Kaunovaara lopettaa! Lisätietoa asiasta täällä.

Sukkahousuhevi

KTK-II, SLA-I
VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE

"Sukkis"
Suomenhevonen, tamma
Voikko, 156cm
01.01.2018, 21v.

Kasvattaja Susiraja
Omistaja rukkanen (VRL-00583)

Koulutustaso he A / 90cm / 80cm
Rekisterinro VH18-018-0186

Kouluratsastus taso 3 (1002.86 op.)
Lisää porrastettujen pisteistä alempana.

Kuvien © kasvattaja

JÄLKELÄISET // 1 kpl

s. 20.03.2018 sh-t. Nuoskanököttäjä, i. Kinoskuikuilija, om. ​reibili, VRL-10965

SAAVUTUKSET
20.02.2018 Sukkis moshasi läpi KTK-tilaisuuden. Tamma kirjattiin R-suunnalle KTK-II -palkinnolla.
20.04.2019 voikkomme menestyi rotulaatuarvostelussa palaten kotiin SLA-I -palkittuna!

Luonne

Sukkiksen nimi jatkaa samaa huonoa nimiteemaa kuin isänsäkin. Onneksi ilmeiset yhtäläisyydet isäpapan kanssa jäivät siihen; neiti voipallo ei tosiaan ole samanlainen kolossimörssi kuin Taateli, vaan se kompakti kiva yleispeli, jonka me Turmeltajasta tilasimme. Ja tämäkin meidän piti kasvattaa itse!
Mikäli Sukkikselta kysytään, tamma haluaisi vain olla möllöttää pitkin pituuttaan jossain aurinkoisessa paikassa. Sellaisessa, josta on helppo seurata, mitä tallialueella tapahtuu. Valitettavasti voikkoamme ei ole siunattu järin suurella työmotivaatiolla, mukavuudenhalua ja uteliaisuutta löytyy sitäkin enemmän. Erittäin positiivisia luonteenpiirteitä Sukkiksessa ovat rautaiset hermot, rohkeus sekä ”kaikki käy” -asenne (joka valitettavasti ei ihan hirveän hyvin yllä sinne työntekoon). Pienestä pitäen tamma oli helppo totuttaa uusiin asioihin, sillä Sukkis kohtasi kaiken uteliaasti ja rohkeasti.

Jos Kari Vepsä koskaan tarvitsee demohevosta johonkin esitykseensä, lainaamme enemmän kuin mielellämme Sukkista. Tämä hevonen kun ei ihan oikeasti sano mitään, vaikka joku starttaisi lehtipuhaltimen tai vastaavan vieressä. Vaan annas olla, jos joku hevonen riehuu, kiukuttelee tai pääsee irti, ihminen menee nurin tai jotain muuta tapahtuu - se on erittäin kiinnostavaa! Emänsä ja emänemänsä tavoin nelijalkaista Ulla Taalasmaata muistuttava Sukkis antaisi mitä tahansa kunnon kiikareista, kaukoputkesta ja muista kyttäysvälineistä, sekä kyvystä käyttää niitä. Tamma koettaa kovasti kurkistella sinne, minne ei näe, vaikka sitten nousemalla takasilleen karsinassaan. Käytävällä seistessään Sukkis saattaa alkaa kuopimaan, jos kuulee pihalla tapahtuvan jotakin, eikä kykene sitä näkemään. Menee hyvä juorumatsku ihan ohi turvan!!
Muuten Sukkis on maailman simppelein hevonen; kiltti, rauhallinen, seurallinen ja ihana haliponi, jonka kanssa hoitohetket menevät helposti halailuksi. Mikään ei haittaa tätä daamia, sen kun menet ja teet, mitä olit tekemässä. Klippaukset, rapsaukset, lääkitykset, kengitykset, ihan kaikki sujuvat siinä, missä perus harjaukset, loimitukset ja varustukset. Suihkepullojen ääni ei hetkauta, harjaa saa nyppiä, ohentaa, saksia, letittää tai vaikka kihartaa ihan rauhassa, mahan alle saa ja pitää koskea (rapsuttaa!), kuljetussuojat eivät ole kamalat, matolääke on oikeastaan aika hyvää.. Täydellisen mutkaton hoidokki, joka sopii vaikka aloittelijan tai lapsen käsiteltäväksi.
Uteliaisuutensa vuoksi Sukkis ei sovi lasten talutettavaksi. Yleensä tamma kyllä kävelee vierellä kuin mikäkin vessapaperimainoksen ylisöpö, kesy karitsa, mutta mikäli jotain tapahtuu, Sukkis saattaa ottaa äkkilähdöt kohti jännyyksiä.

