Helavalkee

VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE


Kuva © line VRL-02324, väritys rukkanen
ROTU suomenhevonen SUKUPUOLI tamma
SYNTYNYT 01.05.2015, 20v SÄKÄ 161cm
KASVATTAJA Heidi N (VRL-01725) VÄRI voikko
OMISTAJA rukkanen (VRL-00583) JÄLKELÄISIÄ 2 kpl
KOULUTUSTASO Vaativa B, 100cm, Vaativa valjakko REK.NRO. VH15-018-1005, PKK1613
MERIITIT ei saavutuksia KOTITALLI Kuusama
 

nemi nemi
Kuvat © rukkanen

Luonne

Helavalkee "Nemi" on rauhallinen, lempeä ja luottavainen yhden ihmisen hevonen. Uusille ihmiselle Nemi näyttää alkuun hyvin neitimäisen puolensa. Tutustuttuaan kunnolla Nemiin, on vaikea olla ihastumatta sen luonteeseen. Nemi on luottokaveri kisamatkoilla ja maastoreissuilla, sen kanssa villikin nuori lakkaa höseltämästä. Tammassa on jotain sellaista mitä sattuu kohdalle vain harvoin ja sen kanssa oleminen on mutkatonta. Luottamuksen rakentuessa yhteistyöstä tulee saumatonta ja uusien asioiden oppiminen on mielekästä. Nemi kaipaa uusia haasteita jatkuvasti eikä se tyydy oloneuvoksen rooliin. Ollessaan pitempiä aikoja rauhallisella liikutuksella tamma kerää pöllöenergiaa eikä rauhoitu ennen kuin on saanut kunnolla tekemistä.

Hoitaessa Nemi tahtoisi maistella kaikkea mitä sen turvan eteen sattuu osumaan. Tavaroita hamuava tamma on huvittava ilmestys keskellä tallikäytävää. Nemin ylähuuli tuntuu venyvän uskomattomiin ulottuvuuksiin. Sen ilmeily saa huononkin päivän muuttumaan paremmaksi. Nemin kanssa touhuamisella on useimmiten piristävä vaikutus eikä sen kullan keltaista olemusta voi katsella hymyilemättä. Nätisti paikallaan seisova tamma on hoidokkina helppo, ystävällinen ja mitä mallikkain opetushevonen. Aloittelijaa ei pelota pitkään kun Nemi seisoo kiltisti määrätyllä paikalla ja seuraa ihmisten touhuja lempein silmin. Fiksuna otuksena Nemi osaa myös hyödyntää kaikki uudet tuttavuudet ja kerjää oman osuutensa herkuista, rapsutuksista ja ihailuista.

Ratsuna Nemi tekee parhaansa vaikka onkin välillä pikkuisen kömpelö. Sopivalla harjoittelulla sen kompurointi vähenee, mutta turhan pitkät treenitauot tekevät menosta uudestaan kömpelöä ja hankalaa. Ratsastajan määrätietoisten ohjeiden mukaan Nemi tekee mitä pyydetään, ainakin siihen asti mihin sen taitotaso riittää. Liikkeiltään tamma on reipas, eteenpäinpyrkivä ja tasainen. Sen ravi ei turhan paljoa pomputa ja laukka on sopivan pyöreää. Tätikuljettimeksi sopivalla kultaisella tammalla on helpot askellajit istua eikä sen meno ylly liian kovaksi edes maastossa. Jarru ja kaasu löytyvät helposti. Pöllöenergisinä päivinään Nemi testaa ratsastajaa enemmän kuin normaalisti. Tammalle täytyy silloin asettaa rajat napakasti eikä antaa sen riehua omiaan.

Nemi on kaikinpuolin ihastuttava hevonen, joka luonteensa puolesta on täysi kymppi. Arkipuuhissa se saattaa joskus temppuilla, mutta kenelläpä ei olisi joskus huonoja päiviä. Parhaimpina päivinään tamma korvaa kaikki pahojen päivien oikut.

