Kaunon Kaamoslikka

KTK-II, VSN Champion, SLA-I, YLA2, KRJ-I
RIP 30.10.2017
VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE

Suomenhevonen, tamma
Ruunikko, 155cm
23.12.2015, 16v

Kasvattaja Kaunovaara
Omistaja rukkanen (VRL-00583)

Koulutustaso VaB
Rekisterinro VH15-018-2597

Kouluratsastus taso 6 (2467.77 op.)
Lisää porrastettujen pisteistä alempana.

Rakenne- ja PääKuvan © VRL-0181, ratsastuskuva © Cherie, CC BY-NC 2.0

JÄLKELÄISET // 5 kpl

11.02.2016 Kaunon Helmineiti KTK-II // i: Kuuralehdon Raiku
30.04.2016 Kaunon Eepos // i: Mehtälän Elvis
03.07.2016 Kuudet Raamit KTK-II, SV-II, KV-I // i: Kaunon Nokipoika
13.01.2017 Kaunon Harmina // i: Runon Harmiainen
01.03.2017 Kaunon Korppu SV-I // i: Kaunon Leijonamieli
08.08.2017 Runon Suvineito // i: Kaunon Eemil

RIP 30.10.2017

Likka saatettiin suunnitellusti viimeiselle matkalleen lokakuun lopussa. Hieno tamma jätti meille kotiin kasvamaan kaksi kivaa kasvatti ja maailmalle liudan upeita jälkeläisiä. Kiitos Likka!

SAAVUTUKSET

Maaliskuun 2016 suomenhevostammojen kantakirjatilaisuus
17 + 17 + 19 + 17 = 70p KTK-II

VSN Champion arvonimi myönnetty 3.6.2016

Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.08.2016
13 (4-3-3-3) + 19 + 25 + 20 + 6 = 83 p. / SLA-II

Yleislaatuarvostelun maaliskuun tilaisuus 2017
20 (13+7) - 25 (17+8) - 17 - 17 - 4 = 83p / YLA2

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 15.06.2017
8 + 40 + 25 + 11,5 + 15 = 99,5 p. KRJ-II

Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus uusinta 20.09.2017
99p SLA-I

Kouluratsastusjaoksen uusintatilaisuus 25.10.2017
7,5 + 40 + 25 + 20 + 15 = 107,5 p. KRJ-I

Täyttänyt 4 vuotta 05.01.2016, jatkossa ikääntyy 30 IRL-päivää = 1 virtuaalinen vuosi. 5v - 04.02.2016 | 6v - 05.03.2016 | 7v - 04.04.2016 | 8v - 04.05.2016

Historia

Kaunon Kaamoslikka, tutummin Likka, on Kaunovaaran ihastuttava jouluvarsa tallin ensimmäiseltä joululta. Kaunis ruunikkovarsa oli mustan joulun suurin valopilkku. Ihanan uteliaalla luonteellaan ja hentoine jalkoineen se hurmasi jouluvieraat. Tammasta muodostui myöhemmin isännän ensimmäinen lempiratsu, luottohevonen, jonka kanssa pystyttiin tutustuttamaan isäntä ratsastuksen saloihin. Likka ja Matti ovat olleet erottamaton parivaljakko siitä lähtien. Vaikka muita hevosia tulee isännänkin elämään on Likalla silti aina erityinen paikka miehen sydämessä. Kasvattina Likka on tuntunut emänsä jälkeen helpolta tapaukselta, ollaan otettu asiat rennommin eikä kiirehditty paikasta toiseen niin lujaa. Likka on saanut kasvaa rauhassa ja siitä onkin jäänyt Kaunovaaraan hieno jälkeläinen tammalinjaa jatkamaan.

Luonne

Likka on loputtoman utelias, energinen ja tunkee turpansa sinnekin minne se ei todellakaan kuuluisi. Nuorempana Likka tunki turpansa niin monesti sähköaitaan, että olimme varmoja tamman saavan vielä jonain päivänä permanentin kokeiluistaan. Uteliaan luonteen vuoksi se on ollut helppo koulutettava eikä sen kanssa ole ollut ongelmia uusissa paikoissa. Kokeilunhaluinen tamma tekee mitä pyydetään ja pyrkii miellyttämään ihmisiä parhaansa mukaan. Isältään Likka on perinyt äänekkään puolensa. Tamman karsinasta kajahtaa aamun kuuluvin hirnahdus ja laitumelta hevosia haettaessa Likka huutelee tervehdyksensä jo pitkän matkan päästä. Onneksi tamman äänekäs hirnuminen rajoittuu lähinnä kotioloihin, vieraissa paikoissa se hörisee uteliaana, mutta ei huutele turhia tuntemattomille.