Hyvää; perushyvä kapasiteetti (heA/90cm, saisi kyl hypätä metriä, mutta ei sitten), kivat liikkeet, hyvät hermot, ei juuri ratsastajansa virheistä välitä. Ei-niin-hyvää; ei välitä juuri mistään muustakaan, mukavuudenhaluinen, hankala motivoida. Mikäli Sukkikselle antaa yhtään tilaa omille ratkaisuille, ne ratkaisut ovat aivan liian usein mallia ”hidasta – pysähdy – treeni loppui, kiitos!”. Työnteko ei ihan hirveästi tammaa kiinnosta, paras palkinto on aina reipas myötäys ja pitkin ohjin käveleminen. Sukkiksen kanssa tehdäänkin lähinnä hyvin napakoita tehotreenejä, sekä paljon pitkiä fiilistelymaastoja sekä sellaisia ylihelppoja tehtäviä ilman mitään muotoa, jotka tamma osaa vaikka takaperin ja joista se pitää. Esimerkiksi pohkeenväistö käynnissä ja ravissa sekä estepuolella kolmen esteen pikkuinnarit (maks 50cm, muutenhan hauskanpito vaihtuu työntekoon) ovat Sukkikselle mieluisia, överihelppoja tehtäviä.
Helppojen luokkien asiat taitava voikko liikkuu pehmein, miellyttävin askelin. Niissä on helppo istua ja niitä on helppo säädellä, askelpituus on enemmän kuin riittävä, mutta liike on vähän matalaa eikä erityisen näyttävää. Mukavuudenhaluisena luontokappaleena Sukkis ei tasan tee töitä, jos siltä ei tosissaan vaadi (ja vaadittaessakin tammaa täytyy palkita jokaisesta onnistumisesta ja yrityksestä). Tamma antaa ratsastajalleen kaikki virheet anteeksi, mikään ei ole saanut Sukkista vetämään hernettä nokkaan. Ratsastajan pitää tosissaan osata pyytää ja palkita, että Sukkis tekee jotakin, itsekseen tamma ei muuta tee kuin kiertelee hetken kenttää pitkin ohjin ennen kuin pysähtyy. Parhaimmillaankin voikko on vain perushyvä, tasapaksu suorittaja, joka tekee koska siltä nyt nätisti pyydettiin. Mitään liikunnan riemua tai tekemisen iloa Sukkiksen työskentelyssä ei ole.

Hyppääminen menee aika lailla samalla kaavalla. Kun nätisti ja tosissaan pyytää sekä palkitsee, Sukkis kyllä tekee, mutta ilman intohimoa. Ja sen palkitsemisenkin pitää olla kunnolla, sillä voikon työmotivaatio on hyvin ohuenohut, jopa olematon. Perushyvän hyppytyylin (hieman heikko ponnistus, tasapainoinen pehmeä pyöreä hyppy, hieman hidas jalkatekniikka, OK kaulan ja selän käyttö) kaverina voipallolla on kivasti esteälyä; Sukkis löytää ponnistuspaikat itsekseen, pärjää teknisestikin hankalilla radoilla, tietää milloin kannattaa kieltää hyppäämisen sijasta. Onkin sääli, että tamman estekapasiteetti loppuu 90cm radoille, eikä se työmotivaatio ole huippuluokkaa. Innareita Sukkis jaksaa tahkota vaikka kuinka ja paljon, mutta etenkin kokonaiset radat ovat sellainen työmaa, ettei Sukkis tasan tee sitä montaa kertaa putkeen.
Vaikka ratsastajaa jännittäisi tai maastokaverina olisi hermoheikko hevonen, Sukkis etenee joka puskassa, ryteikössä ja asiallisessa maastossa tasaisen varmasti. Rautahermoinen voikko ei pienistä tai suurista hätkähdä, se toimii yksin, kaksin ja porukassa, kärjessä keskellä ja perähevosena. Täydellinen maastokaveri etenkin rauhallisille lenkeille sekä kahlailuun/uimaretkille; kas siinä työntekoa, joka Sukkiksellekin kelpaa, uinti!