Suku

isä Koistilan Nemo
VIR MVA Ch, KTK-I, ERJ-I, KRJ-I
sh, punarautias, 160cm
VH05-018-7438
ii. Hovi-Niko KTK-III, YLA2, SLA-III
sh, rt, 154cm
iii. Mikon Kalteva
iie. Hovi-Henna
ie. Lumikeiju KTK-II, KRL-II
sh, prn, 165cm
iei. Lumikenttien Hurjapää
iee. Pakkas-Pauliina
emä Ryövärin Mysteriina
KRJ-I
sh, mustanvoikko, 163cm
VH14-018-0474
ei. Monsteri-Morrison
sh, rnpäis, 166cm
eii. Roi-Raila
eie. Runo-Edda
ee. Shamaanimorsian
sh, crem, 154cm
eei. Seitsemännen Synnin Syyni
eee. Taran Tittan

Jälkeläiset

Nemi on jalostuskäytössä, tamman kanssa tähdätään ainakin KRJ, YLA ja SLA laatuarvosteluihin.

SYNT. VARSA ISÄ MUUTA
13.01.2016 Hirttivaaran Tulilintu Hirttivaaran Tulikukka SV-II, KV-II
01.04.2017 Monivalkee Kaunon Monsuuni  

Kilpailut

Porrastetut ja ominaisuuspisteet
Kouluratsastus taso 6/5 2837.29 op. Esteratsastus taso 5/4 2253.37 op. Kenttäratsastus taso 2/2 905.79 op.
Tahti ja irtonaisuus 1204.93 Hyppykapasiteetti ja rohkeus 621.01 Nopeus ja kestävyys 284.78
Kuuliaisuus ja luonne 1632.36 Tarkkuus ja ketteryys 815.06    
Näyttelyt
25.02.2016 - Heljäkosken tila - PKK- Suomenhevostammat - 4/5, TY - Tuom. Lynn
"Hyvin ponimainen. Jyrkästi laskeva lautanen."
30.03.2016 - Seppele - PKK - Muu kuva: Lunta ja pakkasta - KP - Tuom. Annundwen
"Herttainen poni viettää vapaahetkeä pienessä tuulenvireessä. Ilmeisesti aika leuto talvipäivä kuvassa. Lumisade tuntuu olevan vain ponin takana. Kivasti toteutettu talvikarva. Kauniit jouhet."
01.04.2016 - Seppele - PKK - Sh-tammat - HY - Tuom. Annundwen

21.02.2016 - Kuolemanpaikka - VSN - Hevostammat, piirretyt, rakenne - 3/7, RCH (4-3-3½-3½-4-4-4-3½-3½-4=37p)

Päiväkirja

29.05.2017 Muuttopäivä!

Koitti sekin päivä, että Kuusaman talli saatiin valmiiksi. Pieni romutila oli ostettu jo aikoja sitten, pienellä rahalla kun sen sattui saamaan. Työmäärä olikin sitten hirveä. Piti pistää talli kuntoon, se oli ollut vain varastona ties kuinka monta vuotta ja viimeksi nähnyt hevosia joskus 80-luvun alkupuolella. Olihan se hullua haluta sellaiseen paikkaan rakentaa 10 paikkainen talli. Talo oli onneksi suht kunnossa, suuri tupa ja pari huonetta siinä kyljessä olivat kaikki asumiskelpoisia. Kun ei katsellut liian tarkasti tapetteja ja keittiönkaappeja, saati vahtinut vuotavia hanoja, saattoi talossa nähdä potentiaalia. Talliin tehtiin talven aikana sen verran remonttia mitä pakkasella pystyi työskentelemään. Revittiin seiniä, lattioita ja kaivettiin ullakolta tavaraa. Keväällä alkoi valoa näkyä tunnelin päässä kun talliin saatiin valettua uusia lattia, karsinoiden laudat saapuivat pihaan ja ajatus hevosten muutosta tuntui lähenevän. Silti aikaa kului kuukausitolkulla ennen kuin talli oli asumiskelpoinen. Piti vetää vedet ja sähköt, rakentaa karsinat ja satulahuone. Oli viemäreitä joita piti miettiä ja kaikkea sellaista mitä hevoshaavehuuruissaan ei tule ajatelleeksi. Piti raivata vanhat laitumet kuntoon, aidata ne ja varmistaa, että hevoset todella pärjäävät näillä laitumilla. Eihän tänne nyt montaa hevosta sinällään tulisi, mutta pulassa oltaisi jos kymmenen hevosen kanssa ei mahduttaisikaan pariin isoon laitumeen ja muutamaan tarhaan.

