Kaunovaara lopettaa! Lisätietoa asiasta täällä.

Mehtälän Pirpana

Muistoissa 06.10.2012 - 10.05.2017

VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE

Kuvat © Tilli (rakenne), ratsastuskuvat ransu.kuvat.fi - kiitos!

Luonne

Mehtälän Pirpana on vanha kasvattini, joka saapui Kaunovaaraan oltuaan pihakoristeena muutaman vuoden. Pirpana pääsi takaisin aktiivisen ratsun arkeen ja on edelleen ihanan pirteä, lempeä ja suloinen itsensä kuin silloin nuorempanakin. Tallin vanhimpana Pirpana pitää tammalaumassa sopuisaa ilmapiiriä yllä.

Pirpana on lempeä pikkutamma, joka sopii niin lasten ratsuksi kuin tätikuljettimeksi. Vauhtia pienistä koivista löytyy tarvittaessa eikä pikkuputte arastele vaikka eteen pistettäisi vähän haastavampiakin tehtäviä. Opetusratsuna Pirpana on omassa elementissään, se ei ole mikään kehän kiertämiseen kyllästynyt ratsastuskouluratsu vaan reipas, helppo ja kevyt ratsastettava, joka sietää ratsastajaltaan paljon. Tamma ei juurikaan temppuile tai testaile ratsastajaansa vaan keskittyy työhön täysillä oli selässä kokenut tai kokematon ratsastaja.

Hoitaessa Pirpana seisoo paikallaan kiltisti, mutta se kärsii pienestä vetopaniikista, joten ihan mihin tahansa sitä ei voi pistää kiinni. Kuuliainen tamma seisoo paikallaan käytävällä ilman kiinnittämistäkin ja se on helppo hoidettava karsinassa irti ollessaan. Pirpana on kovin sosiaalinen pikkuputte, joka tykkää hirnahdella ja höristä niin ihmisille kuin muille eläimillekin. Sen ääni kiirii heti ensimmäisenä aamutalliin tulevalle ja illalla Pirpanan hörinä toivottelee hyvät yöt viimeiselle lähtijälle. Kisapaikalla Pirpana haluaisi tervehtiä kaikkia, mutta keskittyy alkujännityksen jälkeen itse kisaamiseen. Kotipihassa Pirpana pitää huolen, että kaikki tulijat saavat iloisen tervetulohirnahduksen.

Ratsuna Pirpana tekee mitä pyydetään eikä tosiaan arastele vaikka välillä vaadittaisi vähän enemmän. Kouluratsuna Pirpanan kapasiteetti ei riitä kovin pitkälle, mutta päättäväisen luonteensa ansiosta se korvaa paljon puutteistaan yrittämällä erityisen kovasti. Esteillä tästä pikkuputesta löytyy vauhtia ja yritystä. Yli mennään eikä meinata. Hieman pelottavatkin esteet ylitetään vaikka sitten silmät kiinni. Pirpana on erinomainen ensimmäinen kisaratsu, sillä se ei kiellä turhista. Maastoesteillä tamma on vauhdikas, mutta pitää järjen mukana eikä ota turhia riskejä. Täysi huimapää Pirpana ei kuitenkaan ole ja maastoesteillä tamma mieluummin katsoo kuin katuu, joten ihan mistä tahansa se ei hyppää yli.

Suku

Kilpailukalenteri

Päiväkirja

10.05.2017 - Itkee taivas lunta kun nukut ikiunta

Olin varautunut pistämään toukokuun aikana viimeiselle matkalle liudan ihania tammoja, jotka olivat palvelleet tallissa keräten palkintoja ja tuoden maailmaan kauniita jälkeläisiä. Pirpana oli käynyt vanhaksi, hitaaksi ja väsyneeksi viime kuukausina. Tamma oli touhunnut koko elämänsä pirteänä, kohdellut muita suloisella lempeydellään, mutta ei enää jaksanut. Se oli kiukkuinen emmekä osanneet helpottaa tamman oloa lääkkein. Pirpana sai kiitoksen vuosista, kaikista ihanista muistoista ja rakkaista jälkeläisistään. Sen viimeinen matka koitti muiden mukana, eikä sen tarvinnut enää kärsiä, kiukuta eikä odottaa. Viimeiset päivät Pirpana oli levollinen, se kai aisti päätökseni ja oli siitä helpottunut. Toukokuun kymmenes päivä oli harmaa, räntäinen ja kylmä. Yleensä tässä vaiheessa kevättä luonto kukoisti vihreänä, näilläkin leveysasteilla. Tänään kaikki oli kuitenkin kylmää ja harmaata. Taivas syötti lunta maahan ja Kaunovaaran tila peittyi hetkellisesti vaaleaan huntuun. Se oli meidän suruhuntumme. Valkoinen, puhdas ja kaunis, mutta kylmä. Sytytin rankan päivän iltana kynttilän tallituvan ikkunaan. Minun itkuni ei ollut kylmää, se oli lämmintä ja lohdullista. Ikävä jäisi vaikka tiesin rakkaiden olevan nyt paremmassa paikassa.

