hankilaukat

Kaunovaaran tiluksille toivotetaan tervetulleeksi keväistä viikonloppua viettämään iso liuta tallin kasvatteja. Aloitetaan perjantai-iltana ensimmäisen maastopoppoon kanssa, muilla on sillä aikaa mahdollisuus testailla kenttää, maneesia tai peltorataa. Talliporukka auttaa hevosten majoittamisessa ja ruokkii nelijalkaisten lisäksi myös kaksijalkaiset vieraat. Yöpyminen onnistuu tallivintillä, jonne mahtuu varmasti koko porukka. Vintillä on majoittumiseen sopiva tila eli missään heinien seassa ei tarvitse nukkua. Tallista löytyyvät wc, suihku ja viihtyisä tallitupa, jossa voi oleskella. Tallin omistaja lyöttäytyy toki vieraiden joukkoon eikä vetäydy yöpuulle omaan soppeensa. Leirimäinen meno jatkuu heti aamusta yhteisellä aamupalalla tallituvassa. Osallistujat saavat myös päivän aikana tutustua talliin, sen asukkaisiin ja tiluksiin.

Ensimmäisen ryhmän perjantai-iltana vetää tallin omistaja, lauantaina talliapuri Elli vetää toisen ryhmän ja kolmannen vetää taas omistaja. Tarkempi aikataulu sovitaan vielä lähempänä, katsotaan säiden mukaan mitä voidaan tehdä. Maastoreissuun on kuitenkin varattu mahdollisuus käydä laavulla paistamassa makkaraa ja hengähtää hetki järvimaisemissa.

Osallistuminen sähköpostitse osoitteeseen virtuaali@kurnau.net otsikolla Kevätmaasto. Viimeinen ilmoittautusmipäivä on 14.5.2017.
Yksi kasvatti voi osallistua vain yhteen ryhmään ja sama omistaja saa tuoda jokaiseen ryhmään yhden hevosen (eli 3 kasvattia koko viikonlopulle).

Osallistuminen muodossa:
Ryhmä nro (rivinvaihto)
<a href="http://hevosen osoite">Hevosen nimi</a> - omistaja

Osallistuminen ei velvoita kirjoittamaan viikonlopusta tarinaa, mutta tästä saa varmasti hyvää materiaalia päiväkirjaan, jos omaa kokemusta haluaa kirjoitella. Kirjoitan tänne tarinaa jokaisesta maastoretkestä sekä mahdollisesti pikkuisen extraa. Ne tekstit saa jokainen osallistuja käyttää kasvatin sivuilla. Jotta viikonlopun touhuista saadaan mahdollisimman paljon irti tulee kasvatin sivuilta löytyä luonne tai edes pieni kuvaus millainen hevonen on kysessä.

Kevätmaaston tarina on tulossa kesäkuun aikana! Kiitos kaikille osallistujille!

Osallistujat

RYHMÄ1 4/8:
Kaunon Vaniljanalle - Tuulia T.
Kaunon Surunalle - Aino H.
Kaunon Luppakorva - Liia
Kaunon Hiputti - Jonna

Ensimmäinen ryhmä saapui hiljalleen perjantai-iltapäivästä Kaunovaaraan. Ilmoittautumisia vastaanottaessani saatoin hieman naurahtaa huomatessani tämän ryhmän nallepainotteisuuden, kaikilla kolmella orilla oli isänä Villahaan Nalle. Oli Vaniljanalle, Surunalle ja vielä Luppakorva. Onneksi ryhmän ainoa tammavahvistus oli jotain ihan muuta. Oli hauskaa nähdä pitkästä aikaa nämä kaikki neljä kaunovaaralaista samassa paikassa. Veljekset tuskin olivat koskaan edes tavanneet toisiaan, nyt ne haistelivat tuttua syntymäpaikkaansa yhdessä rivissä. Johtohevoseksi valikoin ryhmän teemaan sopivasti Villahaan Nallen. Isäori saisi johtaa laumaa, se oli yksi tallin parhaista maastoratsuista.