Hevosten muutto sattui maanantaille. Kuinka ollakaan? Pääsimme matkaan vasta iltapuolesta, koko päivä oli touhuttu tallin parissa, jotta kaikki olisi varmasti valmista hevosten saapumiselle. Ensimmäisenä kyytiin otettiin suomenhevostammat, Nemi ja Tyttö. Molemmat kiipesivät traileriin hyvillä mielin. Kaikki tuntui sujuvan kuin rasvattuna. Tammat trailerissa matkalla uuteen kotiin. Saimme helposti molemmat tammat uuteen talliin, karsinat olimme laittaneet valmiiksi viikonloppuna. Nemi kiesi karsinansa heti ympäri ja jäi haistelemaan Tytön turpaa kaltereiden välistä. Olivat onneksi tottuneet olemaan vieretysten. Ei mitään hätää. Lähdimme toiselle reissulle hakemaan lisää hevosia. Rio ja Max olivat seuraavana vuorossa. Orit pistivät ranttaliksi trailerihomman kanssa. Max seistä törrötti jo trailerissa kun Rioa yritettiin saada kyytiin. Kimo pisti shown pystyyn, hyppi ja loikki eikä mennyt mihinkään muuta kuin peruuttamalla. Eihän hevosta voi traileriin peruuttaa!! Hölmö ori. Max hermostui tästä ja alkoi potkia taaksepäin, mikä taas pisti lisää kapuloita Rion rattaisiin. Molemmat orit sekosivat ja siinä sitä sitten oltiin. Ei hitto. Ei tästä tule mitään. Vein Rion kauemmas, pistin sen tarhaan ja annoin Maxin rauhoittua hetken. Hätäpäissäni hain Rosen, jonka oli tarkoitus matkustaa yksin. Tamma käveli kiltisti traileriin eikä Max inahtanutkaan. Molemmat ponit seisoivat siinä vieretysten ihan kiltisti. Olihan siinä seinä välissä, mutta Max ei ollut juurikaan tottunut Rosen kanssa matkusteluun. No, kiltisti matkustettiin uuteen kotiin. Pääsivät omiin karsinoihinsa ja sinne jäi melkein koko poppoo mussuttamaan heiniään. Viimeisenä haimme Rion. Ori oli rauhoittunut tarhassa vaikka vielä se vähän puhisi nähdessään trailerin. Nappasin sen riimusta reippain ottein enkä antanut orille minkäänlaisia mahdollisuuksia vetkutteluun. Sinne se meni! Ei hitsi, ei tästä päivästä ihan huono voisi tullakaan. Nyt vaan kotiin ja viimeinen polle uuteen talliin.

