Kaunovaara lopettaa! Lisätietoa asiasta täällä.

Moon Sorbetti

KTK-II, YLA2, KRJ-I, SLA-II
VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE

Suomenhevonen, tamma
Ruunikko, 154cm
12.04.2016, 10v

Kasvattaja Moondance
Omistaja rukkanen (VRL-00583)

Koulutustaso VaB
Rekisterinro VH17-018-1126

Kouluratsastus taso 6 (2607.07 op.)
Lisää porrastettujen pisteistä alempana.

Kuvien © kasvattaja

JÄLKELÄISET // 2 kpl

07.10.2017 Kaunon Otso // i: Villahaan Nalle
03.10.2018 Kaunon Rosenfink KTK-II, SV-I, KV-I // i: Jeilin Bofink

RIP 24.05.2019

SAAVUTUKSET

Suomenhevosten kantakirjatilaisuus 20.09.2017
19 + 18 + 18 + 18 = 73p. KTK-II

Yleislaatuarvostelutilaisuus 30.3.2019
24,5 (16+8,5) + 18 (14+4) + 17 + 17 + 7 = 83,5p / YLA2

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.04.2019
8 + 40 + 25 + 13 + 15 = 101 KRJ-I

Suomenhevosten laatuarvostelu 20.05.2019
89p SLA-II

Ikääntymisenä käytettiin 30 IRL-päivää = 1 virtuaalinen vuosi.
3v. - 11.07.2016 | 4v. - 10.08.2016 | 5v. - 09.09.2016 | 6v. - 09.10.2016 | 7v. - 08.11.2016 | 8v. - 08.12.2016

Luonne

Moon Sorbetti on pippurinen tamma, joka häsläämisen lisäksi jaksaa tehdä töitäkin. Betti hankittiin meille sen lyhyen ja ytimekkään suvun vuoksi sekä koeratsastuksessa nähtyjen liikkeiden ansiosta. Eihän liitokavioista tammaa olisi voinut jättää ostamatta ilman painavaa syytä. Eläinlääkärintarkastus meni heittämällä läpi eikä järkikään sanonut vastaan uuden tamman hankkimiseen, joten Betti saapui Kaunovaaraan kesäkuussa 2017.

Bettistä löytyy energisen reipas puoli, joka näkyy erityisesti tamman liikkeissä. Se kulkee nätisti eteenpäin ilman turhaa hoputtamista. Betti ei jaksa hötkyvää, huolimatonta ratsastajaa vaan katsoo tällöin parhaakseen päästä eroon sellaisesta perunasäkistä. Tamma osaa hienosti rodeon, jolla ratsastaja pudotetaan kenttään. Mikään alkeisratsu se ei siis todellakaan ole vaan vaatii ratsastajan, joka tietää mitä tekee eikä anna periksi vaikka Bettiä ottaisikin päähän. Tamman kiukkumittari täytyy helposti varsinkin, jos kentällä häärii monta muuta ratsukkoa. Jos Bettin saa keskittymään töihin on se mitä kultaisin ratsu. Tammasta löytyy liikettä, se taipuu kauniisti ja osaa käyttää lihaksiaan oikein kun sen kerran saa oikealla tavalla käyntiin. Betti on ehdottomasti kouluratsu, se puurtaa uraa pitkin korvat hörössä vaikka treeni olisikin rankkaa. Esteitä nähdessään tamma jännittyy eikä meinaa liikkua kunnolla. Jos sen kanssa haluaa ehdottomasti hypätä esteitä on tamma lämmiteltävä kunnolla ensin puomitreenillä ja edettävä siitä rauhallisesti oikeisiin hyppyihin. Viulunkieleksi jännittyvää tamma tekee kaikkensa ettei joutuisi hyppäämään ratoja.

