Kaunovaara lopettaa! Lisätietoa asiasta täällä.

Koistilan Tuuri

KTK-II, Ch, KRJ-I, YLA1, SLA-II
VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE

Suomenpienhevonen, ori
Rautias, 146cm
22.02.2017, 18v

Kasvattaja Koistilan Suomenhevoset
Omistaja rukkanen (VRL-00583)

Koulutustaso HeA
Rekisterinro VH17-018-0486

Kouluratsastus taso 5 (1858.92 op.)
Lisää porrastettujen pisteistä alempana.

Kuvien © kasvattaja -kiitos!

JÄLKELÄISET // 5 kpl

04.04.2017 Kaunon Tuurihaukka // e: Kaunon Kultapiisku
25.05.2017 Kaunon Haamukipu KTK-III // e: Vaniman Haamumieli
31.07.2017 Kaunon Wellamo // e: Walhalla
04.08.2017 Fiktion Torvasti // e: Fiktion Suvensointi
02.01.2018 Kaunon Tohveliritari KTK-III, SLA-II// e: T.R. Kumina

RIP 24.05.2019

SAAVUTUKSET

Suomenhevosten kantakirjatilaisuus 20.09.2017
18 + 18 + 18 + 17 = 71p. KTK-II

Ch arvonimi myönnetty 01.01.2018

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 15.3.2019
7 + 40 + 22 + 20 + 15 = 104 KRJ-I

Yleislaatuarvostelutilaisuus 30.3.2019
25,5 (17+8,5) + 32 (20+12) + 17 + 18 + 4 = 96,5p / YLA1

Suomenhevosten laatuarvostelu 20.05.2019
86,5p SLA-II

Ikääntymisenä käytettiin 30 IRL-päivää = 1 virtuaalinen vuosi. 3v. - 23.05.2017 | 4v. - 22.06.2017 | 5v. - 22.07.2017 | 6v. - 21.08.2017 | 7v. - 20.09.2017 | 8v. - 20.10.2017

Historia

Koistilan Tuuri tuli meille aikapäiviä sitten jalostus- ja kisakäyttöön. Olihan se ihanan pirteä ja mainio ori niin suvultaan kuin rakenteeltaan. Napakka pakkaus. Odottelimme orin luonteen rauhoittuvan vuosien saatossa, mutta niin vain se vielä seniorina painelee menemään hölmönä korvat ja häntä pystyssä kuin villivarsa. Tuuri on jättänyt maailmaan muutaman upean varsan, joista olemme olleet todella ylpeitä.

Luonne

Tuuri on villi, vireä ja vallaton ori. Pirteä ori on helposti lähestyttävä vaikka helppo se ei muuten olisikaan. Eniten Tuurin hoitamisessa ärsyttää se ettei ori pysy paikallaan. Villi luonne tulee siinä kohtaa kuvioihin kun pitäisi seisoa paikallaan harjaamisen aikana tai olla kengitettävänä. Joskus tuntuu, että meidän Tuurilla on keskittymishäiriö, mutta taitaa olla pelkkää orimaista kurittomuutta. Iän karttuessa toivottavasti tämä piirre tasaantuu ja ori seisoisi paikallaan kiltisti sen aikaa kun sitä yrittää varustaa. Varpaitaan saa Tuurin kanssa varoa, se talloo niitä siinä vallattomassa levottomuudessaan turhankin usein. Helpoin tapa hoitaa Tuuri on pistää se kiinni pesupaikalle. Siinä ei ole liikaa virikkeitä ympärillä.