Tallin pihassa sain Rion trailerista ulos ja huutelin kanssamatkustajille ohjeita tavaroiden purkamiseen. Vastauksena tuli ällistynyt, mitkä tavarat? Ööö, jätettiinkö me hevosten kamat vanhalle tallille? Älkää sanoko, että näin pääsi käymään. No ei muuta kuin hevonen talliin, heinät eteen ja uusi matka vanhalle tallille. Kaikki kamat napattiin traileriin ja takaisin kotiin. Nyt päästiin purkamaan kamatkin uuteen satulahuoneeseen ja johan näytti asianmukaiselta meininki. Ihanaa! Kaikki hevoset ja ponit olivat tyytyväisinä omissa koloissaan, mussuttivat ruokiaan ja seuraavana päivänä saisivat sitten totutella uusiin laitumiin. Maanantain seikkailut menivät myöhään iltaan, joten tämä oli aivan tarpeeksi seikkailua yhdelle päivälle.

24.10.2016 Roosanauhamaasto Metsälammessa

Lähdimme heti aamusta kohti Metsälampea. Olimme ilmoittautuneet maastoreissulle, jonne oli tulossa suuri porukka muitakin ratsastajia niin omilla kuin Metsälammen omilla ratsuilla. Jännitti lähteä vaikka tiesin Nemin pärjäävän reissussa aivan mainiosti. Aamu valkeni silti jännittävissä merkeissä. Olin illalla laittanut kamat jo valmiiksi, jotta ei aamuvarhaisella tarvinnut silmät sirrillään etsiä ja muistaa kaikkea tärkeää. Nemi traileriin ja matkaan siis!

Metsälammen Ratsutilalla meno oli jo vilkasta kun saavuimme pihaan. Tervehdin monia tuttuja ja esittäydyin sellaisille, joihin en ollut ennen törmännytkään. Nemi sai ihastelevia katseita osakseen ja onnistui esiintymään erittäin rauhallisesti vaikka tamman sisällä taisi jännitys kuplia aivan kuten minullakin. Varustin tamman siinä trailerin kupeessa ja valmistauduimme rauhallisesti tulevaan retkeen. Sinte piti infon kerättyään kaikki osallistujat paikalle. Infon jälkeen kuuntelin muiden puheita puolella korvalla yrittäessäni rauhoittua hieman. Hitsit, olisi pitänyt ottaa pieni meditaatiotuokio ennen lähtöä. Olisi ehkä auttanut tähän jännitykseen.

Kun pääsimme vihdoin hyvään muodostelmaan, jono alkoi liikkua lähtöpisteestä kohti sovittua reittiä. Vauhti pysyi maltillisena ja rentouduin siinä samalla kun Nemi tallusti eteenpäin verkkaisin askelin. Se haisteli ja kuunteli tapahtumia ympärillään uteliaana. Sillekin tällainen iso maastoporukka oli uusi ja omituinen asia. Onneksi meillä oli edessä sekä takana rennon oloiset ratsut. Ei mitään tönijöitä tai kiirehtijöitä. Matka meni siis rennosti humputellen. Jännitin toki eniten kovempaa menoa, mutta isolla porukalla ravi ja laukkapätkätkin pysyivät maltillisina.

Hyvän asian vuoksihan tänne oli tultu. Ei rallittelemaan vaan ihan vain humputtelemaan. Jännitin turhankin kovasti koko reissun vasta tallipihaan takaisin päästyämme tajusin lakata jännittämästä. Olimme selvinneet tästä kokemuksesta oikein mainiosti. Olin jopa ehtinyt jutella hieman muiden ratsastajien kanssa vaikka pulina täyttikin metsän ison porukan höpistessä ympärillämme. Nemille tämä oli ollut ihan rauhallinen kokemus. Se rouskutteli tallipihassa tyytyväisenä palkkaherkut ja vastaanotti vieraidenkin rapsutukset mielissään.