Sää oli kylmä, joten varmistin vielä ennen lähtöä kaikkien ratsastajien varustuksen. Ettei nyt kukaan vilustuisi yhden keväisen maastoreissun aikana. Olin tilannut viikonlopulle vähintään +15 asteista kevätsäätä, mutta saimme ehkä juuri ja juuri +5 astetta ja sateen vaaraa. No, täytyi mennä sillä mitä oli annettu. Lämpimät vaatteet päälle, reipasta vauhtia maastossa ja laavulla kuumaa makkaraa ruuaksi. Ratsut varustettiin pihassa, yhteistuumin mietimme hieman reittiä. Kaikki ratsastajat toivoivat vauhdikasta reittiä, ei nyt himmaltaisi kun porukka oli pieni. Porukan järjestys oli lähtiessä seuraava, ensimmäisenä meidän Nalle, sen perässä Luppis, Nalle ja Teuvo sekä viimeisenä joukon tammavahvistus Hippu. Isä-Nalle lähti reippain mielin johtamaan letkaa tuttuihin maastoihin. Onneksi tässä porukassa oli fiksusti käyttäytyviä maastoratsuja. Ratsastajien kanssa ehdittiin alkumatkasta höpistä hieman, metsä vain kaikui kun porukalla naurettiin. Samalla vieraiden jännitys uutta maastoa kohtaan varmasti helpottui. Katselin välillä taaksepäin ja orit kävelivät siivosti perässä. Hippu pienimpänä joutui pistämään välillä enemmän vauhtia kinttuihinsa pysyäkseen mukana. Ensimmäisen ravipätkän lähestyessä kerroin nopeasti miten tässä mentäisi, ensin pitkää suoraa ravissa, jonka jälkeen tulisi loiva kaarre mäkeen. Mäki tosin nousisi jyrkemmäksi. Kaarteessa voisimme nostaa laukan ja varoitin, että ainakin meidän Nalle tietäisi tämän olevan laukkakaarre, se lähtisi varmasti eteenpäin kovaakin vauhtia. Mäessä voisi jokainen mennä itselleen sopivaa vauhtia. Laukalla siihen mihin ratsu jaksaa, raville olisi pudotettava kuitenkin. Ihan toivottoman jyrkkä mäki ei ollut kyseessä, sellaisiin päästäisi sitten myöhemmin. Niin lähdettiin kovempaa vauhtia. Ravissa porukka pysyi hyvin kasassa, kaikki kolme oria ravasivat isäorin perässä, Hippu pyrki ohittamaan Teuvoa, joka ei pitänyt tästä ajatuksesta yhtään vaan kiri koko ajan tamman edelle. Kaarteessa annoin Nallen nostaa laukan ja niin paineltiin kovaa vauhtia mäkeä ylös. Yllättäen joukko hajosi sen verran, että Nallen perään nousikin iloisesti toisia ohitteleva Teuvo. Hippu loisti edelleen porukan perällä, ei tosin hävinnyt oreille vauhdissa yhtään. Kun mäki muuttui jyrkemmäksi hidastimme kaikkia vauhtia, Teuvo ohjattiin määrätietoisesti suoraan Nallen taakse ja järjestys oli nyt muuttunut pikkuisen. Tällä järjestyksellä kuitenkin meno tuntui toimivan hyvin. Isä-Nallesta ei Teuvokaan pääsisi ohi, pistäisin hevosen vaikka poikittain eteen, jos ori yrittäisi turhan kovasti ohitella.

Mäen päälle päästyämme jatkoimme käynnissä vaaraa pitkin. Maisemat olivat upeat vaikka sää olikin harmaa. Täältä näkyi järvi ja Kaunovaaran tilukset. Keväinen vehreys antoi vielä odottaa, mutta oli tämä silti kaunein näkemäni maisema. Mikäs siinä kasvattiensa kanssa kulkiessa. Polku oli kapea ja vaati hevosilta enemmän tarkkuutta. Kävelimme rauhallista vauhtia jonkin matkaa kun polku vei alaspäin. Laskeutumisen jälkeen edessä oli taas leveämpi polku, jossa saattoi ravata. Ravipätkä kesti nyt pidemmän aikaa, porukka tuli perässä hyvinkin rauhallista vauhtia. Kukaan ei keksinyt sen kummepia temppuja vaan matka jatkui reippaasti. Laavulle saavuimme noin 45 minuutin kohdalla. Ratsastajille pieni tauko varmasti tekisi terää. Onneksi vielä ei ollut juurikaan itkikoita, joten saimme nauttia nuotiolla makkaran paistamisesta ilman ikäviä verenimijöitä. Hevoset kiinnitimme puomeihin laavun viereen. Kuuntelin onnellisena tarinoita kasvattien edesottamuksista, varsinkin orien omistajilla tuntui riittävän paljon yhteistä puheenaihetta. Hipusta sain kuulla mielenkiintoisia juttuja, rohkea pikkutamma oli kyllä jo pikkuisen voittanut minut puolelleen ollessaan hyvin samankaltainen emänsä kanssa.