Sukkista lastatessa saa olla varovainen, tammalla on ikävä tapa suorastaan rynnätä koppiin/rekkaan. Matkustaminen sujuu rauhallisissa merkeissä, oli matkaseura millaista tahansa (hermoilevaa, rauhallista, olematonta), mutta se itse lastaus sekä purku. Kuljetuskalusto tarkoittaa Sukkikselle reissua kotia pidemmälle, eli uusia jänniä asioita, tapahtumia ja juoruja!!
Kisapaikoilla Sukkis on melko tiitteränä. Se huutelee muille hevosille ja koettaa tunkea turpansa joka paikkaan, se tahtoo olla osallisena kaikkea varikolla tapahtuvia asioita, käsihevosalueen hyörinää, verryttelyn tapahtumia.. Mutta itsesuoritus ei ihan hirveästi kiinnosta, siis sehän työntekoa, yhhyh. Hän lähti ihan vain maistelemaan tunnelmaa! Sukkista saa motivoida ja palkita kahta kauheammin kuin kotona. Jokunen sokeripala ennen suoritusta ja valtava melassisaavi, porkkanat ja muut herkut radan jälkeen ovat enemmän kuin paikallaan, jos Sukkiksen kanssa haluaa tulevaisuudessakin kisata. Ainakaan tamma ei stressaa tai jännitä kilpailemista. Korkeintaan sitä, että jokin mehukas draama jää välistä.

Suku

i. Turmeltajan Taivas Lyö Tulta
KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I
sh, tprt, 170cm
ii. Turmeltajan Pilvikuningas
SLA-II, KRJ-I
sph, rtkm, 147cm
iii. Pelleriino
sph, rtkm, 146cm
iie. Kuiskeen Pilvetär
sh, rkmt, 152cm
ie.Turmeltajan Rokkirella
SLA-I, ERJ-I
sh, tprt, 161cm
iei. Rokkenrollii
YLA1, SLA-I, ERJ-I
sh, prt, 158cm
iee. Astarella
KTK-III, SLA-I, ERJ-I
sh, vprt, 163cm
e. VIR MVA Ch Runon Kuurteinen
KTK-III, SLA-I, KRJ-II, ERJ-I
sh, vkk, 150cm
ei. Viljo Sälisteri
sh, vkk, 150cm
eii. Viljo Viljami
sph, vkk, 142cm
eie. Hattaravillan Mansikka-Maija
sh, prt, 158cm
ee. Vuornan Kuura
KRJ-I
sh, tprt, 149cm
eei. Mahonki
YLA2, SLA-I, KRJ-I
sh, rt, 155cm
eee. Revonheinä
YLA1, KTK-III, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I
sh, trt, 158cm

 

Kilpailut

NÄYTTELYMENESTYS

KRJ - 46 sijoitusta joista 7 voittoa

03.02.2018 Delicate Warmbloods he A 1/30
03.02.2018 Pirunkorpi he A 1/30
04.02.2018 Pirunkorpi he A 4/30
05.02.2018 Pirunkorpi he A 4/30
05.02.2018 Pirunkorpi he A 5/30
06.02.2018 Delicate Warmbloods he A 3/30
07.02.2018 Delicate Warmbloods he A 5/30
08.02.2018 Delicate Warmbloods he A 3/30
09.02.2018 Delicate Warmbloods he A 1/30
10.02.2018 Pirunkorpi he A 5/30
14.02.2018 Pirunkorpi he A 3/30
14.02.2018 Delicate Warmbloods he A 2/30
15.02.2018 Delicate Warmbloods he A 4/30
15.02.2018 Raatteen Suomenhevoset he A 3/30
16.02.2018 Raatteen Suomenhevoset he A 3/30
17.02.2018 Raatteen Suomenhevoset he A 5/30
18.02.2018 Raatteen Suomenhevoset he A 2/30
18.02.2018 Delicate Warmbloods he A 3/30
19.02.2018 Delicate Warmbloods he A 5/30
19.02.2018 Raatteen Suomenhevoset he A 4/30
20.02.2018 Delicate Warmbloods he A 2/30
21.02.2018 Delicate Warmbloods he A 1/30
02.03.2018 Runoratsut he A 7/50
04.03.2018 Runoratsut he A 2/50
05.03.2018 Runoratsut he A 5/50
08.03.2018 Hengenvaara he A 4/100
09.03.2018 Holmberg he A 6/50
09.03.2018 Ratsutalli Lilja he A 1/30
11.03.2018 Runoratsut he A 1/50
12.03.2018 Runoratsut he A 6/50
15.03.2018 Rumour Ponies he A 2/40
18.03.2018 Rumour Ponies he A 2/40
21.03.2018 Rumour Ponies he A 6/40
25.03.2018 Elohiljan suomenhevoset he A 4/30
02.04.2018 Gestüt Helmwald he A 5/30
02.04.2018 Gestüt Helmwald he A 2/30
03.04.2018 Gestüt Helmwald he A 5/30
04.04.2018 Gestüt Helmwald he A 3/30
08.04.2018 Gestüt Helmwald he A 4/30
10.04.2018 Gestüt Helmwald he A 5/30
11.04.2018 Gestüt Helmwald he A 1/30
13.04.2018 Gestüt Helmwald he A 3/30
16.04.2018 Gestüt Helmwald he A 2/30
17.04.2018 Gestüt Helmwald he A 5/30
19.04.2018 Gestüt Helmwald he A 4/30
20.04.2018 Gestüt Helmwald he A 5/30