Pullakahvien jälkeen palasin takaisin trailerille, jossa Nemi nuokkui onnellisena. Ei muuta kuin kotiin takaisin. Tulisimme taatusti vielä uudelleen seikkailemaan isompiin maastoreissuihin mukaan. <3

11.10.2016 - Menojalka vipattaa

Kultainen pikkutammani sulautuu maisemaan näin syksyisin niin ihanasti, etten aamupäivästä siristelyistä huolimatta nähnyt sitä metsätarhassa. Kutsuttuani tammaa ääneen sain vastauksen kaukaa ja pian sen vaalea harja heilahteli näkyviin keltaisten lehtien seasta. Vaaleanpunainen turpa lähestyi iloisena, valmiina etsimään herkut taskuistani. Naruriimu sujahti helposti Nemin päähän sen tonkiessa syliäni. Herkkua en tammalle vielä antanut, se pitäisi ansaita kunnolla. Tarhan portti auki ja Nemi seurasi perässäni innokkaasti. Tammalla tuntui olevan energiaa vaikka päivä olikin harmaa. Ehkä se oli kerännyt energiaa ja voimaa keltaisten lehtien keskeltä. Tammalla oli tapana maata lehtikasan uumenissa näin syksyisin.

Tallipihassa kiinnitinkin Nemin puomiin ja hain harjat pikaisesti sisältä. Tamma hirnahti perääni, kuin pyytääkseen takaisin. Höpöttelin hassulle hevoselle samalla kun etsin harjapakista juuri sitä yhtä harjaa, joka oli aina kateissa. Liekö Nemi taas maistellut sitä ja viskannut jonnekin tallin nurkkaan..? Hetken etsittyäni löysin pinkin harjan ja aloin sukimaan keltaista tammaa. Nemi nautti alahuuli rennosti alaspäin valuen. Se osasi ottaa harjaamisesta kaiken ilon irti ja pian tamma näytti ottavan päivänokosia. Herättelin Nemin vaihtaessani sen päähän suitset riimun tilalle. Tamma pääsisi pyörimään vähän liinaan. Tänään ei jaksaisi ratsastella, mutta Nemi saisi silti kunnollista liikuntaa.

Liinan päässä Nemi alkoi heräillä ja tamman askel reipastui mitä lähemmäs kenttää pääsimme. Kentän portista sisään päästyämme se lähes tulkoon steppasi paikallaan. Eipä ollut hetkeen nähty yhtä iloista ja reipasta keltaista tammaa tässä tallissa. Portti kiinni ja menoksi. Nemi hakeutui hienosti ympyrälle ja annoin sen kävellä omaan tahtiin hetken. Pyytäessäni ääniavuin ravia Nemi singahti korkeaan raviin, joka näytti huvittavan pomppuisalta. Tamman ponimaiselle askellukselle tämä pomppuravi oli hieman epätyypillistä. Maiskutin tammaa eteenpäin ja pian alkoi näkyä rennompaa ravia. Menojalkaa taisi tammalla nyt vähän vipattaa. Laukkaa tuli välillä pieniä pätkiä ihan Nemin omasta tahdosta, joten seuraavaksi yllytin tammaa ylläpitämään laukkaa muutaman kierroksen verran. Se pukitti kerran ja vingahti innoissaan, selkeästi sillä oli nyt hauskaa. Naureskelin ympyrän keskellä pikkuisen tamman onnelliselle loikkimiselle. Hetken reviteltyään Nemi oli taas kuulolla, hidastin tamman käyntiin ja vaihdoimme suuntaa. Nyt meno oli rennompaa, mutta vauhtia Nemistä silti löytyi vaikka kuinka paljon.

Tamman juostua itseään hikeen taluttelin sitä hetken uraa pitkin. Sen selkä höyrysi viileässä syysilmassa. Tamma pääsi hetkeksi kuivattelemaan talliin loimen alle ja rouskuttelemaan päiväruokia. Iltapäivästä Nemi siirrettiin takaisin metsätarhaan ja tamma näytti oikein tyytyväiseltä siellä omissa puuhissaan. Kaveria se välillä selkeästi kaipasi, mutta siihen ongelmaan olisi onneksi pian tulossa ratkaisu.

