Harmonian Suffeli

KTK-III, SV-II
RIP 05.12.2017
VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE

Suomenhevonen, tamma
Ruunikko, 150cm
19.03.2016, 21-vuotias

Kasvattaja Harmonia
Omistaja rukkanen (VRL-00583)

Koulutustaso HeA, 80cm
Rekisterinro VH16-018-0848

Kouluratsastus taso 5 (1826.13 op.)
Lisää porrastettujen pisteistä alempana.

kuva © akeya.kuvat.fi/kuvat/vvapaat/

JÄLKELÄISET // 2 kpl

10.10.2016 Kaunon Pätkis // i:Tiilikan Hamanaattori
16.08.2017 Kaunon Severi // i: Kaunon Sukkela

RIP 05.12.2017

Suffeli jouduttiin lopettamaan äkillisesti pahan ähkyn vuoksi. Tamman suolisto meni niin pahaan kuntoon ettei sille pystytty enää tekemään mitään. Suffeli päästettiin tuskistaan itsenäisyyspäivän alla.

SAAVUTUKSET

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.06.2016 (3v)
rakenne 6, suku 5, käytöskoe 20, ratsastuskoe 6,5 + 0 = 37,5   SV-II

Suomenhevosten kantakirjatilaisuus 20.09.2017
15 + 16 + 16 + 17 = 64p. KTK-III

Ikääntymisenä käytettiin 30 IRL-päivää = 1 virtuaalinen vuosi. 3v - 17.06.2016 | 4v - 17.07.2016 | 5v - 16.08.2016 | 6v - 15.09.2016 | 7v - 15.10.2016 | 8v - 14.11.2016

Luonne

Sufffeli on ollut alusta asti pikkuisen hankala. Pieni, mutta pippurinen tamma on hankaloittanut niin arkirutiineja kuin koulutusvaiheita. Suffelia ei voi mitenkään kutsua helpoksi, alkeisratsuksi tai tätikuljettimeksi. Se vaatii paljon kärsivällisyyttä, päättäväisyyttä ja oikeasti kunnollista hevosmiestaitoa. Tamma sopii sellaiselle ihmiselle, joka tuntee ja aistii hevosen mielialat nopeasti. Suffelin on ollut alusta asti turhan helppoa päästä niskan päälle. Kunnollisella otteella tammasta saa fiksun kaverin, kunhan muistaa ettei yhteenkään lipsahdukseen ole varaa.

Ratsuna Suffeli on reipas, energinen ja melkolailla itsenäinen. Kapasiteettia pienellä tammalla riittäisi vaikka maailman tappiin asti, mutta keskittyminen on sille vaikeaa. Onneksi pikkutamma korvaa puuttuvan keskittymiskyvyn mahtavalla asenteella kisaradoilla. Se näyttää liikeensä äärimmillään ja haluaa esiintyä edukseen. Ruunikko on helppoa rakastaa kun se liitää kisakentällä näyttävästi ja miellyttämishaluisesti. Kotikentällä se pistää hanttiin vähän kaikessa kunnes harjoitus oikeasti tuntuu sen mielestä kivalta. Puuduttavia tehtäviä se ei kotona halua suorittaa millään. Maneesit ovat sille vaikeita paikkoja, sillä tamma säikkyy nurkkia, tuomareita ja vieraita kavereita. Kesäkisat ovat tammalle helpoimpia avoimen suorituskentän puolesta.

Kotioloissa Suffeli vaatii paljon ollessaan pikkuisen hankala, turhan energinen ja mahdottoman itsepäinen. Fiksusti se on kun sille antaa kunnollisen alkulämmittelyn eikä turhaan nipota. Onnellinen pikkutamma rakastaa maastoilua ja talvisin kunnollista hankilaukkaa. Aloittelijaa ei sen selkään voi pistää missään tilanteessa, sillä tamma pukittaa ilosta, surusta ja mielipahasta. Hoitaessa Suffeli pistää hanttiin monessa kohdassa. Jalat eivät meinaa nousta, satulavyötä kiristettäessä se pullistaa ja kuolaimet eivät meinaa sujahtaa suuhun. Kärsivällisesti hoidettaessa Suffeli lämpenee, hitaasti, mutta varmasti.

Suku

i. Priima Merirosvo
KRJ-II
trn, 167cm

ii. Rosvo-Roope
trn, 154cm evm

iii. Ronkoteus evm
iie. Riskirilla evm
ie. Meritähti
rt, 162cm evm
iei. Usvan Meriitti evm
iee. Meritta evm

e. Suklaarohmu
143cm, prn

ei. Suklaahirmu
tprt, 138cm evm

eii. Suklaahirviö evm
eie. Suklaamaailma evm

ee. Suklaahullu
prt, 154cm evm

eei. Karamelliveistos evm
eee. Murutaikina evm

Kilpailut

NÄYTTELYMENESTYS
Porrastetut ja ominaisuuspisteet
Kouluratsastus taso 5/4 1826.13 op. Esteratsastus taso 2/-1 768.01 op. Kenttäratsastus taso 0/-1 0 op.
Tahti ja irtonaisuus 1058.12 Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00 Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 768.01 Tarkkuus ja ketteryys 0.00    
Varusteet