ERJ - 43 sijoitusta joista 8 voittoa


02.03.2018 Hengenvaara 90cm 2/93
02.03.2018 Thirteen 90cm 3/30
03.03.2018 Thirteen 90cm 3/30
03.03.2018 Turmeltaja 90cm 5/40
05.03.2018 Hengenvaara 90cm 5/93
07.03.2018 Turmeltaja 90cm 6/40
10.03.2018 Hengenvaara 90cm 1/93
12.03.2018 Turmeltaja 90cm 2/40
13.03.2018 Turmeltaja 90cm 2/40
19.03.2018 Turmeltaja 90cm 2/40
30.03.2018 Turmeltaja 90cm 1/40
05.04.2018 Rustvalla 90cm 5/30
10.04.2018 Rustvalla 90cm 2/30
21.04.2018 Ratsutalli Lilja 90cm 1/30
23.04.2018 Ratsutalli Lilja 90cm 4/30
30.04.2018 Ratsutalli Lilja 90cm 5/30
12.05.2018 Huvitus 90cm 3/30
13.05.2018 Huvitus 90cm 3/30
15.05.2018 Huvitus 90cm 3/30
18.05.2018 Huvitus 90cm 4/30
19.05.2018 Huvitus 90cm 3/30
19.05.2018 Huvitus 90cm 3/30
20.05.2018 Huvitus 90cm 3/30
20.05.2018 Huvitus 90cm 2/30
22.05.2018 Huvitus 90cm 5/30
23.05.2018 Huvitus 90cm 4/30
24.05.2018 Huvitus 90cm 4/30
24.05.2018 Huvitus 90cm 5/30
26.05.2018 Huvitus 90cm 4/30
26.05.2018 Huvitus 90cm 5/30
26.05.2018 Huvitus 90cm 3/30
27.05.2018 Huvitus 90cm 3/30
28.05.2018 Huvitus 90cm 5/30
29.05.2018 Huvitus 90cm 1/30
30.05.2018 Huvitus 90cm 5/30
11.06.2018 Runoratsut 90cm 3/30
12.06.2018 Runoratsut 90cm 1/30
13.06.2018 Runoratsut 90cm 3/30
14.06.2018 Runoratsut 90cm 1/30
17.06.2018 Runoratsut 90cm 1/30
17.06.2018 Runoratsut 90cm 1/30
18.06.2018 Runoratsut 90cm 3/30
19.06.2018 Runoratsut 90cm 3/30

VSR - 2 sijoitusta joista 1 voittoa

30.09.2018 Susiraja VSR Cup 90cm 4/62 30.11.2018 Syrjän Ratsutila VSR Cup 90cm 1/62
Kilpailut

Kouluratsastus taso 3/4
Tahti ja irtonaisuus 549.72p
Kuuliaisuus ja luonne 453.14p


Esteratsastus taso 1/-1
Kenttäratsastus taso 0/-1

Varusteet

Hevoselle kerätään punaisia varusteita (riimut, loimet, yms)
Yleisvarusteet (yleissatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Kouluvarusteet (koulusatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Loimia (tallissa fleece, ulos talvella paksu toppaloimi)
Kisoihin mukaan valkoinen satulahuopa ja nahkariimu

Hoito-ohjeet

Tarhausohje:
Loimi vain kovalla pakkasella/märkänä
Suojat ratsastaessa
Vähintään kerran viikossa maastoon