Kun makkarat oli syöty jatkoimme matkaa. Nyt mentäisi sellaista reittiä, että saataisi todellakin mennä lujaa. Pitkä hiekkatie johti meidän mailta isännän maille, joten siellä ei pitäisi tulla ketään vastaan. Saisimme rauhassa painaltaa menemään ihan omaa vauhtia. Tasainen osuus olisi oivallinen laukkapätkä, kiemurtelevaa mäkistä osuutta voisimme sitten mennä ravissa ja ennen kotipihaa otettaisi ihan rento käyntiä. Tänään ei sää ollut millään tavalla otollinen uittamiselle, joten yksikään ratsastaja ei hinkunut rannalle. Kotimatka taittui järjestyksessä Nalle, Teuvo, Hippu, Nalle2 ja viimeisenä Luppis. Hippu oli pistänyt orit ojennukseen tauon aikana ja veikkasin sen pärjäävän hyvin siinä välissäkin. Tuskin muut yrittäisivät mitään kun kipakka jääräpää voisi antaa kaviosta, jos jokin ei sitä miellyttäisi. Laukkapätkällä vauhti pysyikin suhteellisen rauhallisena, pieni sadekuuro tosin saattoi vaikuttaa asiaan. Loppumatkasta olimme kaikki likomärkiä, joten ketään ei oikein huvittanut painaltaa tuhatta ja sataa kun eteensä ei meinannut nähdä kunnolla.

Kaunovaaran pihaan saapuessamme kiitin koko porukkaa ja suosittelin laittamaan hevoset talliin, vaihtamaan kuivaa vaatetta ylle ja kokoontumaan vielä tallitupaan teelle. Tarjolla olisi myös aamulla paistettua pullaa, ei tosin emännän paistamaa, mutta paikallisen leipomon uunista haettua kanelipullaa. Vaihdoimme tallituvassa kertomuksia talleista, hevosista ja elämästä. Oli mukavaa tutustua kasvattien omistajiin kunnolla.

RYHMÄ2 5/8:
Kaunon Mielihalu - Tuulia T.
Kaunon Kultatähti - Aino H.
Kaunon Fifti-fifti - Veera Ruusula
Kaunon Visla - Milja
Kaunon Villimarja - Break

Lauantain ryhmä koostui kolmesta orista ja kahdesta tammasta. Oikein pirteän oloinen ryhmä kerääntyi aamupäivästä tallin pihaan odottamaan lähtöä. Tällä kertaa kaikki ryhmän kasvatit olivat eri vanhemmista, todella hieno otos meiltä lähteneistä hevosista. Tummat ori Mielihalu "Elias" sekä Visla laitettiin porukan kärkeen. Elli suostui vetämään tämän retken, joten etuhevoseksi valikoitui Kaunon Nokkostähti "Nokkis". Hetken harkittuani lähdin porukan perämieheksi mukaan, ratsuna Kaunon Hopeakuukielo "Hopea". Yhteensä meitä oli siis lähdössä maastoon 7 hevosen porukka. Tummien orien perään laitettiin Fifti-Fifti "Fasu", siihen perään Kultatähti "Taimi" sekä Villimarja "Berry". Oreista lähti aikamoinen metakka kun ne huutelivat siinä pihassa toisilleen. Onneksi eivät riehaantuneet sen kummemmin, mutta ääntä poppoosta lähti. Nokkis ja Elli lähtivät vetämään jonoa kohti pihatietä. Ratsastajat rupattelivat jo heti alkuun tuttavallisesti yhdessä eikä turhaa jännitystä tuntunut ilmassa. Tuulia oli jo toistamiseen meidän kanssa maastossa, olihan Tuulenpesään eksynyt meidän kasvatteja melkoinen lauma, joten osallistuminen oli myös hyvin vahvaa tällaisen viikonlopun aikana.