Hevoselle kerätään punaisia varusteita (riimut, loimet, yms)
Yleisvarusteet (yleissatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Kouluvarusteet (koulusatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Loimia (tallissa fleece, ulos talvella paksu toppaloimi)
Kisoihin mukaan valkoinen satulahuopa ja nahkariimu

Hoito-ohjeet

Suffeli voi tarhata myös yksin
Loimi vain kovalla pakkasella/märkänä
Suojat ratsastaessa
Riimu pois päästä tarhassa
Kerran viikossa pitkä maastolenkki

Päiväkirja

11.11.2016 - Luimukorvia

Suffelin kanssa lähdettiin aamupäivällä aurinkoiseen ja runsas lumiseen maalaismaisemaan tarpomaan. Lunta oli tullut muutamassa päivässä isosti ja tamma sai tehdä ahkerasti töitä päästäkseen hangessa eteenpäin. Luimukorvainen pikkutamma ei ollut yhtään kiinnostunut töistä, ei maastossa tai kentällä. Tahmaisesti liikkuvaa ruunikkoa tuntui mahdottomalta saada eteenpäin. Onneksi ei ollut mitään kiirettä. Annoin Suffelin kulkea eteenpäin etanamaisen hitaasti, tarkkailin sen selästä ihania maisemia. Takametsän peltoaukea oli pohjaltaan harmittavan huono, siinä olisi muuten voitu päästellä hevosten kanssa kunnollista laukkaa. Suffeli pyöritteli korviaan uteliaana, reipastuen huomattavasti. Metsän reunassa rapisi. Pysäytin hevosen. Katsoimme molemmat rapinan suuntaan. Yritin hengittää rauhallisesti ja rentoutua. Rapina voimistui, Suffeli ryhdistäytyi. Istuin satulassa valmistautuen tamman poistumiseen paikalta. Lisää rapinaa. Puskasta ryntäsi peltoaukealle suuren hirviön sijaan jänis. Talviturkkiin vaihtanut, melkoisen pikkuruinen jänö. Suffeli sävähti, mutta jäi tuijottamaan pitkäkorvaa uteliaana. Jänis katsoi meitä ja lähti loikkimaan peltoa pitkin kauas pois. Suffeli tuhahti ja jatkoimme matkaa rennosti eteenpäin. Tammassa oli nyt enemmän energiaa vaikka ei sitä reippaaksi vieläkään voinut kehua.

Ravasimme muutaman pätkän ja kävelimme pian takaisin rennosti. Suffelin kanssa pitäisi tehdä enemmän rentoja metsälenkkejä ja koettaa keskittyä siihen ettei sitä pakotettaisi mihinkään. Tammalla oli tapana pistää hanttiin heti kun jotain vaikeaa tuli opeteltavaksi. Kevyttä ratsastelua, rentoa kisaamista ja tason pitäminen matalalla. Suffelista tulisi juuri sellainen kuin siitä ikinä sattuisi tulemaan. Itsepäinen pikkutamma, jonka kanssa voitaisi joskus vaikka vahingossa valloittaa vuoria. Pakottamalla sen kanssa ei pääsisi mihinkään.

Valmennukset

Estevalmennus - valmentajana: Eenu

Voi hyvänen aika millaisen valmennuksen jouduin tänään pitämäänkään! Olimme etukäteen sopineet rukkasen kanssa, että pidettäisiin lyhyt ja ytimekäs estevalmennus maneesissa, joka tuntui valmennettavalle suomenhevostamma Suffelille tuottavan ongelmia kotioloissa. Omistaja kertoi jo etukäteen, että tamma sitten on hieman omanlaisensa jolta kyllä löytyy potentiaalia, mutta kotona keskittyminen ja motivaatio tuottaa hieman ongelmia. Noh, ei siinä mitään - asenteella lähdin soitellen sotaan ja aloitimme valmennuksen pienellä okseriradalla johon oli sisällytetty muutama hyvin tiukka käännös joissa lähestymisten kanssa saisi olla tarkkana. Ratsastaja nosti energisen Suffelin reippaaseen laukkaan ja suuntasi ensimmäiselle okserille. Ponnistuspaikan kohdalla tamma kuitenkin päätti heittäytyä hankalaksi ja etupään sijasta se heittikin takapäätään ilmaan. Ratsastaja onnistui pysymään jollain hyvin ihmeellisellä tavalla kyydissä, mutta lopulta tamma karkasi täydellisesti hänen hallinnastaan. Se paineli menemään heittäen kumpaakin päätä vuorotellen ilmaan väistellen eteen tulevia esteitä. Viimeinen niitti ratsastajalle oli kuitenkin se kun Suffeli päätti hypätä eteen tulevan okserin ylitse ja jo jalustimensakin hukannut ratsastaja pääsi maistamaan komean ilmalennon päätteeksi maneesin pohjamateriaalia.