Päiväkirja

10.03.2018 rukkanen vieraisilla, kirjoitti rukkanen

Olin taas kerran mennyt sopimaan, että joo voin tulla talliorjaksi tarvitsessa. Susirajasta soitettiin perjantaina, että voitko tulla viikonloppuna lapsenvahdiksi Sukkikselle, vastasin toki myöntävästi vaikka en oikein tiennyt mitä hevosta olin sopinut hoitavani. Lauantaina kuitenkin ajoin tutun tallin pihaan ja kävelin varmoin askelin talliin. Ei se nyt voinut kamalan paha tapaus olla, eihän… Sukkis paljastui suloiseksi voikoksi halipalloksi. Tamma oli tehnyt hyvin hommia viikolla, joten päätin touhuta sen kanssa jotain kevyempää tänään. Ja huomenna voisin viedä Sukkiksen sitten maastoon. Rapsuttelin ja harjailin tammaa rauhassa sen karsinassa. Tamma kurkotteli jatkuvasti käytävän puolelle kuuntelemaan muiden tallilaisten touhuja. Naureskelin hassulle voikolle. Sitä varmaan harmitti ettei se asunut suoraan talliovien vieressä. Siinä se olisi voinut vahtia aivan jokaisen liikkeitä. Nyt tamma joutui kääntelemään päätään, jotta se kuuli varmasti jokaisen rasahduksenkin.

Harjattuani Sukkiksen nappasin sen riimuunnarun ja lähdimme tallista ulos. Tamma käveli perässäni laiskasti. Sitä kiinnosti vain tuijotella toisten karsinoihin, haistella toisten varusteita ja nameja. Vaikka Sukkis varmasti kulki tästä monet kerrat päivässä käyttäytyi se kuin olisi ohittanut kaverit ensimmäistä kertaa. Patistelin voikkoa eteenpäin, ulos päästyämme se seisahtui ja haisteli ilmaa sieraimet suurina. Se seisoi lihakset jännittyneinä hetken kunnes rentoutui ja suostu kulkemaan kanssani kohti kenttää. Tamma saisi juosta kentällä vapaana. Halusin nähdä innostuisiko se pyyhältämään itsekseen vai saisinko vain katsella kuinka se tuijottaa toisten tarhoihin. Olin valmis lyömään vetoa ettei Sukkis innostuisi mihinkään muuhun kuin tuijotteluun.

Kentällä laitoin portin kiinni, talutin tamman keskelle ja irrotin narun riimusta. Annoin tammalle merkin, että nyt voit mennä, olet vapaa. Sukkis seisoi paikallaan. Hetken se mietti kunnes lähti kävelemään perääni. Kiersin kentän ympäri ja tamma käveli takanani. Se piti metrin etäisyyden koko ajan. Pysähdyin, Sukkiskin pysähtyi. Kokeilin juoksemista, mutta Sukkis oli sitä mieltä että senkun juokset, minä en viitti. Pysähdyin ja käännyin sitä kohti. Sukkis lähti ohittamaan kauempaa ja katseli sivusilmällä reaktiotani. Aloin höpötellä tammalle niitä näitä. Se tuli luokseni ja kerjäsi herkkuja. Annoin sille pari namia ja rapsuttelin hetken. Meinasi mennä halimisen puolelle…

Nappasin tamman takaisin riimunnarun päähän. Juoksin kentän toiselle puolelle, pakottaen Sukkiksen ravaamaan vierellä. Se ravasi vasten tahtoisesti ja tuntui menettäneen kiinnostuksen minuun kokonaan. Hölmö ihminen yritti pistää sen töihin. Juoksimme pari kierrosta kentän ympäri, vaihdoimme suuntaa ja kokeilin miten me saataisi tehtyä ympyrä. Ehkä siitä tuli enemmän soikio, mutta Sukkis pysyi ravissa ja minäkin jaksoin vielä juosta. Teki varmasti hyvää vähän juosta ennen saunailtaa.

Sukkis näytti tyytyväiseltä päästessään kentältä takaisin talliin. Se halusi tosin tehdä stopin tallin edessä. Halusi kai stalkata naapureita. Vein tamman kuitenkin takaisin karsinaan, se pääsisi varmasti vielä iltapäivällä takaisin tarhaan kavereiden kanssa. Huomenna tulisin viemään Sukkiksen maastoon.