Hoidettaessa Likka pysyy nätisti paikallaan vaikka sen tekisikin mieli tutkia kaikkea. Tamma kaipaakin paljon huomiota ja nauttii rapsuttelutuokioista. Likan kanssa ei ole ongelmia sen varustamisen, jalkojen nostamisen tai muidenkaan hoitotoimenpiteiden kanssa. Joskus tuntuu, että Likkahan on yksi tallin helpoimmista hevosista kunnes se päätää karata ja syödä itsensä pulleaksi kuin Polle konsanaan. Tamman kanssa täytyy siis olla tarkkana, karsinan ovea ei voi jättää yhtään raolleen sillä Likka tulee sieltä ulos, jos siltä tuntuu. Ruunikkotamma on myös yleinen näky tarhasta tai laitumelta itsensä vapauttaneena keskellä tallipihaa. Siitä etemmäs se ei lähde, mutta nauttii suuresti vapaudestaan syödessään ikkunan alla kukkaistutuksia tai tallinovesta kranssia.

Ratsuna Likan energinen luonne tulee mukavasti esille ja se on ihanan kevyt ratsastaa. Tamma kuuntelee apuja herkästi, tekee mitä pyydetään pienistäkin eleistä ja pyrkii tekemään parhaansa. Uusien ratsastajien kanssa se voi olla alkuun pikkuisen hankala, mutta sopivan tuntuman löydyttyä sen kanssa on helppoa löytää sellaisia ahaa-elämyksiä. Koulukentillä Likka on omimillaan, se antaa kaikkensa, kuuntelee keskittyneenä ratsastajaa ja kulkee mukavasti omalla moottorilla eteenpäin. Tammalla on nätit askellajit, joiden kanssa on helppoa työskennellä.

Uusissa paikoissa ja maastoillessa Likka on melkoinen säpsyjä, se säikkyy puskissa vaanivia mörköjä. Kisapaikoilla se tarvitsee kunnollisen lämmittelyn ja paikkoihin tutustumisen rentoutuakseen. Liika kiirehtiminen johtaa monesti suorituksen aikana säpsymiseen ja turhaan levottomuuteen. Rento ratsastaja ja rauhallinen lämmittely saavat Likan rentoutumaan silminnähden, jolloin se pystyy myös antamaan suoritukseen kaiken keskittymisensä. Maastoratsuna Likka kaipaa mukaansa rauhallisemman maastokaverin, joka ei hermoile pienistä. Tutuissa maastoissa tamma rauhoittuu nopeasti, mutta uusia polkuja tutkiessa Likka on salamana menossa kotiinpäin, jos pusikossa rapisee sen mielestä yhtään epäilyttävästi.

Suku

i. Susikallion Saita-Peli
KTK-II, KRJ-III, SLA-II, YLA2, jälkeläisluokka C

ii. Vionan Helmipeli
sh, 154cm, prt

iii. Viisikon Tuulenkosija
sph, 146cm, prt
iie. Doran Helmi
sh, 159cm, rt
ie. Varjon Rönsylilja
YLA3
iei. Rääväsuu RÖK
YLA2
iee. Vänkä KAT
YLA2

e. VIR MVA Ch Kaunon Tyttörukka
KTK-II, SLA-I, KRJ-I, VSN National Champion

ei. Kultakylän Fiilistelijä
KTK-II, VIR MVA Ch, SLA-II, YLA2, KRJ-I

eii. Haavelaakson Harmo
YLA1, SLA-I, KRJ-I, KTK-II
eie.Koivumäen Hissu
KTK-III

ee. Riiviöiden Ranttalityttö
Ch, VSN Champion, KTK-II, KRJ-I, SLA-I*, YLA1

eei. Mörkövaaran Remupekka
SLA-II
eee. Suvannon Helmi
YLA2, KTK-II, KRJ-III, SLA-III

Isälinja: Susikallion Saita-Peli - Vionan Helmipeli - Viisikon Tuulenkosija - Ventoksen Haamuhuijari - Hulipeli KIR - Hippapeli KIR - Antti-Kristian
Isälinja johtaa 7. polveen oriin Antti-Kristian
Emälinja: Kaunon Tyttörukka - Riiviöiden Ranttalityttö - Suvannon Helmi - Haavelaakson Usvapilvi - Siirin Aino - Kersantti Karoliina - Suvi-Keiju - Shinjun Kanttarelli
Emälinja johtaa 14. polveen tammaan P.P. Keijukainen

Kilpailut

NÄYTTELYMENESTYS

06.03.2016 - VSN - kutsu - Suomenhevostammat - 3/12, RCH (4-4-4½-4-3½-4-3½-4-4-4=39,5p) - 10p
16.03.2016 - VSN - kutsu - Suomenhevostammat - 5/12 (4-4-4-4-3½-4-3½-3½-4-3½= 38p)
12.03.2016 - VSN - kutsu - Suomenhevostammat - 4/12, RCH (4-4-4½-4-3½-4-3½-4-4-4=39,5p) - 10p
28.03.2016 - VSN - kutsu - Suomenhevostammat - 3/12, RCH (4-4-4½-4-3½-4-3½-4-4-4=39,5p) - 10p
24.04.2016 - VSN - kutsu - Suomenhevotammat - 2/12, RCH (4-4-4½-4-3½-4-3½-4-4-4=39,5p) - 10p
23.04.2016 - VSN - kutsu - Suomenhevotammat - 5/12 (4-4-4½-4-3½-4-3½-3½-4-4=39p)
15.05.2016 - VSN - kutsu - Suomenhevostammat - 2/12, RCH (4-4-4½-4-3½-4-3½-4-4-4=39,5p) - 10p
22.05.2016 - VSN - kutsu - Suomenhevostammat - 2/12 RCH (4-4-4,5-4-3,5-4-3,5-4-4-4=39,5p) - 10p