Ratsastajan noustessa ylös hiekasta ja puistellessa pahimpia tahroja pois housuistaan minä vuorostani otin tamman kiinni ja yritin vähän rauhoitella sitä. Kysyin rukkaselta, että lopetellaanko tähän, mutta huomasin nopeasti hänen ilmeestään, että emme todellakaan taida olla lopettamassa kesken kaiken. Kirosanojen virratessa valtoimenaan nuoren naisen suusta hän kipusi päättäväisenä takaisin tamman selkään ja otti sen verran tiukan asenteen, että Suffeliakin taisi hieman hirvittää. Rukkanen nosti laukan, tällä kertaa hieman hiljaisemman ja hallitumman sellaisen, ja ohjasi ruunikon tamman kohti ensimmäistä okseria. Tällä kertaa oikea pää nousi ilmaan ja ratsukko liiti esteen yli reilulla ilmavaralla. Nyt oli vuorossa tiukka käännös, josta olisi tärkeää saada onnistunut lähestyminen seuraavalle okserille. Suffeli heitti taas kevyesti takapäätään ilmaan, mutta lopetti nopeasti kun sai huomata ohjien kiristymisestä, että kyydissä matkustaja taitaakin olla ihan tosissaan tämän homman kanssa. Käännös olisi voinut olla tiukempikin, mutta ratsukko sai kuitenkin aikaan hyvän lähestymisen seuraavalle okserille, joten päätin olla puuttumatta siihen. Kolmannelle okserille kaarrettaessa Suffeli päätti säikkyä jotain nurkassa vaanivaa monsteria, jota kyllä kumpikaan meistä ihmisistä ei jostain syystä huomannut. Ratsastaja otti pätkän uudelleen ja tällä kertaa mystinen monsteri oli myös kadonnut tammankin näköpiiristä ja loppurata meni ihan hyvin ilman suurempia haavereita. Radan jälkeen Suffeli päätti vielä kertoa meille pukkiloikkien muodossa kuinka syvältä tällainen maneesissa treenaaminen on ja päätimmekin lopettaa valmennuksen siihen. Ratsastaja lähti hakemaan kylmää putoamisessa tärähtäneeseen kylkeensä ja loppuverryttelyt joutui tekemään valmennusta seurannut nuori tallityttö. Voi tyttöparkaa, toivottavasti Suffeli tajuaa olla hänen kanssaan edes hieman nätimmin…

Kouluvalmennus - valmentajana: Eenu

Viime kerralla kun vierailin valmentamassa Suffelia esteiden parissa niin tammalla oli melkoinen kiukkupyllyvaihe meneillään. Toivoin hartaasti, että tällä kertaa tamma käyttäytyisi edes hieman nätimmin koulukiemuroiden kanssa. Päätimme tällä kertaa olla hiekkakentällä, se kun tuntui sopivan Suffelille huomattavasti paremmin, siellä eivät nurkassa lymyilevät monsterit pääse häiritsemään suoritusta. Saapuessani hiekkakentälle ratsastaja jo teki alkuverryttelyjä tamman kanssa ja Suffeli näytti ainakin ulospäin hieman viime kertaa rennommalta ja rauhallisemmalta. Se oli positiivinen asia ja ratsastajan huikattua heidän olevan valmiina aloitimme valmennuksen.
Aiheena tällä kertaa olivat perushelpot siirtymät ja kolmikaarista kiemurauraa sekä avo- ja sulkutaivutuksia. Käskin ratsastajaa taivuttelemaan Suffelia ihan kunnolla, jotta se saataisiin vetreämmäksi ja mukavammaksi ratsastaa, nyt kun hieman pyöreä ruunikko näytti turhan jäykältä. Suffeli teki ihan kiitettävästi hommia, vaikka useamman toiston jälkeen sitä alkoikin aina kyllästyttämään ja kaikki muu vaikutti sen mielestä paljon mielenkiintoisemmalta kuin tämä ihan tyhmä treenaaminen. Tamman yleinen motto taitaakin olla ”lahjattomat treenaa”, koska näiden kahden valmennuskerran aikana olen todellakin huomannut sen, että treenaaminen ei ihan taida olla se tamman lempparijuttu. Kiemurauran vaihdoin muutaman toiston jälkeen loivaksi kiemurauraksi, jotta siinä olisi helpompaa tehdä avoja ja sulkuja. Ensimmäinen kaari sulkutaivutusta, toinen kaari avotaivutusta. Avot sujuivat ratsukolta ihan hyvin pienistä keskittymisvaikeuksista huolimatta, suluissa taas Suffeli alkoi helposti menemään hieman ”vinottain”, vähän kuin pohkeenväistöä. Laukassa avojen lisäksi myös sulut menivät paremmin ja kehuin ratsukkoa hyvästä suorituksesta. Suffeli alkoi taas osoittamaan kyllästymisen merkkejä, joten annoin ratsukolle luvan lopetella ja tehdä loppuverryttelyt sillä aikaa kun itse valmistuisin seuraavan ratsukon valmennukseen.