11.03.2018 Maastoilua, kirjoitti rukkanen

Sunnuntaina palasin takaisin Sukkiksen luokse. Se näytti vähän nyrpeältä huomatessaan minut karsinan ovella. Ei kai se taas laittaisi töihin? Nyökkäsin tammalle ja kerroin, että tänään mennään maastoon. Harjasin Sukkiksen pikaiseen ja sujautin sille suitset päähän. Satula jätettäisi kotiin. Ei me sunnuntaimaastoon tarvittaisi mitään satulaa. Nopeasti olimme lähtövalmiina ja ponnistin tallipihassa voikon tamman selkään. Se kolisteli kuolaimia hieman ärtyneen oloisena. Olisi varmasti jäänyt mieluummin pitkälleen pehmeään karsinaan. Höpisin tammalle taas omiani samalla kun ohjasin sen kohti maastopolkua. Sukkis kuunteli, mutta yritti kävellä hidastettuna. Komensin sitä kävelemään, ei nyt pelleltäisi. Päätin, että tänään pysytään hyvillä reiteillä eikä mentäisi pusikkoon.

Jatkuvasti sain patistaa tammaa pysymään reippaassa käynnissä, se hidasti aina kun huomasi etten ollut tarpeeksi hereillä. Tosin mikäs kiire tässä olisi. Alkoi sataa lunta tiheänä kostena pyrynä. Onneksi ei ollut kamalasti pakkasta. Hiki saattaisi tulla kuitenkin Sukkista kannustaessa. Hyvällä suoralla komensin tamman raviin. Sukkis nosti ravin, mutta niin hitaan etten varmasti ollut koskaan kokenut sellaista hidastelua ravissa. Jos siitä olisi ottanut hidastettua videota olisi tamma näyttänyt etanaakin hitaammalta. Komensin kunnolla, sain Sukkiksesta vihdoin normaalia ravia ulos. Se puhisi, ei olisi halunnut muuta kuin madella. Ravasimme jonkun matkaa kunnes pyysin tammalta laukkaa. Tamma lähtikin hirmuista ompelukoneravia. En olisi uskonut siitä lähtevän tuollaista tikitystä, pyysin uudestaan ja Sukkis nosti laukan. Ajoin sitä eteenpäin vielä enemmän, tamma kuunteli ja kiisimme laukassa pitkin lumista maastotietä. Ei se varmaan mikään kovin kova vauhti ollut, mutta olin tyytyväinen Sukkiksen laukatessa reippaasti eteenpäin. Kehuin voikkoa, se yritti hidastaa, mutta jatkoimme vielä hetken laukalla. Jonkun matkan päässä hidastin tamman raville, se käyttäytyi kuin olisi joutunut vetämään hirveän maratoonin. Ainakin Sukkiksen selässä tuntui turvalliselta ilman satulaakin. Se ei tehnyt äkkinäisiä liikkeitä eikä vauhti yltynyt päätä huimaavaksi.

Kävelimme taas hetken aikaa kunnes päätin kuitenkin ohjata Sukkiksen kinttupolulle. Selkeästi hevosten käyttämä polku meni keskelle metsikköä. Väistelin harvat oksat mitä tielle osui ja Sukkis käveli hangessa kiltisti. Se nosteli jalkojaan hyvin, oli kai tyytyväinen ettei joutunut menemään hirveää vauhtia. Sai vaan taapertaa pitkin metsää. Puiden alla olimme paremmin lumisateelta suojassa. Jossain kohdassa tuli hetkeksi sellainen olo, että ööö, pääsemmeköhän koskaan täältä metsästä takaisin tallille. Tarpominen tuntui loputtomalta. Ei näkynyt muuta kuin polku puiden välissä. Aloin jo pohtia puhelimen kaivamista taskusta, mutta en malttanut alkaa kaivelemaan sitä. Pudottaisin kuitenkin uudehkon luurin hankeen ja sitten se olisikin entinen luuri.

