Latumaan Mielikuva

Muistoissa 25.05.2006 - 17.04.2017

VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE

vili vili

kuvat © ransu.kuvat.fi
ROTU, SUKUPUOLI suomenhevonen, ori
JÄLKELÄISET // 1 kpl

17.09.2016 Kaunon Talviina // i: Haavelaakson Tuike

 

SYNTYNYT 25.05.2006, 24v
VÄRI, SÄKÄ rautias, 153cm
OMISTAJA rukkanen (VRL-00583)
KASVATTAJA Latumaa
KOULUTUSTASO HeA, 80cm
REKISTERINRO. VH01-018-0862
meriitit
   
VRL:n rekisteriin merkitty 06.10.2015 8v. Tästä eteenpäin satunnaisesti (suurelta osin 40 IRL pv on 1 virt vuosi).

Luonne

Latumaan Mielikuva on ikivanha kasvattini, joka tuli vastaan Alegren myytävien joukossa. Nostalgian vuoksi tuli hamstrattua puolisukuinen ori talliin. Tästä tuskin tulee enää jalostukseen materiaalia tai muutenkaan laatuarvosteluihin suuntaavaa ratsua, mutta on ainakin annettu mahdollisuus vielä olla olemassa. Isän puoleinen suku on jäänyt tuntemattomaksi tietojen kadottua. Salapoliisityöstä ei ollut hyötyä tässä tapauksessa. Emän puolelta suku yltää pitkälle ja siellä on mielenkiintoisia hevosia. Suvun vuoksi Mielikuva päätyi vielä koristamaan Kaunovaaran tilaa.

Mielikuvalla on ollut monta lempinimeä elämänsä aikana. Meille tullessaan orista muotoutui nopeasti Lelu, Lellu tai Mellu. Kuka mitenkin komeaa liinakkoa halusi kutsua. Lelu on perusluonteeltaan reipas, itsepäinen ja oman tiensä kulkija. Lelusta ei saa nöyrää eikä miellyttämisen haluista tekemälläkään. Muistan kuinka se varsanakin oli omapäinen jäärä eikä vuosien varrella ole tuo asenne orista tipahtanut mihinkään. Hoitaessa ori seisoo paikallaan, jos se on kiinnitetty käytävälle. Karsinassa se ei suostu olemaan paikallaan, jos joku yrittää häärätä sen ympärillä. Käytävällä ori pysyy sille osoitetulla paikalla, mutta esittää omaa pientä rituaaliaan. Lelu yrittää parhaansa mukaan saada suuhunsa kaiken mihin sattuu yltämään, ori rakastaa harjojen viskomista ympäriinsä. Lelun motto on selkeästi, että kiusa se on pienikin kiusa. Hoidokkina Lelu on siis melkoinen kiusanhenki ja sen kanssa tarvitsee pitkää pinnaa.

Ratsuna Lelu kantaa itseään hyvin, kulkee helposti oikein, mutta vaatii ratsastajalta paljon. Ori ärtyy, jos ratsastaja on ulalla eikä osaa pyytää asioita oikein. Jos ohjista jää vetämään hetkenkin liian pitkään on Lelu hiilenä ja puree usein kuolaimeen kiinni. Kylkien paukuttaminen saa Lelun helposti känkkäränkäksi eikä se jää kuuntelemaan sellaista potkimista. Aloittelijalle ori ei sovi ratsuksi alkuunkaan, jos yritetään opetella jotain uutta. Kokeneempi ratsastaja saa orista paljonkin irti sen ollessa melko kevyt ratsastaa. Lelu kulkee omalla moottorilla energisesti eteenpäin ja osaa ehkä enemmän kuin mitä kisasuoritusten perusteella voisi olettaa. Kisapaikalla orille iskee useimmiten hirmuinen jännitys ja se ei keskity suoritukseen vaan poukkoilee minne sattuu. Kisakokemuksen karttuessa saamme toivottavasti Lelun kuulolle myös tosi tilanteessa.

Maastoratsuna Lelu on dynamiittia ja vaarallisia tilanteita. Hurjapäiselle ratsastajalle se on mainio maastokaveri, mutta vähänkin herkemmälle ratsastajalle ei oria voi suositella. Lelu menee ihan mistä tahansa sen pyytää menemään. Se ei pelkää liikennettä eikä mörköjä, mutta vauhtiin päästyään sen pysäyttäminen on taitolaji. Tutulla ratsastajalla Lelu pysähtyy napakalla pidätteellä, mutta uudempaa kaveria ori testaa eikä sellainen testailu ole maastossa millään tavalla turvallista. Orin kanssa ei siis voi ensimmäisellä kerralla lähteä maastoon edes humputtelemaan.