15.01.2017 - Suomenhevosten rotunäyttely - Veteraanitammat - LKV5, II-palk

KRJN ALAISET KISAT
42 sijoitusta

09.02.2016 | kutsu | VaB | 1/30
10.02.2016 | kutsu | VaB | 2/30
14.02.2016 | kutsu | VaB | 4/30
15.02.2016 | kutsu | VaB | 2/30
15.02.2016 | kutsu | VaB | 2/30
16.02.2016 | kutsu | HeA | 4/30
17.02.2016 | kutsu | VaB | 5/30
21.02.2016 | kutsu | VaB | 4/30
22.02.2016 | kutsu | VaB | 3/30
24.02.2016 | kutsu | HeA | 1/30

25.02.2016 | kutsu | HeA | 4/30
26.02.2016 | kutsu | HeA | 2/30
27.02.2016 | kutsu | HeA | 4/30
28.02.2016 | kutsu | VaB | 3/30
02.03.2016 | kutsu | HeA | 5/40
02.03.2016 | kutsu | VaB | 1/30
03.03.2016 | kutsu | HeA | 3/40
04.03.2016 | kutsu | HeA | 2/40
04.03.2016 | kutsu | VaB | 3/30
06.03.2016 | kutsu | VaB | 5/30

07.03.2016 | kutsu | VaB | 5/50
09.03.2016 | kutsu | VaB | 5/30
10.03.2016 | kutsu | VaB | 1/50
10.03.2016 | kutsu | VaB | 2/30
10.03.2016 | kutsu | VaB | 1/50
11.03.2016 | kutsu | HeA | 6/40
11.03.2016 | kutsu | VaB | 5/60
13.03.2016 | kutsu | HeA | 2/40
14.03.2016 | kutsu | HeA | 3/40
15.03.2016 | kutsu | VaB | 3/60
15.03.2016 | kutsu | HeA | 4/60
17.03.2016 | kutsu | VaB | 5/60
25.03.2016 | kutsu | HeA | 5/40
29.03.2016 | kutsu | HeA | 2/40
28.03.2016 | kutsu | HeA | 5/60
29.03.2016 | kutsu | VaB | 5/40
04.04.2016 | kutsu | HeA | 6/44
06.04.2016 | kutsu | HeA | 5/49
08.04.2016 | kutsu | HeA | 7/49
10.04.2016 | kutsu | HeA | 7/49
10.04.2016 | kutsu | VaB | 4/30
14.04.2016 | kutsu | VaB | 1/30

Porrastetut ja ominaisuuspisteet
Kouluratsastus taso 6/5 2467.77 op. Esteratsastus taso 3/-1 1080.69 op. Kenttäratsastus taso 0/-1 9.2 op.
Tahti ja irtonaisuus 1396.10 Hyppykapasiteetti ja rohkeus 9.02 Nopeus ja kestävyys 0.18
Kuuliaisuus ja luonne 1071.67 Tarkkuus ja ketteryys 0.00    
Varusteet

Hevoselle kerätään punaisia varusteita (riimut, loimet, yms)
Yleisvarusteet (yleissatula & -suitset, mustat kultaisilla osilla)
Kouluvarusteet (koulusatula & meksikolaiset suitset kangilla, mustat kultaisilla osilla)
Loimia (tallissa fleece, ulos talvella paksu toppaloimi)
Kisoihin mukaan valkoinen satulahuopa ja nahkariimu

Hoito-ohjeet

Tarhaa kenen tahansa kanssa
Riimu pois päästä tarhassa
Kerran viikossa pitkä maastolenkki
Voi liikuttaa myös ajaen
Huom! Matti liikuttaa viikonloppuisin

 

Päiväkirja

28.8.2017 - Tavoitteita

Jäin iltatallin hoidettuani rapsuttelemaan Likkaa. Olo oli omituisen haikea. Sitä se kai teettää kun touhun täyteinen kesä tulee päätökseen ja on taas syksy. Likka oli saavuttanut aikaisemmin laatuarvosteluissa hyvät palkinnot. Emäänsä nähden sen kanssa oli odotettu paljon pidempään tähän rumbaan lähtemisen kanssa. Olin halunnut Likalle enemmän aikaa kasvaa, voimistua ja puhjeta kukkaan ennen kuin se joutuisi todistamaan itseään niin paljoa. Silitin ruunikon tamman päätä. Sitä olivat koristaneet hienot ruusukkeet. Halusin viedä sen vielä yhteen tilaisuuteen, suomenhevoslaatuarvosteluun. Mielestäni Likka ansaitsi ykköspalkinnon. Yhden ykkösen. Muut kakkospalkinnot eivät meitä sen saavutuksissa vaivaisi, emälinjalleen uskollisena suokkilaatiksen palkintoa tulisi korottaa. Mieluiten niin että mentäisi pisteissä Tytistä ohi. Tavoitteitahan sitä pitää olla. Tämä olisi se mihin me pyrittäisi. Likka tuhisi rintaani vasten. Se tekisi mitä vain kunhan saisi hellyyttä ja rakkautta. Niitä meillä riittäisi, huolimatta palkinnoista ja tavoitteista.