12.09.2016 - Popot jalkaan

Syyskuinen aamu valkeni koleana, mutta kauniina. Sumuinen tallipiha oli ihastuttava näky vaikka paksun takin alle kääriytyneenä haaveilin takaisin lämpimän peiton alle painumisesta. Nemi oli kuitenkin luvattu tänään kengittää, joten olin valmistautunut tulemaan tallille fyysisesti auttamaan tässä puuhassa. Kengittäjä oli soittanut edellisenä iltana tallille ja sieltä soitettiin minulle, että paikalla on oltava viimeistään kahdeksalta. Kello lähenteli vasta seitsämää, koska halusin ehdottomasti olla ajoissa ja puunata Nemin valmiiksi. Ei tarvitsisi kengittäjän sitten katsella tamman törkyisiä kavioita kun ne olisi putsattu huolella ennakkoon. Nemi seisoi karsinassaan tyytyväisen oloisena, aamuruuat se oli saanut jo aikaisemmin ja mutusteli muutamaa heinänkortta. Rapsutukset hoidettiin ensin alta ja Nemi osallistui tähän rapsuttelemalla takaisin parhaansa mukaan.

Talutin Nemin pesupaikalle kun kello oli varttia yli seitsämän. Tamma seisoi kiltisti sille osoitetulla paikalla kun suihkuttelin vettä letkusta sen jaloille. Innostuin siinä määrin pesupuuhista, että puunasin koko hevosen päästä jalkoihin. Harja ja häntä saivat myös osansa. Vaalea tammani pääsi kuivattelemaan loimen alle samalla kun selvitin häntää. Nemi oli ollut kengättä koko kesän, joten sen kaviot olivat pysyneet aikalailla sopivan pituisina. Syksyä varten oli tärkeää saada popot jalkaan, jotta talvi ei pääsisi yllättämään liiaksi. Ja olihan taas tärkeää lähteä treenaamaan kun kesälomat oli lusittu alta pois.

Kun harja ja häntä oli selvitetty letitin tamman paksun harjan, aikaa oli vielä jonkin verran ennen kengittäjän saapumista. Tallille alkoi valua muuta porukkaa, joten vaihdoimme kuulumisia samalla kun letittelin Nemin harjaa. Kengittäjän saapuessa sain letin juuri valmiiksi. Ensimmäisenä kengitettiin Nemi kun se oli jo valmiina käytävällä ja näytti nuokkuvan onnellisena aamutorkkujaan. Kengittäjä otti tavaransa käytävälle, varmisteli sopivat kengät Nemille sen edellisten kenkien mukaan ja tarkisteli tyytyväisenä tamman etukavioita. Näytti kuulemma hyvältä, vahva kavioaines ja olivat kuluneet tasaisesti kesän aikana. Näihin oli kuullemma melkein sääli lyödä kenkää, mutta toisaalta ainakin pitäisi pysyä kunnolla kun olivat niin hyvässä kunnossa. Nemi alkoi heräillä torkuiltaan kun sen kavioita alettiin tutkailla. Se seisoi silti toimenpiteen ajan siivosti paikallaan. Neljä popoa saatiin nopeasti paikoilleen ja lopuksi Nemi sai kengittäjältä lämpimät kiitokset. Ei kuulemma tätä paremmin voinut viikko alkaa.

Tamma pääsi takaisin karsinaan vielä hetkeksi ennen kuin aamupäivästä pääsisi tarhailemaan kaverinsa kanssa. Kaverille laitettiin uusia kenkiä vielä, joten annoin tamman odotella rauhassa. Lähiaikoina päästäisi oikeasti aloittamaan treenit ja kokeilemaan miten uusilla popoilla pääsisi eteenpäin maastossa.