Suku

i. Taivaan Yöttömän Yön Kirous

ii. tuntematon

iii. tuntematon
iie. tuntematon
ie. tuntematon iei. tuntematon
iee. tuntematon

e. Kottaraisen Uneton Yö

ei. Kottaraisen Kanervikon Sankari

eii. S.H. Kreivi Kalpenaama
eie. Koivulan Pikku-Syrelli

ee. Kottaraisen Lemmen Keijukainen

eei. Kaamosmaan Tulisäe
eee. B.B. Lemmen Raivo

Kilpailut

KOULUJAOKSEN ALAISET SIJOITUKSET 40 KPL
07.02.2016 | kutsu | HeB | 1/60
12.02.2016 | kutsu | HeB | 2/60
17.02.2016 | kutsu | HeB | 4/60
22.02.2016 | kutsu | HeB | 5/60
27.02.2016 | kutsu | HeB | 3/30
28.02.2016 | kutsu | HeB | 2/30
29.02.2016 | kutsu | HeB | 4/30
02.03.2016 | kutsu | HeA | 2/50
10.03.2016 | kutsu | HeA | 3/40
16.03.2016 | kutsu | HeA | 5/60
17.03.2016 | kutsu | HeA | 3/60
21.03.2016 | kutsu | HeB | 2/30
25.03.2016 | kutsu | HeB | 1/30
26.03.2016 | kutsu | HeB | 2/30
22.03.2016 | kutsu | HeB | 1/40
24.03.2016 | kutsu | HeA | 3/60
26.03.2016 | kutsu | HeB | 3/43
26.03.2016 | kutsu | HeB | 4/43
31.03.2016 | kutsu | HeB | 2/43
06.04.2016 | kutsu | HeA | 6/49
09.04.2016 | kutsu | HeA | 4/49
10.04.2016 | kutsu | HeA | 2/49
12.04.2016 | kutsu | HeA | 5/30
14.04.2016 | kutsu | HeA | 5/30
18.04.2016 | kutsu | HeA | 4/30
19.04.2016 | kutsu | HeA | 2/30
20.04.2016 | kutsu | HeA | 2/30
22.04.2016 | kutsu | HeA | 3/30
22.04.2016 | kutsu | HeA | 1/30
24.04.2016 | kutsu | HeA | 5/30
25.04.2016 | kutsu | HeA | 5/30
28.04.2016 | kutsu | HeA | 4/30
15.04.2016 | kutsu | HeA | 2/30
15.04.2016 | kutsu | HeA | 6/60
20.04.2016 | kutsu | HeA | 7/60
21.04.2016 | kutsu | HeA | 5/30

Päiväkirja

25.04.2017 - Taivaslaitumille

Kevään mittaan Lelu oli kärsinyt toistuvista ähkyistä. Tiesin vanhan hevosherran elävän jatkoajalla, mutta olihan sitä rankkaa myöntää itselleen ja hevoselle. Lelu toimi muuten ihan normaalisti, rakasti yhteisä lenkkejä ja viihtyi hyvin poikaporukassa. Eläinlääkäri antoi kuitenkin lopullisen lähtötuomion ennen pääsiäistä. Orin ruuansulatus alkoi pettää ja mikä tahansa päivä voisi olla viimeinen. Päätin ettei Lelun kärsimyksiä pitkitettäisi. Varasin ajan maanantaille 17.04., toiselle pääsiäispäivälle. Piti kaivaa kuoppa ja tehdä järjestelyt ennen sitä. Hyvin hiljaisena Matti kaivoi kuopan metsän laitaan, onneksi kaivuri puri routaan eikä tarvinnut odottaa pidemmälle kevääseen ruhon kanssa.

Maanantai saapui ja Lelu sai erityishuomiota. Annoin sen syödä kaikkea mitä se halusi, kädestä se sai herkkuja ja tallin porukalta niin paljon rapsutuksia ettei se tiennyt miten asiaan olisi pitänyt suhtautua. Ori oli levollinen ja niin viisaan oloinen etten voinut pidätellä kyyneleitä eläinlääkärin ajaessa pihaan. Talutin kauniin vanhan hevoseni metsän laitaan. Kuiskin sen harjaan kauniita sanoja. Kiitin sitä kaikesta. Lelu hörisi rauhallisena ja työnsi päänsä syliini kun lääkkeet alkoivat vaikuttaa. Se laskeutui makuulle ja itkusilmin polvistuin orin mukana. Silitin sen päätä vielä senkin jälkeen kun hengitys lakkasi. Eläinlääkäri sanoi Lelun olevan nyt poissa. Siinä missä äsken oli hurjan ihana hevoseni oli nyt vain kuori. Enää ei Lelu kärsinyt ähkyistä, se sai syödä huoletta mitä halusi ja pääsi leikkimään kaikkien ihanien hevosystäviensä luokse.