Pihatieltä lähdimmekin tällä kertaa kohti Matin lehmälaidunta kiertävää rataa. Siinä saisi hyvät alkulämmöt, vauhtia ei uskaltaisi vielä ottaa eikä varsinkaan niin avoimessa tilassa. Saataisi vielä poimia kasvattilaumaa pitkin poikin rataa. Keulassa orit tepastelivat sen verran reippaasti, että jonon häntäpäässä saimme välillä ottaa reippaampaa vauhtia pysyäksemme mukana. Tammat tuntuivat ottavan reissun hyvin rennosti. Vaikka sää ei ollut kovinkaan lämmin oli keväinen fiilis lähes käsinkosketeltavaa. Radalta oikaisimme metsätielle. Taimi nappasi puusta oksan mukaansa ja meinasi kolkata takana tuleva ratsun selästä Breakin alas. Onneksi Berry ehti ottaa pienen sivuaskeleen, jolloin mitään vakavampaa ei ehtinyt sattua. Tyytyväinen Taimi maiskutteli oksaansa. Elli huuteli edessä, että nostetaan ravi. Hevosjono lähti etenemään ravissa. Joku oreista korskui ja heitti vähän takapäätä. Jono pysyi kuitenkin kasassa ja hevoset ravasivat iloisesti pitkin metsätietä. Pitkä mäki oli edessäpäin, vauhti tuntui kiihtyvän kunnes mäen edetessä ravi vaihtui laukkaan. Osa hevosista laukkasi rinta rinnan, osa edelleen jonossa. Mäen päällä keräsimme ratsut jonoon ja jatkoimme käynnissä.

Jonkin aikaa vaaralla kuljettuamme saavuimme laavulle. Hevoset kiinni puomeihin ja makkarat paistumaan. Eväs tuntui maistuvan luonnon keskellä. Ehdimme istua vain hetken kun pusikossa kahahti. Lähimpänä pusikkoa kiinni olleet tammat vavahtivat, Taimi sai itsensä irti eikä tiennyt mihin suuntaan olisi lähtenyt. Tamma poukkoili muiden hevosten keskellä aiheuttaen kaaosta. Aino oli onneksi nopea ja ehti napata tamman kiinni ennen kuin kaaos ehti levitä. Tarkistimme koko lauman, kaikki olivat paikoillaan eikä mitään mennyt rikki. Taimi sai pienen talutushetken laavun ympäri. Tamma rauhoittui pian ja pääsi takaisin lepäämään muiden viereen. Se mulkoili edelleen epäilevästi pusikkoon.

Kun makkarat oli syöty kerroin hieman Kaunovaaran ja sen lähiseudun tarinaa. Kummasti porukkaa kiinnosti enemmän naapuritilan isännän ja minun tarina. Olihan siinä kertomista miten lypsytilallinen ja hevosnainen rakastuivat. Mattihan ei ollut mitenkään mielissään kun joutui vähän väliä poimimaan karanneita hevosia omilta mailtaan. Vähitellen asenne muuttui ja tapaamiset osoittautuivat sen verran mieluisiksi, että mies alkoi tarjota apua hevostilan töihin ja palautti karkurit ihan omin avuin talliin. No, siinä riitti hetkeksi kerrottavaa.

Takaisin kotiinpäin mennessä Elli veti taas jonoa. Nokkis etupäässä näytti varsin energiseltä ja otimmekin pitkän laukkapätkän metsätiellä. Porukka pysyi hyvin kasassa vaikka vauhti välillä yltyikin kovaksi. Fasu pukitteli pikkuisen siinä mennessään, onneksi osumatta kuitenkaan takana tulevaan. Napakalla otteella Veera pisti orin paikalleen ja matka jatkui fiksusti. Kotimatka etenikin yllättävän reippaasti. Annoimme hevosten kävellä pitkän pätkän vielä ennen tallipihaan saapumista. Pihassa kuului muutama helpotuksen huokaisu.