Silittelin vielä hetken Likan päätä. Sen turpa oli silkkinen ja silmät lempeät. Onneksi tamma oli aina ollut perusterve ja luotettava. Matti oli uskaltanut kosia Likan kärryillä! Olihan se huippua kun oma kasvatti toi iloa muillekin eikä vain itselle. Likka oli tehnyt viisi varsaa. Kaksi niistä olivat yhä meidän tallissa, Helmineiti jatkamassa hienoa emälinjaa ja Korppu laajentamassa tätä hienoa sukua. Seuraava tämän suvun meille jäävä kasvatti tulisi olemaan sitten Likan lapsenlapsi, Tytin lapsenlapsenlapsi ja ties kuinka mones kaunovaaralainen. Tähän sitä oli kai pyrkinyt silloin kun Likan emä tupsahti maailmaan. Vaikka ei sitä niitä linjoja jaksanut siinä hetkessä ajatella kun kasvatti syntyi, oli huolissaan vain kaikesta muusta ja äärimmäisen onnellinen kun terve varsa otti ensimmäiset askeleensa tässä tallissa. Silitin Likan turpaa, toivotin sille hyvät yöt ja kiitin kaikesta. Olet mahtavan rakas tammaseni, kuiskasin sen korvaan.

09.07.2017 - Kosioretkellä

Aamulla heräsin tavalliseen sunnuntaiaamuun. Kello soi, keitin aamukahvit ja yritin karistaa unihiekan silmistäni. Matti oli reippaana noussut jo aiemmin, kiiruhtanut kai omalle tilalleen hoitamaan asioita. Ei lypsytilallisen elämä ollut yhtään sen rennompaa kuin ratsutilallisenkaan. Joskus sitä toivoi hitaita aamuja, harvoin sellaista sai ainakaan yhdessä viettää. Ensimmäinen kahvikupillinen upposi nopeasti, toisen viskasin termarikuppiin ja kiikutin mukanani tallille. Aamutallissa vastassa oli onneksi hyvin vähän tekemistä kun hevoset olivat vielä laitumilla. Nyt kun sitä syömistä oli siellä edes vähän niin täytyi nauttia. Lähdin kohti laitumia. Laskin hevoset, täsmäsivät illalla sinne jätettyihin. Pari varsaa tarkistin lähemmin. Olivat kaikki ok. Unihiekka tuntui yhä silmissä. Hitsit. Kyllä osasikin väsyttää.

Istuin tallituvassa toisen kahvikupilliseni kanssa, täytin tallipäiväkirjaa ja tarkistin rehutilannetta kun Matti palasi. Mies näytti jotenkin punaposkiselta, kysyin ettei olisi kuumetta tulossa. Tuolta se oli joskus näyttänyt kun oli saamassa kunnon kuumetaudin. Pudisti päätään ja käskytti hakemaan ratsut laitumelta, nyt lähdettäisi piknikille. Mietin hetken, että nyt tuo mies on kyllä tullut sairaaksi. Toki oli sunnuntai ja yleensä yritimme ehtiä tekemään silloin jotain kivaa kaksistaan kun tallilla ei touhuaisi ketään muita. Nyt laiduntavien hevosten kanssa sunnuntaille oli yleensä jäänytkin enemmän kahdenkeskistä aikaa, mutta usein se aika meni tallia remontoidessa tai tarhoja kunnostaessa. Matti meni edeltä laitumia kohti, haki Likan ja mietin hetken, että minkä ratsun valikoisin itselleni.. Yhtäkkiä Matti huikkasi, että mennäänkö samalla hevosella? Voidaanko me aikuiset tehdä niin? Mietin hetken ja totesin, että voidaanhan me laittaa Likalle kärryt perään. En halunnut laittaa liikaa painoa tamman selälle, maastot olivat kuitenkin vaativia, jos polkuja pitkin menisi. Kärryillä voisimme mennä pikkutietä pitkin vaikka mihin ja saisi Likkakin välillä painaa kunnon ravilla eteenpäin.