Juuri kun epätoivo alkoi iskeä putkahdimme metsästä pihatielle. Vähän kauemmas tallista kuin mitä arvelin, mutta tarpeeksi lähelle kuitenkin. Sukkis lähti reippain askelin kohti tallia. Ei siitä samaa innokkuutta ollut koko reissulla löytynyt, mutta kotiin sillä tuntui olevan kiire. Annoin sen kävellä omaa vauhtia pitkin ohjin. Tallipihassa Lissu oli vastassa ja kyseli miten oli mennyt. Kerroin polusta metsän keskellä. Ei kuulemma ollut hevosten kanssa käytetty sitä vaan hirvet siellä talsivat yleensä. Olimme siis kulkeneet suht tuoreita hirven jälkiä pitkin tallia kohti. Naurahdin, että Sukkista ei ainakaan haitannut kulkea hirven polkua pitkin. Joku muu hevonen olisi voinut saada kohtauksen haistaessaan suuren karvaisen hirven jäljet. Kehuin Sukkista samalla kun vein sen takaisin karsinaan. Se sai vielä kunnon harjauksen ja rapsuttelut. Haluaisin ehkä joskus kesämmällä tulla vielä oikeasti kokeilemaan sillä ratsastamista. Ehkä… Joku laiskassa tammassa kuitenkin kiehtoi.

26.03.2018 Kouluvalmennus, valmensi reibili

Ehkä en ollut tunaroinut ainakaan kovin pahasti viime visiitilläni Susirajaan, kun jälleen kerran löysin itseni tallin kentän laidalla seisoskelemasta, katselemassa narria ja voikkoa suomenhevostammaa Sukkista. En tälläkään kertaa voinut lakata ihmettelemästä sitä mielikuvituksen määrää, mitä tämän tallin hevosten ja niiden lempinimien keksiminen mahdollisesti on vaatinut.
Katsellessani alkuverryttelyjä vähän sivusta, en voinut olla huomaamatta kuinka tympääntyneen oloinen Sukkis oli. Se ei olisi juurikaan tahtonut tehdä töitä, vaan sitä kiinnosti enemmän tuijotella lähellä tarhaavaa oripoikaa, vähä sillä silmällä. Parin kierroksen jälkeen minun oli pakko puuttua tilaanteeseen ja viedä narrille raippa. Kehotin käyttämään sitä tarvittaessa vähän muistutukseksi Sukkikselle, että sen nyt on vain tyydyttävä kohtaloonsa ja treenattava kunnolla. Narri joutuikin muistuttelemaan tammaa pari kertaa, ja muutos entiseen oli huomattava heti, kun sille oli tehty selväksi, ettei laiskottelua suvaita, joskin sen ilmeestä pystyi näkemään, kuinka se mietti ainakin kymmentä eri tapaa saada narri alas selästään. Pikku hiljaa tamma alkoi liikkua koko ajan paremmin, takaosa alkoi olla hyvin alla ja se käytti koko kroppaansa, eikä näyttänytkään enää aivan yhtä tympääntyneeltä. Olin kylläkin jo lähellä menettää ääneni, kun olin aika ajoin joutunut korottamaan ääntäni huutaessani kentän laidalla kaikenlaista, kuten "käytä sitä raippaa, ei se sun kädessäsi koristeena ole", "selkä suoraksi ja ratsasta sitä hevosta vielä reippaammin eteen".
Lopulta päästiin sitten siihen pisteeseen, että voitaisiin keskittyä varsinaiseen valmennukseen. Tämän kertaiseen ohjelmaan olin ajatellut pohkeenväistöjä toisen pitkän sivun puolivälin paikkeilta vasempaan suuntaan aina toiselle pitkälle sivulle asti, jossa nostettaisiin heti ravi ja tehtäisiin pääty-ympyrä haroitusravissa istuen. Pääty-ympyrän jälkeen heti laukannosto ja harjoituslaukassa istuen tehden toiseen päätyyn jälleen pääty-ympyrä ja takaisin aloituspisteeseen, tehden sama tehtävä toistamiseen. Jouduin muistuttelemaan narria puolipidätteiden tekemisestä ennen laukan nostoa, mutta muutoin ratsukko suoritti kohtuulisen hyvin. Pyysin tekemään saman tehtävän myös toiseen suuntaan, ja kahteen kertaan. Tammaa alko selvästikin lievästi sanottuna ärsyttää koko touhu, mutta narri piti sen hienosti työntouhussa. Alun vaikeuksien jälkeen valmennuksesta kuitenkin jäi hyvä maku suuhun, toivottavasti myös ratsastajan osalta, eikä narrikaan traumatisoitunut karjumiseni takia. Lähtiessäni näin sivusilmällä, kuinka silminnähden helpottunut Sukkis oli, kun se sai vihdoin kulkea pitkin ohjin ja juuri niin hitaasti kun se itse halusi.