Tuurilla on mukavan letkeät askellajit, joita on miellyttävä työstää. Ori ei jaksa keskittyä pitkään yhteen harjoitukseen vaan kaipaa paljon vaihtelua treeniin. Jos sen saa ratsastettua heti alkuun kunnolla avuille on Tuuri mitä mainioin kouluratsu. Vaihtelevat harjoitukset saavat orin kuuntelemaan apuja herkästi, kulkemaan kauniisti omalla moottorilla eteenpäin eikä sen kanssa tarvitse kamalasti taistella siitä kuka päättää suunnan. Jos treeniä yrittää vetää paljoilla toistoilla ja samoilla jutuilla kuin edellisellä kerralla voi Tuuri kyllästyä. Ja kyllästyessään ori alkaa pullikoida kaikkea vastaan. Se ei mene sinne minne ohjataan ja rupeaa kuuroksi avuille. Orin kanssa ei kannata toistaa liikaa samaa. Se vaatii paljon sulatteluaikaa oppiakseen. Maastakäsintyöskentely on vallattoman orin kanssa todella hyvä tapa sulatella opittuja juttuja. Jos jokin ei meinaa mennä pikkuorin kalloon voi olla helpompaa kokeilla sitä maastakäsin.

Iän tuoman kokemuksen myötä Tuuria voi kutsua ikiliikkujaksi ja energiapommiksi. Sen kanssa tulee varautua maastoon lähdettäessä siihen etteivät jarrut toimikaan vaikka edellisellä kerralla herra olisi käyttäytynyt todella mallikkaasti. Orista voi jo aamulla lukea sen mitä tuleman pitää. Jos Tuuri yrittää karkuun heti tarhaan mennessä on se vailla kunnollista liikuntaa. Ei muuta kuin ponille varusteet päälle ja menoksi! Jos Tuurin kanssa ei tee tarpeeksi pyrkii se karkuun tarhasta tammoja kiusaamaan. Ei auta tarhan portin lukitseminen vielä tuhdimmin vaan on täytynyt korottaa aitoja, varmistaa ettei Tuuri pääse yli eikä ali. Tuuri osaa taitavasti pujotella lankojen välistä eikä välitä vaikka saisi muutaman tällin sähkölangoista. Ori täytyy tarhata tallin tujuimaan aitaukseen, josta se ei tähän mennessä ole päässyt omin avuin pois..

Meidän vinkkimme Tuurin käsittelyyn on kärsivällisyys, itsepäisyys ja lehmänhermot. Ori täytyy väsyttää, jotta se kulkee hyvin hillitysti ja hallitusti. Se täytyy väsyttää, jotta se pysyy tarhassaan eikä tuota päänvaivaa koko tallihenkilökunnalle. Jos Tuurille kertyy vapaapäiviä on se hitonmoinen show. Sairaslomallakin ori täytyy liikuttaa siinä rajoissa mitä sen kanssa saa luvan tehdä. Ikää ei kannata miettiä sen kanssa tehdessä vaan sitä kuinka paljon ori jaksaa painaa eteenpäin. Teräspappa jaksaa kyllä!

Suku

i. ILO Tuure
Ch, KTK-I, KRJ-II, ERJ-I

ii. VIR MVA Ch Taavetti

iii. VIR MVA Ch Vilpertti
iie. Taivaankannelta Kadotettu
ie. Kirveltäjän Likka iei. VIR MVA Ch Riimanni
KTK-II, ERL-II
iee. Päivänpaiste
KTK-III

e. Anffin Heliä
KTK-III

ei. Hunajalaakson Taikajuoma

eii. Taikuri
eie. Limonaadi

ee. Hunajalaakson Helinä

eei. Kulta-Poika
eee. Ilo-Tähti

Kilpailut

NÄYTTELYMENESTYS

02.04.2017 Loitsulähde, irtoSert (Päätuomari: Kati)
22.08.2017 Ponitila Adina, irtoSert (Päätuomari: Jannica)
23.12.2017 Teilikorpi, irtoSert (Päätuomari: Vibaja)

Kilpailut

Kouluratsastus taso 5/4
Tahti ja irtonaisuus 930.47p
Kuuliaisuus ja luonne 928.45p


Esteratsastus taso 2/-1
Kenttäratsastus taso 0/-1

Varusteet

Hevoselle kerätään punaisia varusteita (riimut, loimet, yms)
Yleisvarusteet (yleissatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Kouluvarusteet (koulusatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Loimia (tallissa fleece, ulos talvella paksu toppaloimi)
Kisoihin mukaan valkoinen satulahuopa ja nahkariimu

Hoito-ohjeet

Tarhausohje: Perätarhaan! Älä päästä tammojen lähelle.
Loimi vain kovalla pakkasella/märkänä
Vapaapäiviä saa olla max 1 per viikko.
Maastoon aina kaveri mukaan.