Tästä innostuneena Matti poimi Likan tammalaumasta ja melkein juoksi sen kanssa kohti tallipihaa. Olimme aiemminkin ajaneet tammalla, mutta se oli jäänyt viimeaikoina vähälle. Autoin valjastamaan tamman, Matilla menivät vielä tässä hommassa remmit hieman sekaisin. Nopeasti tuo mies silti hevosasioita oppi. Luonnonlahjakkuus. Likka seisoi kuuliaisesti paikallaan kun räpelsimme sen ympärillä. Pian pääsimme lähtemään tallipihasta, kärryissä me kaksi ja eväskori. Katselin kuinka onnelliselta Matti näytti siinä vierelläni. Ei se mikään hirveän juro ollutkaan vaan enemmän sellainen pikkupoikamainen, varsinkin innostuessaan jostain. Nyt hymy ylsi korvasta toiseen. Painauduin miehen kylkeen ja hykertelin onnellisena.

Likka kulki kärryjen edessä varmoin jaloin. Matti ohjasti sen kohti laavua. Välillä mentiin reipasta ravia, yhden pätkän Matti ajoi tammaa kovempaa ja Likka nautti! Se juoksi sydämensä kyllyydestä. Annoimme tamman kävellä kunnon pätkän ennen laavulle saapumista. Matti oli muistanut ottaa Likallekin syömistä, ei tarvitsisi ilman herkkuja olla hevosenkaan. Laavulle saapuessamme laitoimme nuotion tulille ja paistoimme makkaroita. Pistin makkaran päälle reilusti sinappia ja haukkasin palasen kun Matti polvistui eteeni. Meinasin tukehtua makkaraan kun mies kysyi tulisinko hänen vaimokseen ja avasi rasian. Sisällä oli kaunein näkemäni sormus! Sylkäisin makkaran palan olan yli ja vastasin kyllä! Olisihan tuo voinut tahdikkaammin mennä, mutta siinä sitä sitten oltiin, sylikkäin ja onnellisina. Kihloissa! Matti pujotti hennon kultaisen sormuksen nimettömääni. Nyt ymmärsin miksi mies oli ollut kuin pieni poika. Sehän oli ollut kosiomatkalla.

Istuimme siinä nuotion äärellä, makkaroita popsien ja toisiamme suukotellen ainakin tunnin. Likka seisoi kiltisti paikallaan torkkuen. Matti oli suunnitellut kosivansa ratsain ja sitten kärryssä, mutta ei ollut voinut enää odottaa pidempään. Sattui sitten kosimaan juuri sillä hetkellä kun haukkasin ison palan sinappista makkaraa suuhuni. Nauroimme asialle ja tulimme siihen tulokseen ettei tämän enempää voinut kosintatarina olla juuri sitä mitä me olimme. Sinapinmakuisia suudelmia vaihtaen keskellä vaaramaisemaa, hevonen vieressä torkkuen ja nuotion tuoksu vaatteissa me olimme hurjan onnellisia.

Kotimatkalla kärryajelun aikana Matti ehti pohtia kirkkohäitä, saisimmeko Likan meille hääkulkuneuvoksi ja kuinka monta vierasta häihin tulisi. Varasin heti talliporukalle paljon tilaa, Susirajalaiset olisi pakko saada vieraslistalle, samoin moni muukin. Eihän noita sukulaisia olisi kovinkaan montaa, jotka häihin haluaisin. Hevosihmisiä sen sijaan olisi vaikka kirkollinen! Matti nauroi. Tiesi etten todellakaan liioitellut.

01.03.2017 - Ponnista!

Laskettuun aikaan oli vielä vaarallisen paljon matkaa kun Likka päätti alkaa varsomaan. Se ei todellakaan ollut enää ensikertalainen tai millään tavalla kokematon synnyttäjä, joten homma oli sinällään melkoisen turvallista. Ennenaikaista varsaa emme kuitenkaan olisi halunneet.. Eläinlääkäri tuli paikalle nopeasti, varsomisen merkit olivat ilmoilla jo heti aamusta, joten soitto tutulle eläinlääkärille oli otettu heti. Likka näytti tuskaiselta. Eläinlääkäri tutki sen ja totesi tamman terveeksi. Tunnustelemalla varsa tuntui olevan oikeassa asennossa, joten suurta vaaraa tässä ei olisi. Olisi vain odotettava. Annoimme Likan jäädä karsinaan ihan omaan rauhaan, olisimme valvomassa sen tilaa näytöltä. Tamma varsoisi kuitenkin varmemmin kun ei olisi montaa silmäparia tuijottamassa. Niin tapahtui nytkin. Emme ehtineet kuin kaataa kahvit termarista mukiin kun tamma oli jo ponnistamassa varsaa ulos. Sieltä se putkahti! Todella nopeasti varsa oli ulkona ja rauhallisin askelin lähestyimme karsinaa. Likka katseli meitä silmissään ylpeyttä ja äidillistä sisua. Varsa hengitti normaalisti, oli aikamoinen ihme ettei sillä ollut mitään vikoja. Eläinlääkäri tutki orivarsan, Likka katseli vierestä tarkkaavaisena, mutta se antoi koskea varsaan ilman mitään ongelmia. Olin haaveillut orivarsalle nimeksi Joonatania, mutta siitä tulikin Korppu. Olihan se aikalailla hento ja heiveröinen. Terve kuitenkin. Saimme ohjeeksi seurata molempien tilaa tarkasti ja ilmoittaa, jos tulisi pienintäkään ongelmaa.