Hoitaessa Betti on helposti hermostuvaa laatua. Huonona päivänä tamma menee karsinan perälle eikä halua ketään lähelleen. Sen ei tarvitse olla kipeä ollakseen kiukkuinen. Jos sinne karsinan perälle uskaltautuu ottamaan Bettin kiinni voi sitä joutua lahjomaan herkuilla ja kunnollisella rapsutustuokiolla. Toki täytyy rapsuttaa juuri oikeasta kohdasta tai kiukkumamma voi antaa lähtöpassit. Betti rentoutuu tuttujen seurassa paremmin eikä sitä oikein kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin. Se tykkää omistaan ja antaa tutun ihmisen tehdä melkein mitä vain. Saa harjata mahan alta ilman takajalkojen viuhumisvaaraa. Betti ei nosta jalkojaan kuin tietyssä järjestyksessä. Jos yrität aloittaa vasemmasta etujalasta oikean sijaan on varmaa ettei Betti nosta sitä. Tämän tietävät nykyään Kaunovaarassa niin oma porukka kuin kengittäjäkin. Oikeassa järjestyksessä jalkojen nostaminen ei ole ongelma eikä mikään, väärä järjestys ja Betti pistää juuret maahan eikä tee mitään ennen kuin kokeilet oikeaa järjestystä. Joskus tamma muistuttaa enemmän triviaalia sfinksiä kuin suomenhevostammaa. Niin monet pienet omat omituisuutensa sillä on.

Suku

i. Kuukarin Hankitonttu
KTK-III, KRJ-I, SLA-II, YLA2

ii. Sinikummun Taapero
prt, 157cm
KTK-II, KRJ-I, SLA-II, YLA1

iii. Niemelän Teatroni
tprt, 158cm
iie. Home-Omenainen
vrt, 156cm
ie. Huippana
sysrt, 161cm
iei. Aarteen Ipana
sysrt, 162cm
iee. Haipakka
rn, 156cm

e. Moon Sorento
KTK-II, KRJ-I, YLA2,

ei. Hurmurilla
KRJ-I, KTK-III, YLA2, SLA-II

eii. Jouluihme
evm, 160cm, vrt
eie. Bändäri
evm, 150cm, m

ee. Ruusan Sonetti
KRJ-I, YLA2

eei. Niin Väkevä
evm, rt, 150cm
eee. Ruusa
evm, prn, 155cm

Kilpailut

NÄYTTELYMENESTYS
Kilpailut

Kouluratsastus taso 6/5
Tahti ja irtonaisuus 1394.74p
Kuuliaisuus ja luonne 1212.33p


Esteratsastus taso 3/-1
Kenttäratsastus taso 0/-1

Varusteet

Hevoselle kerätään punaisia varusteita (riimut, loimet, yms)
Yleisvarusteet (yleissatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Kouluvarusteet (koulusatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Loimia (tallissa fleece, ulos talvella paksu toppaloimi)
Kisoihin mukaan valkoinen satulahuopa ja nahkariimu

Hoito-ohjeet

Tarhausohje: Tarhaa tammalaumassa
Loimi vain kovalla pakkasella/märkänä
Suojat ratsastaessa
Vähintään kerran viikossa maastoon

Päiväkirja

11.02.2019 Taas maanantai..

Tällä kertaa otin Bettin maneesiin juoksutettavaksi. Tamma oli saanut edellisellä viikolla treenata kahtena päivänä ja kahtena käydä maastossa. Itse en ollut vielä päässyt hevosen selkään häntäluuni murruttua. Heti kun sen kanssa kärsisi (todellakin kärsisi) istua satulaan olisin valmis ratsastamaan Bettin läpi itse. Olihan se mukava katsella kun Kaisa ratsasti, mutta hinku takaisin satulaan oli jo kova vaikka vasta viikon verran olin ollut ratsastamatta. Betti käveli vierelläni maneesin uraa pitkin rennoin askelin. Käveleminen ei ollut vielä minulle kivutonta, joten otimme vain pari kierrosta kunnes pyysin tamman ympyrälle. Se tiesi homman nimen ja teki juuri sen mitä käskin, hieno Betti!