Pari viikkoa myöhemmin kaivoimme uuden haudan siihen Lelun viereen. Vili lepäsi ikiunessaan siinä vieressä. Hautakumpujen vieressä kasvoivat pienet sinnikkäät leskenlehdet vaikka yöt olivat vielä pakkasen puolella. Sydänsuruissani katsoin leskenlehtiä ja tunsin omituista tyyneyttä. Nyt Lelun oli hyvä olla. Kiitos kaikesta ystäväni!

24.02.2017 - Hevosparka sairastaa

Koitti helmikuu ja Lelu oli ollut hirmuisen ihana. Jotenkin normaalia rauhallisempi ja mukavampi. Maastolenkeistä oli tullut rutiinia eikä ori enää juossut alta pois eikä aiheuttanut turhia vaaratilanteita. Kuitenkin yhtenä aamuna se oli jättänyt ruuat syömättä ja vaikutti apealta. Ei maistunut ruoka, ei juoma eikä herkutkaan. Ähkyä pukkasi. Eläinlääkäri paikalle ja toimenpiteet aluilleen. Lelu piristyi monen tunnin päästä. Siinä meni päivä yllättävän nopeasti kun hoiti akuutin tapauksen lisäksi vielä koko tallillisen terveitä hevosia. Elli ja Matti auttoivat sen mitä ehtivät. Onneksi ehtivät, muuten olisin taluttanut ähkyistä hevosta perässäni samalla kun tein muita juttuja. Lelua hoivatessa säikähdin sen todella lähtevän näin äkkiä. Juuri kun siitä oli tullut niin kiva maastokaveri.

Eläinlääkäri totesi orin illalla terveeksi. Se kakkasi normaasti ja ruokakin alkoi maistua kunnolla. Pitäisi tarkkailla tilannetta, mutta tämähän meni onneksi ohi näillä avuilla. Lelu vaikutti hieman riutuneelta ja tottakai se käytti tilanteen hyväkseen saadakseen mahdollisimman paljon rapsutuksia. Herkkuja sille säästettiin myöhemmäksi. Saatoin antaa sille silti salaa iltasapuskan joukkoon kuivatettua leipää. Ori rouskutti sen tyytyväisenä.

Lelu oli seuraavana aamuna taas normaali. Huusi aamuruuan perään ja söi tuttuun tapaansa kaiken mitä sen eteen laitettiin. Kävelylenkillä se nyki hihaa herkkupalojen toivossa ja sai ehkä muutaman extrarapsutuksen vielä illan päätteeksi.

14.12.2016 - LOSKAA!

Loskaisena joulukuun aamuna otin Lelun mukaani maastoon. Onneksi ei ollut liukasta, pelkästään typerää loskaa ja harmautta. Olin tottunut ajatukseen talvesta, mutta sellaista ei ollut vieläkään saatu tänne suunnalle. Varustin Lelun käytävällä, tarkistin omat kamat ja talutin orin lopulta ulos. Se näytti nyrpeältä. Ei ollut senkään mielestä millään kiva ajatus lähteä tarpomaan loskaan. Yök. Ori haisteli loskaista maata ja heilutti päätään epäilevästi.

Lähdimme taas kaksistaan reissuun. Puhelin taskussa ja Matille vielä heipat tallipihassa. Varsinkin Lelun kanssa lähtiessä oli parempi kertoa minne oli menossa, jos vaikka ori tulisikin kotiin ilman minua. Niin oli käynyt ennenkin.. Liinaharja oli juossut tallipihaan tyytyväisenä ja minä olin joutunut mutaisena kävelemään muutaman kilometrin takaisin kotiin. Onni oli ollut kuitenkin matkassa eikä mitään sen pahempaa ollut tapahtunut. Katkenneet ohjat ja hukattu takakenkä eivät paljoa haitannet kun molemmat olivat ehjinä kotona.

Tällä kertaa sää oli ikävä. Lelu tallusti tyytymättömänä eteenpäin ja minäkin taisin olla allapäin. Mietin raha-asioita ja kaikkea mikä oli mennyt viimeaikoina pieleen. Aurinkoa ei ollut juurikaan näkynyt ja masensi. Niin minua kuin hevostakin. Annoin Lelulle avut raviin, se lähti laiskasti eteenpäin. Potkaisin hieman lisää vauhtia ja siitähän ori sekosi. Puolihuolimaton ja turhan kova pohjeapu olivat nyt liikaa. Lelu sinkaisi eteenpäin kiukkuisena. Minä kestin siellä selässä ja nappasin kiinni ohjista, hidastin kiukkuista ratsuani ja se totteli. Huh. Pyysin Lelulta anteeksi ja jatkoimme rauhallista ravia eteenpäin. Olimme ainakin molemmat nyt hereillä.