Illalla Korppu ja Likka nukkuivat karsinassa levollisina. Katselin niitä karsinan ovelta aivan hiljaa. Oli mahtavaa nähdä oman kasvatustyön helmet tässä yhdessä nipussa. Vaikka Korppu olikin nyt pieni ja hento niin siitä voisi tulla vielä ihan mitä vain. Ainakin minulla oli vahva usko tähän oriin. Likka oli reipas emä ja hoitaisi hommansa hienosti. Pikkuori saisi kasvaa rauhassa.

15.08.2016 - Maastossa

Naapurin isäntä, Matti, innostui ensimmäisestä ratsastuksestaan sen verran suuresti, ettei miestä ole meinannut saada tallilta pois. Tosin mies oli muutenkin vieraillut tihenevään tahtiin Kaunovaarassa, niin apumiehenä kuin seuralaisenakin. Likkaa mies paapoi kuin omaansa. Tamma tuntui viihtyvän uuden kaverinsa kanssa hyvin ja kasvattaja-omistajalle iski melkein mustasukkaisuus kun katseli parivaljakon menoa niin tallissa kuin kentälläkin. Mies oli kehittynyt muutamassa kerrassa jo välttäväksi keventäjäksi, pohkeet löysivät paikoilleen ja ohjat pysyivät käsissä paremmin kuin aiemmin oli osattu edes olettaa. Perunasäkkimäinen olemus oli kadonnut ja Likka tuntui nauttivan tästä kehityksen suunnasta erityisesti. Matti ratsasti Likkaa valvovan silmäni alla, jokainen kerta oli kuin ponikerhon ensimmäisiä kertoja. Mies kyseli kaikesta, niin varusteista kuin hevosesta, ruokinta ja liikutus oli käyty moneen kertaan läpi. Likka oli selkeästi saanut itselleen huomaavaisen ja tarkan ihailijan.

Maanantaina heräsin tavalliseen tapaani aikaisin, silmät ummessa keitin kahvia ja tarkistin sähköpostit. Kofeiinia nautittuani nappasin takin päälle, kumisaappaat jalkaan ja suuntasin aamutalliin. Ehdin ruokkia hevoset kun Matti saapasteli sisään pirteästi hyristen. Mulkaisin virnuilevaa miestä, joka muiskautti suuren suukon suulleni ja halasi. Irrottauduin halauksesta melkein muristen, en ollut aamuihminen enkä hali-ihminen, ainakaan tähän aikaan aamusta. Matti naurahti ilmeelleni, nappasi käytävältä harjan ja alkoi huitoa vimmatusti tallikäytävää. Sain hetken rauhan ja tarkistin tallituvassa päivän ohjelmaa. Likka ainakin pääsisi liikkumaan. Mietiskelin hetken vaihtoehtoja. Kentällä köröttelyä, liinassa tasapainon harjoittelua ja maastolenkkiä. Pihla saisi lähteä minulle ratsuksi, Likka Matin kanssa ja voisimme käydä ratsastamassa Matin tilan ympäri.

Tarhattuamme muut hevoset pääsivät Likka ja Pihla harjattaviksi. Matti oli puuhassaan tarkka, ei jäänyt pölyhiukkasta eikä hiekanmurusta jälkeen kun mies oli sutinut tamman puhtaaksi. Pihla puolestaan sai minulta pikaisemman harjauksen. Sain sille varusteet nopeasti ja siirryin auttamaan Mattia suitsien kanssa. Nopeasti se oli oppinut miten homma hoitui, mutta valvoin hihnat oikeille paikoilleen. Kohta saisivat ihan itsenäisesti varustautua.

Maastoon lähdettiin innolla. Ainakin Mattia ja Likkaa tämä tuntui huvittavan erityisen paljon, reipas ratsu liikkui miehen alla yli-innokkaasti. Pihla ja minä olimme molemmat lähinnä aamukoomassa ja liikuimme juuri sen mitä oli pakko. Annoin innokkaampien mennä edellä hetken aikaa, kunnes tulimme kapeammalle polulle. Otimme suunnaksi Matin tilan, lähestyimme suurta laidunta metsän kautta ja annoimme hevosille aikaa tarkkailla laitumella liikkuvia lehmiä. Molemmilla tammoilla korvat sojottivat tarkasti kirjavaa sakkia kohti, mutta ne olivat kiltisti kuulolla. Lehmät ohitettuamme saavuimme pitkälle suoralle, jossa otimme reipasta ravia ja nostimme laukan ylämäkeen. Ratsut pinkoivat allamme minkä jaloistaan pääsivät ja tarkkailin Matin ilmeitä sen mitä ehdin. Likka oli onneksi kiltti maastokaveri ja Pihlan kanssa olisin pysäyttänyt sen nopeasti, jos tamma olisi päättänyt temppuilla. Matti oli onnesta soikea ja kiitteli Likkaa vuolaasti hidastettuamme rentoon raviin. Metsäpolku oli leveä, pohja juuri sopiva tällaiselle vauhdille ja olin onnellinen tästä mitä nyt oli. Mies oli mahtava, hevoset reippaita ja ilmassa tuoksui syksy.