Ensin hetken aikaa käyntiä kunnes Betti alkoi jo kirimään, se halusi ravata. Pyytäessäni tammalta ravia se antoikin rodeopukkilaukkaa. Hyvä etten joutunut nyt olemaan sen satulassa. Tamma vinkui ja pukitti, rauhoittelin ja hetken riehuttuaan tamma palasi ympyrälle. Ravin sijaan Betti esitteli laukkaa. Ei mitään nättiä laukkaa vaan juuri sellaista villihevosen laukkaa ja heilutteli samalla päätään. Elä viitti, tokaisin tammalle. Se katsoi minua pahalla silmällä, mutta rauhoittui. Ravissa Betti oli kuin kumipallo, se pomppi korkein askelin ja oli valmis pinkaisemaan kuuhun heti kun pyytäisin laukkaa. Pysäytin sen, vaihdoimme suuntaa ja kokeilimme uudestaan ravia. Pomppi, mutta pysyi pyydetyssä askellajissa.

Laukkaa pyytäessäni Betti yritti tempaista juoksutusliinaa kädestäni, mutta pidin napakasti kiinni ja tiuskaisin kipakasti eikä ruunikko päässytkään irti. Se tyytyi tuimana katselemaan kulmiensa alta ja laukkaamaan ympyrää. Eläs viitti riehua tammaseni, mie en nyt jaksa, huokaisin sille. Muutaman kierroksen laukattuaan pyysin takaisin raviin, Betti totteli ja sai palkaksi kehuja. Sen korvat alkoivat olla taas hörössä. Uudestaan suunnanvaihto ja laukkaa. Betti kulki kauniisti ja sai uudestaan kehuja. Tamma oli hiestä märkä, kävi tuollainen riehuminen kunnon päälle. Kävelytin Bettiä vielä pari kierrosta uraa myöten. Loimi niskaan ja takaisin tallille. Kotona tamma sai iltaruuat ja pari herkullista porkkanaa bonukseksi.

04.02.2019 Hito huono maanantai

Lähdin hakemaan Bettiä tarhasta kun puhelin taskussani pirisi vaativasti. Annoin sen soida loppuun ennen Bettin lähestymistä. Riimunnaru naksahti kiinni riimuun, avasin portin ja otimme muutaman varovaisen askeleen jäisellä tallipihalla kun puhelin pirahti uudestaan. Betti heitti päätään, se ei tykännyt puhelimesta vaikka oli toki tottunut siihen, ja minä lensin riimunnarun heilahduksen myötä jäätikköön. Hitto! Otteeni oli tiukka, mutta maa alla kuin peilijäätä. Sama se kuinka paljon sitä hiton hiekkaa siihen heitti.. Istuin takapuoli hellänä jäätikössä ja tunsin kuinka kyyneleet kirposivat silmiini. Betti seisoi paikallaan korvat luimussa, mököttäen. Mitäs tuut sen puhelimen kanssa tänne riehumaan? Sen naamasta näki ettei päivän treenistä tulisi mitään. Sain itseni ylös jäästä. Teki mieli kirota oikein urakalla, häntäluu se taisi mennä.. Se siitä treenistä siis.

Tallissa Kaisa tuli vastaan ja ojensin hänelle Bettin narun. Selitin pikaisesti kaatuneeni, nainen ymmärsi ja vei ruunikon karsinaan. Tallituvassa nappasin särkylääkettä. Teki mieli istua tuvan penkkiin ja juoda litra kahvia. Istua ei vaan nyt voinut. Hemmetti. Kaisa palasi tupaan pian, ehdotin hänelle, että lähtisi Bettillä maneesiin. Voisin samalla katsoa heidän treeniä ja neuvoa. Betti kun kaipasi nyt hyvää läpiratsastusta, oli saanut laiskotella niin pitkään ettei se apina muuten mitään kohta ymmärtäisi.

Kaisa varusti Bettin samalla kun siivosin pari karsinaa. Vaikka tässä vähän särkikin niin pakko se oli tehdä hommia. Betti seisoi käytävällä naama mutrussa samalla kun heiluin talikon kanssa ympäriinsä. Olin jättänyt puhelimen toisen takin taskuun tupaan ettei se enää häiritsisi ketään. Soittajakin oli varmasti vain joku tympeä puhelinmyyjä.