Päiväkirja

15.02.2019 Virkeä senioriponi

Tuuri perhana! Kirosin ääneen nähtyäni pienhevosorin juoksemassa pitkin tallipihaa. Olihan se hittolainen taas päässyt karkuun ja paineli menemään häntä pitkänä iloissaan tallipihalla. Riimunnaru roikkui perässä eikä oria paljoa haitannut vaikka pihassa seisoi ihminen huutamassa pää punaisena sen perään. Kaivoin taskusta puhelimen ja nappasin videota todistusaineistoksi. Näkisivätpä etten valehdellut kertoessani 18-vuotiaan orini riehumisista. Videon napattuani kävelin talliin hakeakseni hämäysämpärini. En halunnut palkita oria ruualla, mutta se oli niin hupsu että heti ämpärin nähdessään ajatteli ruokaa ja tuli lähemmäs. Tällä kertaa en ehtinyt edes ämpärille kun Tuuri jo tuli perässäni talliin.

Senkin hölmö, lepertelin orille sen puhistessa uteliaana takanani. Käännyin rauhallisesti ja sain tiukan otteen riimunnarusta jo ennen kuin Tuuri ehti älytä mitä tässä oli tapahtumassa. Ähäkutti! Virnistin orille voitonriemuisesti. Se puhisi edelleen, kaipasi namejaan ja pettyi selkeästi kun talutin sen ilman mitään palkitsemista takaisin karsinaan. Ori oli karannut käsistäni kun olin viemässä sitä tarhaan. Saikin tarhaamisen sijaan lähteä töihin, hittolainen. Kävin varustehuoneesta nopeasti orin satulan ja suitset, varustin sen ja suuntasin kentälle. Kenttä oli auraamatta ja siellä saisi hangessa tehdä aika paljon jalkatyötä. Kuitenkaan en uskaltaisi Tuurin kanssa kaksistaan pellolle hankeen vaan kaipasin turvaksi aidat ympärille.

Alkuun Tuuri käveli reippaasti, mutta tuntui pian tahmealta kuin etana. Komensin sitä raviin ja jalkojaan korkealle nostellen ori eteni pitkin kentän sivuja. Ympäri ympäri menimme jonkun aikaa, tehden myös laajoja ympyröitä kentän keskelle. Tuuri oli kiltisti kuulolla kun ei voinut kiihdyttää alta pois. Pieni ori hikosi allani ja olin itsekin toppatakin alla hikinen kuin pieni possu. Kevät oli alkanut lämmittää ilmaa. Annoin orin hidastaa käyntiin kun totesin sen rauhoittuneen tarpeeksi. Ei meidän treeni kestänyt varmaan kuin parikymmentä minuuttia, mutta enimmät pöllöenergiat saatiin orilta kuitenkin pois. Ohjasin sen kentän portista ulos ja kävelimme vielä pihatietä poispäin kotoa loppukäynteinä. Tuurin korvat olivat hörössä kun se luuli pääsevänsä vielä metsään. Eipä mennä, sanoin sille ja käänsin pihatien päässä takaisin kotia kohti. Pettyneen oloinen, mutta ennen kaikkea rauhallinen ori käveli kiltisti kotiin.

Annoin Tuurin seisoa hetken kuivumassa sisällä loimen kanssa ja iltapäivällä raukea ori pääsi vihdoin tarhaamaan. Meidän virkeä seniori paineli tarhassa sellaista pukkilaukkaa ettei olisi uskonut sen jo riehuneen aamupäivällä oikein kunnolla..