20.05.2016 Pirpanan kanssa hummailemassa

Aurinkoisen perjantain kunniaksi otettiin Ellin kanssa Pirpana ja Hani laitumelta syömästä ja suunnattiin yhdessä järven rantaan. Elli istahti Hanin paljaaseen selkään ja minä puolestani nappasin Pirpanan alleni. Tamman kapea selkä tuntui omituiselta kun ei ollut hetkeen hummaillut sen kanssa ilman satulaa. Molemmat pienet tammat lähtivät matkaan innokkaina vaikka Pirpanaa hieman harmittikin jättää syöminen kesken. Tamma kuunteli allani kohteliaasti kaiken mitä sille höpisin. Ellin kanssa puhelimme iloisesti, aurinko paistoi jo lämpimästi eikä kesä ollut kaukana. Annoin lämmön helliä paljaita käsivarsiani. Koko porukka tuntui rennolta ja onnelliselta. Onneksi meillä oli hyvä maastoreitti suoraan järvelle. Eikä tarvinnut miettiä saisiko sinne viedä hevosia kun ranta oli oma. Kaunovaaran tiluksilta oli aina löytynyt sopivat paikat meidän hevosille eikä tämäkään kesä olisi poikkeus. Rannalle saavuttuamme annoimme tammojen kävellä omaan tahtiin veden rajaan. Pirpana arkaili hetken, mutta meni uteliaana Hanin perään. Ei voinut jäädä yksin kauemmas kun puskista voisi hyökätä pieniä poneja syövä mörkö. Pian molemmat ratsut kahlasivat vedessä polviaan myöten. Se ei tosin tarkoittanut vielä paljoa kun pienillä hevosilla olimme liikkeellä. Jalat kastuivat meiltä Ellinkin kanssa kun tammat innostuivat kahlaamaan syvemmälle. Pirpana kuopi vettä innokkaana ja työnsi turpansa lähemmäs veden pintaa.

Hetken leikittyään Hani ja Pirpana kyllästyivät ja suuntasimme takaisin rannalle. Annoimme hevosten pitää pienen tauon, laskeuduimme alas ja joimme repussa mukana kulkeneet mehut. Tammat hamuilivat koivusta lehtiä. Kevät oli näyttänyt jo kauniin puolensa ja metsä kukki iloisen vihreänä. Hyppäsimme takaisin hevosten selkään ja suuntasimme pitemmän reitin kautta kotiin. Annoimme ponien allamme tehdä töitä ja laukkasimme pitkän mäen ylös asti. Molemmat tammat pinkoivat minkä pienistä jaloistaan pääsivät eikä siinä ollut riemulla rajaa. Kotipihassa riisuimme tammoilta suitset ja päästimme ne takaisin lauman luokse laitumelle. Ne jäivät heti ensimmäisiin mättäisiin syömään ruohoa.

Valmennukset

10.10.2016 - Kouluvalmennus - Valmentajana: Katriina Suvi

Pirpana oli alussa energinen, muttei oikein keskittynyt ratsastajaansa. Alkulämmittelyt sujuivat tammalla ihan hyvin, vaikka keskittyminen ratsastajaan ei ollut ihan täydellinen. Muutaman kerran tamma meinasi osoittaa mieltään kunnolla, mutta ei kuitenkaan järjestänyt kohtausta. Kun ratsastaja sai Liljan keskittymään kunnolla, alkoi yhteistyö näyttää hyvältä. Ratsukko oli useimmista asioista samaa mieltä ja hevosen askeleetkin näyttivät paremmilta, kuin alussa. Siirtyminen peruutuksesta laukkaan lähtikin muutaman kerran hieman kovempaa kuin oli tarkoitus, mutta kun se alkoi taas keskittymään, näytti tämäkin paremmalta. Avo- ja sulkutaivutukset ravissa olivat todella hyvännäköisiä ja Lilja keskittyi hyvin. Vastalaukka, laukka ja kiemuraura ilman laukanvaihtoja olivat hieman nopeatahtisia, mutta hyvin meni silti. Lopputunnista ratsukon yhteistyö oli todella hyvää ja hevonen keskittyi ratsastajan antamiin apuihin ja tehtäviin. Vielä olisi hiomista muutamassa jutussa, mutta muuten valmennus meni hyvin. Liikkeet suoritettiin kärsivällisesti loppuun.