saavutukset
VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE
Suomenhevonen, tamma
Kimo, 149cm
06.02.2017, 8v
Tuoja farga
Omistaja rukkanen (VRL-00583)
Koulutustaso HeA
Rekisterinro VH17-018-2133
Kouluratsastus taso 5 (2012.06 op.)
Lisää porrastettujen pisteistä alempana.
Kuvien © Cherie, CC BY-NC 2.0
17.12.2017 Kaunon Pakkasakka // i: Siipiratas
11.01.2018 Kaunon Pikkuvarpu // i: Aggressio
01.03.2018 Kaunon Vipivipi // i: Vikiviki Puh
Pakkasvarpu kotiutui meille joulukuun alussa. Se oli täysin heräteostos, katsahdin puolivahingossa myytäviä suomenhevosia ja tein Varvusta tarjouksen ennen kuin edes näin sen kunnolla. Tietojen perusteella tein päätöksen, että tässä on meille uusi jalostustamma. Varpu paljastui kivaksi suokkitammaksi, josta tosin löytyy melkoisesti luonnetta. Pippurinen kimo leikki kilttiä ensimmäiset päivät ja alkoi näyttää luonnettaan kolmantena päivänä.
Varpu on todellinen Tamma isolla T:llä. Jos se ei halua, että mahaa kukaan harjaa tulee kaviosta tai hampaista. Varpu ei pelkää näyttää tunteitaan. Rapsutuksia halutessaan se kerjää niitä oikein kunnolla ja kiukustuu, jos ei saa rapsutuksia heti. Satulavyön kiristys aiheuttaa tammassa ilmapallomaisen vastauksen, se pullistaa niin hurjasti että voisi luulla räjähtävän pian. Kuolaimia tamma ei huoli vaan nostaa päätä taivaisiin, melkoisen ärsyttävää, mutta onneksi Varpu ei ole mikään suurensuuri otus. Isompi kaveri saa Varvulle kuolaimet suuhun hujauksessa.
Ratsuna Varpu on ärhäkkä, energinen ja vaatii tiukan kurin toimiakseen kunnolla. Ei auta istuskella ja haaveilla kimon satulassa. Varpua täytyy ratsastaa kunnolla ajatuksen kanssa. Tamma toimii parhaimmillaan jopa pelkillä painoavuilla, huonoimmillaan ei oikein mitenkään. Suusta ei saa vetää eikä potkia kylkiä, niihin Varpu vastaa välittömällä sinkoamisella. Raippaan Varpu vastaa myös rodeolla. Täytyy ratsastaa tiukasti, mutta samalla hellin ottein. Kovat otteet eivät tämän neitokaisen kanssa auta mitään vaan pahentavat tilannetta. Varvun kanssa tehdään paljon töitä maastakäsin, jotta se saadaan toimimaan paremmin satulasta. Hengitä syvään, laske kymmeneen ja rauhoitu kunnolla ennen tämän räjähtävän tamman satulaan istumista.
i. Pakkasukko |
ii. Ukkoite |
iii. |
| iie. | ||
| ie. Jääkuningatar | iei. | |
| iee. | ||
e. Vallanvarpu |
ei. Valtikka |
eii. |
| eie. | ||
ee. Keveä |
eei. | |
| eee. |
| Porrastetut ja ominaisuuspisteet | |||||
| Kouluratsastus taso 5/4 | 2012.06 op. | Esteratsastus taso 2/-1 | 855.33 op. | Kenttäratsastus taso 0/-1 | 0 op. |
| Tahti ja irtonaisuus | 1156.73 | Hyppykapasiteetti ja rohkeus | 0.00 | Nopeus ja kestävyys | 0.00 |
| Kuuliaisuus ja luonne | 855.33 | Tarkkuus ja ketteryys | 0.00 | ||
Hevoselle kerätään turkooseja varusteita (riimut, loimet, yms)
Yleisvarusteet (yleissatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Kouluvarusteet (koulusatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Loimia (tallissa fleece, ulos talvella paksu toppaloimi)
Kisoihin mukaan valkoinen satulahuopa ja nahkariimu
Tarhaa kenen tahansa kanssa
Loimi vain kovalla pakkasella/märkänä
Suojat ratsastaessa
Riimu pois päästä tarhassa
Kerran viikossa pitkä maastolenkki, tuulettaa päätä
Annoin Varpun syödä aamuruokansa rauhassa ennen puunaushyökkäystä. Tamma oli saanut kimon karvansa todella inhottavan likaiseksi ja kaipasi kunnollista puunausta. Hiukan kärttyisenä tamma antoi minun harjata ympäriinsä. Hermo tammalla alkoi mennä siinä kohtaa kun aloin selvittää harjaa. Kimo heittäytyi kiukkupussiksi ja murjotti korvat luimussa. Onneksi olin tajunnut tällä kertaa kiinnittää tamman käytävälle. Nyt se ei saanut hampailla otetta vaikka olin aika lähellä päätä. Edellisellä kerralla se oli napannut takistani kiinni niin, että siitä repesi tasku. Oli muuten ottanut aika kovasti päähän. Tuollaisten tapausten takia meillä ei voinut koskaan pitää mitään kivoja tallivaatteita päällä. Joululahjaksi saamani tallitakki odotti kaapissa, koska ei uutta voinut pitää varsinkaan Varpun kaltaisen kiukkupussin kanssa.
Saatuani tamman vihdoin jotenkuten puhtaaksi varustin sen. Varpu kiukkusi. Ärsytti. Tässä kohtaa otti molempia päähän. Yritin olla kiukkuamatta takaisin. Seisoin hetken satulahuoneessa suitset käsissäni laskien kymmeneen, hitaaaasti. Kuoleimet vauhdilla tamman suuhun, ei ehtinyt miettiä ja pistää hanttiin. Talutin tamman tallin ovesta ulos. Se pisti jarrut päälle. Pakkastako pelkäät, hölmö? Olihan siellä jopa -15. Taisi olla tämän talven isoin pakkaslukema meidän pihapiirissä. Nyt mennään, tiuskaisin tammalle ja lähdin edeltä ulos niin vauhdilla, että tamma tuli samoilla vauhdeilla mukaan. Taisi olla vaan pöllöilyä koko jumittelu. Yritti hönö luistaa töistään. Ei meidän tallissa siedä pelätä pakkasta. Ulkoilmaa oli haukattava vaikka olisi -30 astetta.
Varpu kiukkusi koko tunnin. Ratsastin ihan piruuttani kentällä enkä maneesin suojassa. Nyt ei tuullut vaan oli tyyni pakkaspäivä, joten ei tästä haittaakaan ollut. Kummallekaan. Sain ratsastettua tamman sopivasti hikeen, selvisin itsekin selässä koko tunnin ja lopulta tamma pääsi takaisin sisään lämpimään. Varpua ei enää kiukuttanut, se oli kiukkuenergiansa purkanut tunnin aikana ja seisoi nyt karsinassa korvat lurpallaan nautiskeli porkkanoista.