13.12.2018 Maastoon!

Kirsi saapui tallille aamupäivällä ja nappasi Tuurin tavarat varustehuoneesta tottuneesti. Huikkasi vaan huomenet samalla ja paineli heti orin karsinaan. Olimme sopineet, että Kirsi kävisi aina silloin kuin ehtisi ja saisi ratsastaa juuri niin paljon kuin jaksaisi. Samalla tyttö auttoi tallitöissä. Olin otettu uusista apukäsistä ja nautin niin kamalan kovasti nähdä Tuurin tekemässä töitä jonkun muun kanssa. Annoin Kirsin pitää Tuuria kuin omanaan. Me huolehtisimme orin kuluista ja Kirsi liikutuksesta. Toivoin tästä pysyvää ratkaisua. Senioriponin kanssa tietysti saisi varautua joskus luopumisen tuskaan, mutta Tuuri oli niin reipas ja teräksestä tehtyä ettei se varmaan vielä pitkään aikaan alkaisi raihnaistua.

Kirsi pyysi minua mukaansa maastoon. Nyökkäsin ja tarkastin kenen vuoro olisi tänään lähteä ratsukseni. Maukka! Se tuhoton taulapää. Äkkiä varusteet valmiiksi ja tallipihaan Maukan kanssa. Kirsi istui jo Tuurin selässä ja odotteli meitä. Tuurista oli kuoriutumassa hyväkäytöksinen maastoratsu kun Kirsi uskalsi olla sen kanssa niin mahdottoman napakka. Ei päässyt hölmö ori tekemään tyhmyyksiään. Maukasta ei voinut sanoa ihan samaa. Se oli taulapää pahimmasta päästä eikä esitellyt hyvää käytöstä yleisesti maastossa.. Kentällä ja maneesissa se osasi olla fiksusti, mutta maastossa mopo karkasi välillä lapasista..

Kahden hönön orin kanssa maastoon lähteminen oli kuitenkin aika piristävää. Tuuri meni edeltä ja Kirsin kanssa ehdimme höpötellä vaikka sun mitä samalla kun pörheät orit painelivat hirmuista pikakäyntiä eteenpäin. Raville päästimme vasta tutulla suoralla. Molemmat olivat niin intopinkeinä, että vauhtia riitti koko suoran. Laukalle ei rikkonut onneksi kumpikaan, siitähän olisi seurannut vain kiitolaukkakisa. Maukkakin rentoutui allani ja hölläsin otetta. Rentoa ravia pitkin tuttuja maisemia, mikäs sen parempaa. Kirsi huikkasi, että nyt laukataan ja ennen kuin ehdin kunnolla tehdä elettäkään oli Tuuri edeltämme ampaissut laukkaan ja Maukka tietenkin perään. Siinä sitä mentiin kuin tuulispäät. Kumpikaan ori ei olisi halunnut mäen päällä hidastaa, mutta suostuivat lopulta kun ohjasimme ne pienemmälle polulle. Täällä ne kävelivät peräkkäin niin söpösti ja kivasti. Kehuin kovasti Maukkaa. Tämä oli sille epätyypillistä. Kaikki temppuilut olivat unohtuneet ja ori nautti selkeästi menosta.

Kotiinpäin kääntyessämme Tuuri vähän hangoitteli vastaan, mutta Kirsi pisti stopin tempuille. Matka kotiin meni yhtä reippaasti ja rennosti eikä mitään sen suurempia ongelmia koitunut kummastakaan hönöstä. Ihanaa! Kotipihassa laskeuduin Maukan selästä, kiitin Kirsiä lenkistä ja Tuurikin sai isot kiitokset. En uskaltanut liian lähelle, koska Tuuri olisi varmasti napannut Maukkaa naamasta ja siinä olisi sitten oltu sodan keskellä kaikki.. Tuurilla kun oli tapana pistää muut orit järjestykseen vaikka se olikin Maukkaa pienempi.