Maneesille kävelimme kaikki erittäin varovaisesti. Pihatie oli samaa peilijäätä kuin kaikki muukin ympäristö. Ei auttanut hiekoitus, isännän kaveri oli luvannut karhentaa jäätä, mutta ehtisi paikalle vasta maanantai-iltana. Bettillä oli sentään hokit jalassa, mutta niilläkin käveleminen oli melkoista luistelua. Kunhan nyt ei hevosille kävisi mitään. Niiden vammojen parantelu oli niin raivostuttavaa, että mieluummin otti itselleen sen murtuneen häntäluun..

Maneesissa Kaisa teki reippaan lämmittelyn Bettin kanssa. Tamma oli kuulolla, mutta kapinoi hieman vastaan kun olisi pitänyt tehdä jotain muuta kuin kulkea uralla. Taivutukset tekisivät nyt terää ja saataisi Betti taas siihen kuntoon missä se kisakaudella oli. Huutelin ohjeita vaikka ei Kaisa niitä juuri tarvinnut. Avotaivutuksissa Betti yritti laiskotella, mutta Kaisa sai tamman jalat sinne minne piti parin yrityksen jälkeen. Kehuin ratsukkoa. Bettiä kelpasi kyllä katsella. Se oli kaunis ja osasi kulkea oikein niin halutessaan. Jos tammaa laiskotti liikaa se oli kuin löysä mato. Kisaradoilla se oli ollut eniten oma itsensä, kaunis ja huokui itseluottamusta. Nyt se oli vain jäänyt seisomaan ilman kunnollista tarkoitusta. Tästä alkaisi kuntokuuri!

Onneksi treeni suijui hyvin ja poistuimme maneesista hymyt huulilla. Betti sai namuja kotona karsinassaan ja tuhisi tyytyväisenä. Treenin jälkeen se ei jaksanut enää mököttää vaikka karsinassa se yleensä näyttikin nyrpeää naamaa kaikille. Silitin ruunikon kaulaa. Kuulehan Betti, me lähdetään maaliskuussa vielä näyttämään siuta maailmalle. Olisko se kivaa? kuiskin tammani korvaan. Vahingossa se nyökkäsi ja päätin illalla suunnitella Bettille pikaisen kuntokuurin.

Vihdoin varsa!

Bettin laskettu aika oli mennyt jo monta päivää aikaisemmin. Tamma ei vaan ollut näyttänyt varsomisen merkkejä vaikka kovasti jo tallilla odottelimme uuden varsan syntymää. Isä oli ihastuttava Jeilin Bofink, varsasta pitäisi siis tulla mahdollisesti meidän toinen ruotsinkielinen varsamme. Jos se nyt koskaan tähän maailmaan suvaitsisi saapua. Aamulla juoksin ensimmäisenä tarkastamaan Bettiä. Vaikka olin aamukahvin kanssa tuijottanut kameran kuvaa en ollut nähnyt varsaa, joka nyt makasi ruunikon tamman jaloissa. Hitsi mikä piilottelija! Betti oli pitänyt varsan salassa, synnyttänyt sen kai aikaisin aamulla ja onnistunut pitämään sen jalkojensa takana. Siellä pieni varsa katseli minua ihmeissään. Betti seisoi uupuneena karsinassaan ja antoi lähestyä vaikka olin arvellut tamman pistävän hanttiin. Tarkastin tamman, kaikki tuntui olevan kunnossa. Varsa joi ahnaasti ja näytti kaikinpuolin terveeltä. Poistuin karsinasta ja soitin eläinlääkärille. Hän sattui olemaan lähettyvillä, joten tulisi heti katsomaan uutta tulokasta.

Eläinlääkäri tarkasti tamman ja varsan. Kehui molempien olevan terveitä ja hyvässä kunnossa. Komea orivarsa, isokin. Arveli, että tästä voisi tulla aika iso aikuisenakin. Tätä me oltiin toivottukin. Tai oikeastaan ei sillä koolla olllut merkitystä kunhan nyt vihdoin tuli ulos ja terveenä vieläpä. Betti hoiti varsaa hyvin enkä meinannut malttaa millään antaa niiden olla rauhassa. Ihana Betti ja varsa! <3

Valmennukset