Ravasimme pitkän matkaa, loska lensi ja matka taittui rattoisasti. Isossa mäessä annoin Lelun nostaa laukan. Ei se tässä karkaisi turhan kovaan vauhtiin, sen verran oli tuossa mäessä vastusta. Lelu todellakin laukkasi sen mitä jaloistaan pääsi. Tunsin sen selän venyvän ja vanuvan allani. Mäen päällä ori hidasti raville ihan omatoimisesti. Selkeästi se väsyi matkasta. Olihan Lelulle ikääkin tullut kuin huomaamatta. Hidastin orin käyntiin ja kuljimme pitkän matkaa vain rauhallisesti tallustaen. Mietin sitä kuinka ihanan terve ori oli ollut koko sen ajan mitä se meillä oli asunut. Suunnitelmia sen kanssa ei nyt iha kamalasti ollut. Yksi varsa orille siunaantui syyskuussa. Ehkä siitä saisi vielä toisen maailmalle. Kisat se oli kuitenki kisannut ja katsottaisi jos se jaksaisi laatuarvosteluihin asti. Tosin jälkeläisiä pitäisi saada liuta lisää sitä varten..

Kotipiha tuli vastaan nopeammin kuin olin ajatellut. Olin jotenkin uppoutunut ajatuksiin loppumatkaksi ja Lelu oli kävellyt rauhallisesti kotia kohti. Ei säikkynyt autoja eikä edes pellon pientareella kulkenutta traktoria. Olimme oikaisseet metsäpolkua pitkin takaisin kotiin ettei tarvinnut kulkea traktorin kanssa samaa matkaa. Metsäpolkua tuli harvemmin käytettyä kun se oli hieman pehmoinen talvisin. Nyt se oli loskasta ja räntäsateesta huolimatta suht ok. Lelu tarpoi sitä pitkin mallikkaasti. Kotipihassa se sai herkut ja rapsutukset palkaksi hienosta lenkistä.

10.10.2016 - Maastomopoksi totuttelua

Lelu on asunut Kaunovaarassa jo jonkin aikaa eikä sen päiväkirjaan ole oikein ehditty kirjoittelemaan mitään. Ori on kisannut keväällä sijoitukset täyteen ja kisareissuista olisi todellakin voinut tehdä vaikka kokonaisen kirjan. Lelun kanssa kisareissut olivat melkoisen mielenkiintoisia. Pientä kiusaa tekevä ori jaksoi kiusata koko matkaporukkaa, niin hevoskavereita kuin ihmisiäkin. Radalla se suoriutui mallikkaasti ja keräsi sen takia sijoitukset todella nopeasti kasaan. Ori oli tuomareiden mieleen ja helppo ratsastaa kun sen sai tottumaan kisarutiineihin. Ei me muuta oikeastaan tältä hevoselta voitu odottaakaan. Toki kaikki olisi voinut mennä juurikin toiseen suuntaan kun ei Lelun menneisyyttäkään tarkkaan tunneta. Se kuitenkin tottui kaikkeen super nopeasti eikä tuottanut pettymyksiä.

Lokakuun puolella aloimme käydä Lelun kanssa enemmän maastoreissuilla. Ihan kaksistaan uskaltauduin orin kanssa ulkoilemaan hyvin harvakseltaan. Pienen totuttelun jälkeen Lelu alkoi olla jo helpommin käsiteltävä maastossa vaikka yllättävä ja hurja se olikin suurelta osin. Annoin orin usein vain kävellä pitkän matkaa ennen kuin edes yritin saada sen hallitusti ravaamaan. Tarpeeksi kaukana kotoa, isoista teistä ja sopivasti metsän siimeksessä Lelu tuntui rauhoittuvan. Se nosti ravin päätään viskoen muttei pistänyt sen enempää hanttiin. Reipasta ravia, minun käskystä ja Lelun askelin. Olipa ihana tunne! Hidastin orin takaisin käyntiin, kokeilin hetken kuluttua uutta ravipätkää ja orihan toimi! Laukkapätkää en tälle kertaa ottanut ollenkaan. Se olisi voinut olla liikaa. Kotimatkalla pari autoa ohitti meidät, onneksi ne molemmat hidastivat kiltisti ja Lelu jatkoi matkaa neljällä jalalla eikä hyppinyt mihinkään karkuun. Olimme aiemmin käyneet ojan pohjalla ja ties missä juuri näissä tilanteissa vaikka kaverikin oli ollut mukana. Nyt Lelu tuntui tottuneen jo paremmin autoihin, ohitustilanteisiin ja luotti etten anna hurjien auto-otusten syödä sitä.

Valmennukset