilla lyhyillä sivuilla. Ei pitäisi olla hankalaa, ihan moottorijarrutus riittänee.” Olin kuulevinani ärräpään.
Verryttelyjen edetessä Humelurista alkoi vähitellen löytyä yritystä ja reippautta. Vieläkään ori ei ollut eteenpäinpyrkimyksen ruumiillistuma, mutta ainakin ravi oli selvää ravia ja sitä pystyi työstämään, samaten käyntiä.
“Noin, paljon parempi, herättelehän takaosaakin vähän. Molemmille pitkille sivuille temponlisäys ravissa, eiköhän me parin kierroksen jälkeen aleta hommiin.”

Varsinainen valmennus aloitettiin simppelillä pohkeenväistöllä; ravissa keskihalkaisijalle, siitä pohkeenväistö takaisin uralle. Moottorinsa käyntiin saanut Humelur liikkui jo oikein näppärästi vastaten aika hyvin rukkasen apuihin, ravi rullasi hyvässä tempossa ja pohkeenväistö alkoi oikein lupaavasti.
“Vahdi takaosaa, ettei se jää laahaamaan, vaikka Humelur heräsikin tähän päivään… Hyvä, hyvä, kaula oikein hyvä, hyvin paikattu ulkopohkeella. Ja sama uusiksi, nyt vain vastakkaiseen suuntaan.” Pohkeenväistöt lähtivät hyvän alun jälkeen rullaamaan aina vain paremmin, joten mitäpä sitä valmista hinkkaamaan. Vaihdoimme avo- ja sulkutaivutusten pariin, aloittaen avotaivutuksilla. Avot sujuivat järjettömän hyvin, rukkanen oli tosiaan saanut ratsunsa hereille ja teki itsekin selästä käsin oikein mallikasta, eleetöntä työtä. Ilmavien, kauniiden sulkutaivutusten jälkeen ratsukko siirtyi sulkutaivutuksiin, jotka ratsukko suoritti samalla hyvällä tempolla, tyylillä ja asenteella. Jes!

Laukkatehtävänä oli halkaisijaltaan 20m ympyrä ensin keskilaukassa, sitten vastalaukassa. Humeluria ei tarvinnut laukassakaan patistella, vaan ori toimi äärettömän hyvin ja jopa energisenä. Orin keskilaukka oli komean näköistä, se oli tahdikasta, ilmavaa ja raudikko esiintyi muutenkin edukseen. Myöskään vastalaukka ei tuottanut hankaluuksia, vaan nousi molempiin suuntiin kerrasta oikein eikä ori hätäillyt, hidastellut tai vaikuttanut muutenkaan siltä, että vastalaukka olisi sen hankalampaa tai raskaampaa kuin myötälaukka.
“Jestas, mikä muutos! Ehkä Tuutustakin tulee joskus jotain, kun isäukossa saadaan tuollainen muutos yhden valmennuksen aikana. Eiköhän ohjattu osuus ollut tänään tässä, voit loppuverrytellä oman mielesi mukaan. Loistotyötä kummaltakin! Minulla oli Humelurille porkkanoitakin jossain…”

Kouluvalmennus, kirjoittanut Ginevra (VRL-11040)

Rukkanen on käynyt vaihtamassa ratsunsa Humeluriin. Humelur löntystelee kentälle vähän onko pakko jos ei tahdo -asenteella. rukkanen hoitaa alkuverryttelyt itsenäisesti ja saa kuin saakin ratsunsa kuulolle ja liikkumaan omalla moottorillaan. Niinpä aloittelemme valmennuksen.

Ensin tämänkin ratsukon kanssa harjoitellaan peruutuksesta laukannostoja. Humelur peruuttaa oikein hienosti, mutta laukka nousee hiukan tahmeasti ravin kautta. Muutamien uusien yrityksien jälkeen laukka alkaa kuitenkin nousta napakasti. Pyydän rukkasta tekemään vielä muutamia toistoja. Sen jälkeen ratsukko saa välikäynnit.

Kun välikäynnit on kävelty saa ratsukko harjoitella avo- ja sulkutaivutuksia. Humelur on herännyt kunnolla ja sillä on vauhti päällä. Se kuuntelee ratsastajaansa hyvin ja taipuu oikein kivasti. Se liikkuu hienosti ja yrittää parhaansa. Myös rukkanen on tehtäviensä tasalla ja saan nähdä oikean oppikirjaesimerkin sulku- ja avotaivutuksia. Kehun ratsukkoa vuolaasti ja päästän sen kävelemään loppukäynnit maastoon.

Kouluvalmennus, kirjoittanut Ginevra (VRL-11040)

Tänään rukkanen tulee valmennettavaksi Kuuralehdon Humelurin kanssa. Tämänkin hevosen kanssa treenataan vaativa b:n asioita. Alkuun laitan ratsukon tekemään verryttelyinä siirtymisiä. Humelur vaikuttaa laiskan puoleiselta, joten sanon rukkaselle, että napakat avut ja pyydetty asia tapahtuu heti, eikä metrin päästä. Siispä rukkanen saa välillä muistuttaa raipan kanssa Humeluria. Lopulta ori on kuulolla ja voidaan aloittaa työskentely.

Ratsukko saa harjoitella koottuja askellajeja. Humelur toimii vieläkin hiukan laiskasti, mutta rukkanen ratsastaa sitä hyvin eteen ja pikkuhiljaa viimeisetkin laikuuden rippeet karisevat hevosesta. Se muuttuu etanasta melkein salamaksi. Hevonen kulkee hienosti kaikkia koottuja askellajeja omalla moottorillaan. Homma sujuu varsin mukavasti joten annan ratsukon tehdä välikäynnit.

Välikäyntien jälkeen on vuorossa hieman laukkatyöskentelyä, joka pitää sisällään siis laukan tempojen vaihtelua, kokoamista ja laukanvaihtoja. Humelur matelee taas, joten pyydän rukkasta vaatimaan hevoselta enemmän. Homma alkaa sujua ja laukka pyörii hienosti. Vaihdot ovat vähän hakemista aluksi, mutta lopulta nekin sujuvat oikein mukavasti. Päästänkin ratsukon tekemään loppuverryttelyjä muutaman loistavasti sujuneen vaihdon jälkeen.