RYHMÄ3 6/8:
Kaunon Tupla-Uuno - Tuulia T.
Kaunon Surunmurtaja - narri & Lissu T.
Kaunon Huurre - Crimis
Kaunon Eemil - Melina
Kaunon Riemueetu - Milja
Kaunon Haavehelinä - meea

Sunnuntain ryhmä oli viikonlopun suurin. Tuulia oli jo kertaa mukana ja Milja toistamiseen. Nämä kaksi pääsivätkin taas porukan etuosaan. Elli lähti pitämään perää Viehättävän Ulpun kanssa, minä taas vedin laumaa Hiiden Haprolla. Kokoonpano oli siis seuraava, Hapro, Tupla-Uuno, Riemueetu, Eemil, Huurre, Surunmurtaja ja Haavehelinä sekä viimeisenä Ulpu. Kahdeksan hevosen jono lähti tallipihasta suoraan kohti metsätietä. Tällä kertaa otettaisi hieman haastavampi reitti, joka kulkisi pitkän pätkän lähes umpimetsässä. Ihan ratsastettava reitti se olisi, mutta vaatisi hieman vähemmän vauhtia, enemmän keskittymistä myös ratsastajilta. Huikkasin, että nyt varokaa päitänne ja antakaa hevosten kävellä rauhassa. Metsätieltä poikkesimme pienelle polulle, joka johti havumetsään. Hapron tasaisen varma askel johti laumaa eteenpäin. Takana Elli piti Ulpun kanssa huolen ettei jonon loppupää eksyisi. Ehdin välillä katsella taakseni sen verran, että näin jonoon tulleen hieman enemmän etäisyyttä hevosten välille. Hevoset kyllä osaisivat seurata toisiaan, näköyhteys säilysi metsässä vaikka puusto tihenikin välillä. Kuljimme metsikössä varmaan vartin verran. Se tuntui pidemmältä ajalta kun oli pakko mennä hitaasti.

Metsäpolulta takaisin tielle päästässämme odotin hetken Hapron kanssa, jotta koko jono oli vihdoin tiellä. Tästä voisimme aloittaa pitkän ravipätkän, joka johtaisi samalle mäelle missä olimme kahden muun retken aikana laukanneet. Hapron raviaskel oli pitkä, mutta muut orit pysyivät helposti perässä. Tuutu näytti jäävän hieman jälkeen muista, tammaa ei ilmeisesti huvittanut pistää vauhtia. Se ei kuitenkaan suostunut päästämään Helinää ohitse, joten tammat kulkivat perässä hieman hitaammin. Lähestyimme laukkamäkeä, annoin merkin ratsastajille ja annoimme palaa. Kavioiden kopina täytti ilman kun kahdeksan hevosta lähti laukkaan. Nyt Tuutustakin löytyi sopiva vaihde ja se paineli menemään niin kovaa vauhtia, että meni Huurteen ohi. Helinä kiri myös Huurteen vierelle. Hapro piti hyvää etumatkaa vaikka muut orit ottivatkin kiriä sen imussa. Pienikokoinen Reetukin pinkoi sen mitä lyhyistä jaloistaan pääsi. Tuutu oli mäen päälle saapuessaan ohittanut niin Eemilin kuin Reetunkin ja tavoitteli Uunoa. Hidastimme ratsumme ja kokosimme jonon takaisin entiseen järjestykseen. Varsinkin Uuno ja Tuutu olisivat vielä halunneet jatkaa vauhdikkaasti eteenpäin. Käyntipätkä tuli siis oikein sopivaan kohtaan. Onneksi ratsastajat olivat napakoita eivätkä hevoset saaneet tahtoaan läpi.

Laavulla oli jo nuotio tulilla. Matti oli ajanut sinne mönkijällä etukäteen ja laittanut kaiken valmiiksi. Söimme hyvällä ruokahalulla, hevoset pysyivät rauhallisina paikoillaan eikä kukaan aiheuttanut sen suurempaa hämminkiä. Tällä kertaa Matti sai kertoa oman versionsa tarinastamme. Sitä oli hauska kuunnella kun oli edellisellä reissulla antanut oman tarinansa ja nyt sai reissulaisten ohella kuunnella toista vinkkeliä. Ruokailun, tarinoinnin ja oleskelun jälkeen siirryimme takaisin satulaan ja paluumatkalle. Menimme nyt koko matkan leveää metsätietä pitkin, joten pystyimme taas ottamaan vauhdikkaampia pätkiä. Hevoset eivät innostuneet nyt niin kovaan kisaan kuin aiemmin, joten meno oli melkoisen rentoa ja ratsut pysyivät käsissä. Saattoi siellä välissä joku vähän innostua, muttei innostanut muita kovempaan menoon.

Kotipihassa kiitin vuolaasti kevätmaastoon osallistuneita.