12.11.2018 Liikuttaja?

Etsitään uppiniskaiselle ponikokoiselle suomenhevosorille liikuttajaa! Otsikoin näin ilmoituksen nettiin. Onneksi pystyin postaamaan hakuilmoituksen tallin omalle sivulle, joten ei tarvitsisi miettiä kuinka muut harrastajat tämän ilmoituksen ottaisivat vastaan. Tuurille oli löydettävä vakituinen liikuttaja, joka jaksaisi pyöriä orin kanssa niin paljon ettei sille jäisi ylimääräistä energiaa. Minä en jaksanut, enää. Oli niin paljon nuoria ratsastettavana ettei tälle seniorille enää ollut niin paljoa aikaa ja energiaa. Eihän Tuuri enää kilpaillut tai käynyt valmennuksissa, se oli oloneuvos, mutta huono sellainen. Olin haaveillut orin rauhoittuvan iän myötä, mutta päinvastoin. Nuorempana se luisti töistä laiskuuttaan ja nyt paineli menemään hirveää vauhtia. Ja sellaisella innolla ettei meikäläiseltä löytynyt enää rahkeita istua nuorten jälkeen vielä vireän vanhan ponin selkään.

Aamulla viestejä oli tullut kaksi kappaletta. Ensimmäinen oli nuorelta tytöltä, joka etsi liikutusponia. Epäröin hetken, sillä nuoren päästäminen meidän villihkön orin selkään hieman arvelutti.. Toinen oli aikuisratsastaja, melkein nelikymppinen nainen, joka etsi puolestaan harrastuskaveria oman hevosensa kuoltua. Otin molempiin yhteyttä ja sovin testiratsastukset samalle päivälle. Jäin odottamaan iltaa perhoset vatsassa liihotellen.

Illalla nuori tyttö, 15-vuotias Kirsi saapui tallille. Tyttö oli napakan oloinen, reipas ja puhelias. Tuurin kanssa ne tulivat hienosti juttuun jo heti alkuun. Kirsin otteet olivat orin kanssa varmat eikä hän arkaillut missään vaiheessa. Varustaminen onnistui hienosti karsinassa vaikka Tuuri on yleensä aika levoton, nyt se seisoi hieman hämmentyneenä paikallaan. Varustettuaan Tuurin Kirsi talutti ratsun maneesiin ja seurasin perässä kaksikon menoa. Huojennus oli suurenmoinen kun Kirsi näytti ensimmäisen vartin ratsastuksen aikana ettei Tuurin kanssa ollut mitään ongelmaa. Ori oli nopeasti kuulolla ja kulki kauniisti eteenpäin. Kyllä sieltä tuli laukannostoissa pukit, mutta Kirsi ei hätkähtänyt orin temppuja vaan jatkoi reippaasti eteenpäin.

Kirsin lopetettua saapui Tuija paikalle. Tervehdimme ja hoputin naisen heti Tuurin selkään. Ajattelin tämän pääsevän helpolla kun Tuuria oli liikutettu jo jonkin aikaa ja se oli ratsastettu kivasti läpi. Kirsi huikkasi heipat ja jäimme Tuijan kanssa keskenään maneesiin. Nainen oli napakka orin kanssa, mutta jotenkin huomasin heti ettei tämä nyt ihan ollut Tuurin tyyppinen ratsastaja. Hyvä kuitenkin, muttei samalla aaltopituudella. Vartin ratsastamisen jälkeen Tuija sanoi saman asian itse ääneen. Lopetimme kuitenkin hyvään onnistumiseen ja suuntasimme yhdessä tallille. Esittelin Tuijalle tallia ja muita hevosia. Keksin esitellä Koistilan toista kasvattia Hellää Tuijalle ja sovimme koeratsastuksen seuraavalle päivälle.

Kirsista tulisi Tuurin liikuttaja, kerroin illalla Matille innoissani. Miestä ei juuri uutiseni kiinnostanut. Olin kuitenkin tuskaillut tämän asian kanssa niin pitkään, että Matti näytti minulle peukkua. Onnellisena asiasta nukahdin sohvan nurkkaan ennen kuin ehdin sänkyyn asti.

Valmennukset