Tallille päästyämme Matti laskeutui satulasta jo vanhan tekijän elkein. Likka sai ansaitut rapsutukset ja katselin tyytyväisenä kaksikon touhua. Varusteet lähtivät tallissa jo rutiinilla pois, löysivät oikeille paikoilleen ja tammat pääsivät tarhaan. Mattia hymyilytti niin, että pelkäsin miehen vielä nyrjäyttävän naamansa siitä kaikesta hymyilemisestä. Halasin miestä, kehuin lenkkiä ja pyysin, että voisiko hän kenties tehdä tilojen välille radan. Leikillään heitetty ajatus tarttui Mattiin ja mies lähti kotiin kiilto silmissään. Nyt lähdettiin suunnittelemaan rataa.

04.08.2016 - Elokuisia puuhia

Likka on kesän aikana kasvattanut hienosti heinämahaa, joten seuraavana hommana on pistää hihat heilumaan ja kasvatella lihaksia. Likka pääsi aamusta töihin, se näytti hieman happamalta joutuessaan laitumelta pois. Ruohotuppo suun pielessä roikkuen se käveli tahmaisin askelin perässäni. Heräiltyään lämpimään loppukesän aamuun tönäisi tamma leikkisästi minua kylkeen kun kiinnitin sen ulos puomiin. Annoin naurahtaen sille pienen namin taskustani. Niitä piti olla aina reilusti mukana kun puuhasi hevosten kanssa ja Likka tiesi tasan tarkkaan miten niitä pystyi hankkimaan. Seuraavaa namia se ei saisi yhtä helpolla. Annoin tamman odotella hetken ulkona hakiessani sen varusteita satulahuoneesta. Likka hörisi kun palasin takaisin puomille. Laskin satulan puomille, suitset siihen viereen ja ryhdyin harjaamaan ruunikkoa.

Tätä hevosta oli aina yhtä suuri ilo hoitaa. Se seisoi jykevästi paikallaan oli tilanne ympärillä oikeastaan mikä tahansa. Se rakasti rapsutuksia, huomiota ja antoi tehdä itselleen mitä tahansa. Tamman olisi voinut pistää vaikka pienelle solmulle eikä se olisi sanonut pahasti vastaan. Halasin tammaani sen nuokkuessa puomilla silmät puoliummessa ja alahuuli melkein polvissa asti. Jos naapurin isäntä ei olisi kävellyt pihaan keskeyttäen hellittelyjäni olisin varmaan silitellyt hienoa tammaani vielä hetken. Isäntä tulla lompsotti kumisaappaissaan rempseästi pihaan huuten tervehdyksen kuin varmistaakseen, että hellä hetki olisi ohi ennen kuin hän ehtisi siihen vierelle. Vaihdoimme kuulumiset samalla kun varustin Likan. Kysyin leikkisästi naapurilta, josko hän haluaisi kokeilla vähän ratsastamista. Mies meni hämilleen ja hetken asiaa mietittyään suostui. Tästä yllättyneenä hain pikaisesti sopivan kypärän isännälle, jottei se ehtisi muuttaa mieltään. Mies seisoi Likan kanssa pihassa hieman eksyneen oloisena. Oli kuulemma käynyt viimeksi hevosen selässä jossain polttareilla, lännenhevosen satulassa oikein. Nyt oli hieman erilainen meinki.

Matti talutti Likan kentälle ja tamma oli yhtä hämmentyneen oloinen. Pidin tammasta kiinni miehen noustessa satulaan. Piti hieman neuvoa ja avustaa, onneksi Likka seisoi kiltisti paikallaan koko homman ajan. Pian oli Matti satulassa ja lähdin taluttamaan ratsukkoa pitkin uraa. Oikeastaan olisi tehnyt mieli viedä Matti maastoon heti, mutta testailimme hieman tämän ajoneuvon ohjausta kentällä ensin. Mies satulassa oli alkuun hieman hukassa. Oikea ote ohjista löytyi kuitenkin nopeasti, ryhti nousi ja jalat pysyivät siististi paikallaan. Tai no niin siististi kuin nuo isot saappaat mahtuivat jalustimissa olemaan. Annoin ratsukon kulkea hetken ilman talutusta ja meno näytti oikeastaan aika mainiolta. Ainakin noin ensimmäiseksi kerraksi. Maiskutin kentän keskellä ja Likka lähti raviin, mies satulassa nappasi pikaisesti otteen etukaaresta ja yritti pitää samalla ohjista kiinni. Pian meno tasoittui ja uskalsin maiskauttaa vielä uudestaan. Likka nosti laukan ja Matin ilme satulassa oli yhtä hymyä pienen alkusäikähdyksen jälkeen. Laukka sai ison peukun, raville ei kehuja sadellut. Neuvoin Mattia hidastamaan ohjalla ja istunnalla, otin Likan kiinni ja lähdimme hetkeksi maastoon kävelemään. Likka tuntui tyytyväiseltä tähän aloittelijan höykyttämiseen sen sijaan, että olisi joutunut kunnolla töihin. Maastossa juttelimme Matin kanssa ensimmäistä kertaa oikein kunnolla, sehän oli vallan hieno mies. Halusi tulla uudestaan ratsastamaankin. Ehdotin, että voisi ottaa Likasta luottoratsun. Mies nyökkäili hymyillen ja silmät tuikkien.