11.04.2018 Estevalmennus, valmensi VP

En mä oikeastaan tiedä, mikä muhun meni. Samalla reissulla kun piipahdin kaupunkiin hakemaan rehuja omille kantturoille, suuntasin Volvon keulan kohti Susirajaa. Ihan vain pienen pieni visiitti, Susrajan naikkosille terpat ja jollekin karvaturvalle vähän rasputuksia. Niinhän mä todella luulin, mutta tallin pihalle päästyäni Narri käveli voikon tamman kanssa kohti kenttää. “Mitä sä täällä?” nainen katsoi pölähtäneenä ja jatkoi “älä vaan sano, että mä oon unohtanut jotain.”

“Et ole, mä vaan ajattelin poiketa samalla, kun kävin rehukaupoilla.” tuumin takaisin, johon nainen vastasi iloisella ilmeellä. “Jaa, no hyvä että poikkesit! Sähän tulit oikeastaan hyvään saumaan, sillä Lissu on nuorten kanssa maneesilla irtohyppäämässä ja mun olisi tarkoitus hypätä Sukkiksen kanssa. Tuu pitämään tuntia, ellet ole ihan tuli perseen alla menossa jo toiseen paikkaan!”

Kun Narri oli saanut käveltyä hevostaan, jatkoimme verryttelyä ravissa ja laukassa avotaivutusta pitkillä sivuilla tehden. Halusin, että Narri ratsasti hevostaan aktiivisemmaksi takaosastaan ja avotaivutuksen kautta hän pääsi pehmittämään ja pyöristämään hevosta pienellä taivutuksella. “Jes, tosi hieno. Huomasitko, kun nyt se ihan oikeasti siirsi sitä sisätakajalkaa vatsan alle ja kantoi itseään rehellisesti? Loistavaa! Ota hetkeksi käyntiin, niin tullaan sitten tää kavalettiviuhka ensin ravissa ja sitten laukassa.”

Alkuun Sukkis oli hieman vetelä ja se kolisutteli puomeille minkä kerkesi, mutta heti kun Narri aktivoi selästä käsin tamman ravia ja piti sen melko lyhyenä, jalatkin jaksoivat nousta paremmin puomeille. Laukassa viuhkatehtävä olikin helppoa ja kivaa alusta saakka; ratsastaja hallitsi hevostaan hyvin, piti sen niskastaan ylhäällä ja ratsasti aktiivisesti pohkeella eteen-ylös. Ja mikä parasta, Sukkis selkeästi alkoi rentoutumaan ja se pysyi kaarevalla uralla pienistä pikkuesteistä huolimatta taipuneena sekä rentona.

Kun tamma oli hyvin kuulolla erinäisten verryttelytehtävien kautta, lähdimme hyppäämään rataa ensin pienellä korkeudella ja sitten vasta vähän suuremmalla korkeudella. Rataan kuului tänään hyvin perustehtäviä; sileäntyöskentelyä kaarteilla ja suorilla urilla, luottamussuhteen mittaamista erikoisesteillä sekä vähän pientä jumppaa ja ketteryyttä vaativa kolmoissarja kahdella pystyllä ja yhdellä okserilla. “Kun sä lähdet tulemaan, niin ole rauhassa ja malta odottaa. Kun sä olet siellä selässä rauhassa ja jaksata ajatella ja sitä kautta ratsastaa tehokkaasti, ei tässä ole mitään erikoista. Tahti, tasapaino ja aktiivuus. Siinä sulle pyhä kolminaisuus.” tuumin ratsastajalle, joka valmisteli hevostaan laukassa tulevaa rataa varten.

Pikkuesteillä hypättynä rata oli vähän niin ja näin; ihan ok, mutta turhaa säätämistä eikä tahti pysynyt tasaisena alusta loppuun saakka. Heti, kun esteet nousivat ja sekä hevonen, että ratsastaja skarppaantui, radan ratsastus oli helpon ja sujuvan näköistä. “Jes, nyt se meni ihan supermallikkaasti. Tuu vielä kerran toi kaarre trippelille, jatka siitä okserille ja tasapainoita se ennen kolmoissarjaa. Sarjalla huolehdi, että olet itse tarpeeksi nopea, etkä jää vähän roikkumaan eteen vaan nouse ryhtiin esteiden välillä. Sitten Sukkiksenkin on helpompi hoitaa homma kotiin.”