17.2.2016 - Nemin päivää

Aamutalliin tullessani Nemi makoili karsinansa pohjalla eikä meinannut vaivautua ylös vaikka kurkistin sen ovesta sisään. Tamma katseli ruskeilla silmillään kuin kysyäkseen: "Missä aamuruokani viipyy?". Totesin Nemille, että tulossa on kunhan ensin nouset ylös. Meillä ei tarjoilla aamiaista sänkyyn asti. Kuin ymmärtäen asian Nemi nousi pahnoiltaan kun poistuin karsinan ovelta. Hain pikaisesti aamuruuat hevosille ja kuuntelin ympäriltä kuuluvaa tyytyväistä rouskutusta.

Siivoilin aikani kuluksi satulahuonetta kun hevoset söivät aamuruokiaan. Nemin tavarat olivat pian siistissä järjestyksessä, pari huopaa heitin pyykkikoriin ja pohdin hetken loimitilannetta. Vielä niitä ei kannattaisi pestä sillä pahimmat kurakelit olivat vasta tuloillaan. Kevääksi olisi hankittava pari kevyempää loimea, tamman entisissä oli selkästi tarhakaverin hampaan jälkiä. Tyydyin haaveilemaan uusista loimista samalla kun taittelin vanhat paikoilleen. Olisi mukavaa ostaa tammalle kaikki varusteet tietyssä väriteemassa, nyt ne olivat alennuslaareista löytyneitä sekalaisia värejä. Tammaa se ei haitannut eikä meillä kotitallilla kukaan katselisi missä tamineissa kultaista tammaani kuljettaisin. Pääasia, että varusteet toimisivat.

Hevoset pääsivät päiväksi ulos. Onneksi valoisa aika pitenee koko ajan eikä aamullakaan tarvinnut enää pilkkopimeässä kuljettaa hevosia tarhoihin. Oli myös mukavampaa lähteä aamumaastoon. Nemi sulatelli aamuruokiaan samalla kun harjasin sen kauttaaltaan oikein kunnolla. Loimien lisäksi myös tamma kaipasi selkäesti kunnon pesua. Vaikka hangessa oli piehtaroitu paljon oli kohdalle sattunut ilmeisesti useampi kuralammikkokin. Kultaisen tamman kylkiä koristivat pinttyneet tummat laikut. Sitä olisi voinut luulla aivan muuksi kuin voikoksi..

Maastoon tammani suuntasi korvat hörössä ja varmoin askelin vaikka tallin piha olikin suurelta osin jäätä. Onneksi metsäpolut olivat säilyneet lumisina ja pohja kunnollisena. Pitkän käyntipätkän jälkeen kannustin Nemin raviin ja tamma ampaisi vauhtiin innoissaan. Vaalea harja hulmuten se ravasi pitkin askelin eteenpäin. Tutussa mäessä tamma nosti laukan ja päästeli onnellisena menemään sen mitä jaloistaan pääsi. Mäen päällä hidastimme vauhtia, mutta jatkoimme laukassa jonkun matkaa. Nemin rento, pyöreä laukka oli kuin keinuhevosella.

Pitkän lenkin jälkeen palasimme kotipihaan ja varovaisin askelin Nemi käveli tallin ovelle. Hyppäsin satulasta alas, mutta jalat eivät ottaneetkaan kunnolla maahan vaan liu'uin suoraan jäätä pitkin tamman mahan alle. Nemi laski päätään ja katsoi hölmistyneenä kun makasin maassa aivan sen jalkojen juuressa. Onneksi liukuminen oli ollut varsin sulavaa pientä tömähdystä lukuunottamatta. Vedin syvään henkeä ja nousin ylös. Nemi tunki päänsä syliini kuin varmistaakseen ihmisensä olevan yhä kunnossa.

Tallissa annoin tammalle vielä kunnollisen harjauksen ja kokeilin putsailla sen kuraläikkiä vedellä. Puhdas Nemi sai vielä loimen niskaansa ennen kuin se pääsi tarhaamaan kavereiden kanssa. Nyt tamma oli sentään loimeaan puhtaampi. Mielessäni siinsi edelleen se uusi loimi..