Valmennukset

Kouluvalmennus - Valmentajana: Eenu (240 sanaa)

Saavuin hieman myöhässä Kaunovaaran tallille hien valuessa karpaloina pitkin otsaani. Kotitalliini oli saapunut uusi tulokas ja se osoittautuikin todelliseksi tuholaistammaksi ja ensimmäiset yhteenotot kävinkin tuon tamman kanssa heti sen rymistellessä ulos trailerista. Tuo pirulainen nimittäin päätti, että punainen pösöni on jonkin sortin pakanallinen otus ja huomioni herpaantuessa potkaisi se lähelle päästyään siitä tuulilasin sisään. No, hevoselle lekuri tarkastamaan koiven lasinsirujen varalta ja itselle auton sijasta perinteinen polkupyörä alle ja ei kun polkemaan pientä maantietä pitkin valmentamaan suomenhevostamma Likkaa.

Ratsastaja oli mukavasti jo tehnyt alkuverryttelyt kun saavuin hikisenä ja hieman ärtyneenä kentän laidalle. Toivoin hartaasti, että tuo kaunis ruunikko tamma osaisi käyttäytyä, päivääni ei todellakaan mahdu enää toista tuholaistammaa ja kun se ensimmäinenkin odottaisi vielä illalla siellä karsinassaan… Ärtymykseni kuitenkin laantui nopeasti kun näin tuon tamman kauniit ja herkät askellajit. Ehkä tämä päivä kääntyisi vielä valoisammaksi. Aloitimme seuraavanlaisella tehtävällä, eli aluksi mennään pitkän sivun alusta pohkeenväistöä kohti keskilinjaa, muutama askel käyntiä ja takaisin pitkälle sivulle. Kulmasta laukannosto ja pääty-ympyrä vastataivutuksessa. Toisessa kulmassa siirtyminen koottuun raviin ja toinen pitkä sivu avotaivutusta. Ratsukko lähti reippaasti liikkeelle ja katsoin ihaillen Likan työskentelemistä. Se kuunteli hyvin ratsastajaansa, suoritti tämän käskyt hyvin nopeasti täydellä keskittymisellä loppuun asti ja käytti luonnostaan erinomaisesta takaosaansa. Pyysin laukannostoihin ja avotaivutuksiin hieman lisää napakkuutta ja useamman toiston jälkeen ne alkoivatkin näyttää paremmalta. Teimme suurimmaksi osaksi perusrakenteeltaan tuollaista tehtävää koko valmennuksen ajan, eikä Likka osoittanut kyllästymisen merkkejä. Toisto toistolta suoritukset alkoivat näyttämään jo suorastaan oppikirjamaisen erinomaisilta ja runsaiden kehujen jälkeen päästin ratsukon tekemään loppuverryttelyjä.

Kouluvalmennus - Valmentajana: Eenu (140 sanaa)

Tänään lähdin toisen kerran valmentamaan Kaunon Kaamoslikkaa, tuota kaunista ruunikko tammaa. Viime kerralla tamma oli positiivisesti yllättänyt minut hyvällä motivaatiollaan ja keskittyneellä olemuksellaan - enkä usko tämänkään kerran olevan poikkeus. Aiheeksi valitsimme tälle kerralle vastalaukan ja laukanvaihdot. Rukkanen alkulämppäsi huolellisesti Likan tehden paljon eri kokoisia ympyröitä ja voltteja. Alkulämpän jälkeen pyysin ratsukkoa menemään suurelle pääty-ympyrälle ja laukata ensin pari kierrosta normaalissa laukassa ja sen jälkeen kokeilla vastalaukkaa. Vastalaukka näytti aluksi hieman haparoivalta, mutta useamman toiston jälkeen Likka alkoi saamaan juonesta kiinni ja se alkoi sujumaan jo ihan hyvin. Tamma teki koko ajan töitä hyvin keskittyneesti ja täysillä, mikä olikin piirre jota kadehdin tammassa. Seuraavaksi kokeiltiin laukanvaihtotehtävää, eli halkaisijalle harjoituslaukassa ja laukanvaihtoa joka neljännellä askeleella. Yhdessä vaiheessa taisi ratsastaja itse mennä sekaisin laskuissa, mutta muuten laukanvaihdot olivat tahdikkaita ja menivät hienosti tempossa. Pyysin ratsukkoa toistamaan tehtävän vielä muutaman kerran ja sen jälkeen aloimmekin jo lopettelemaan valmennusta tältä päivältä.