Viehättävän Ulpu

KTK-III, YLA2, SLA-I. KRJ-II
RIP 15.07.2017
VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE

Suomenhevonen, tamma
Rautias, 157cm
15.10.2015, 19v

Kasvattaja Ram., Viehättävä
Omistaja rukkanen (VRL-00583)

Koulutustaso VaB
Rekisterinro VH15-018-2162

Kouluratsastus taso 6 (2646.8 op.)
Lisää porrastettujen pisteistä alempana.

Kuvien © kasvattaja

JÄLKELÄISET // 4 kpl

08.02.2016 Kaunon Mielivalta KTK-III, KV-I, SV-II // i: Mieliteko
22.04.2016 Kaunon Mielihalu KV-I, SV-II, KTK-I // i: Mieliteko
26.04.2016 Kaunon Nokipoika KTK-III, SLA-II, KRJ-I // i: Kaunon Nokkostähti
30.11.2016 Kaunon Unelma KTK-III // i: Villahaan Knoppi

RIP 15.07.2017

Ulpu joudittiin lopettamaan trailerissa tapahtuneen kaatumisen vuoksi. Kotiin paluu laatuarvostelutilaisuuden jälkeen ei mennyt putkeen, rautias kaatui ja loukkasi jalkansa. Kotipihassa eläinlääkäri tarkisti tilanteen, totesi vasemman takajalan menneen murtuneen niin pahasti ettei siitä selvittäisi pitkällä kuntouttamisella. Päätös oli nopea, Ulpu pääsi siinä kotipihassa kivuistaan ja siirtyi taivaslaitumille nauttimaan vapaudesta. Ihana tamma jätti meille kauniin tamman ja maailmalle kolme upeaa oria. Kiitos kaikesta Ulpu!

SAAVUTUKSET

Helmikuun 2016 tammojen kantakirjaustilaisuus 20.02.2016
15 + 17 + 15 + 15 = 62p KTK-III

Yleislaatuarvostelu tilaisuus 30.12.2016
26 (15+11) - 31 (21+10) - 17 - 15 - 6 = 95p / YLA2

Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.05.2017
12 (3-3-3-3) + 18 + 20 + 20 + 20 = 90 p. / SLA-I

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.07.2017
7 + 41 + 12 + 22 + 15 = 97 p. KRJ-II

Ikääntymisenä käytettiin 30 IRL-päivää = 1 virtuaalinen vuosi. | 3v - 12.01.2016 | 4v - 11.02.2016 | 5v - 12.03.2016 | 6v - 12.04.2016 | 7v - 12.05.2016 | 8v - 11.06.2016

Ulpun historiaa

Viehättävän Ulpu saapui Kaunovaaraan hyvin nopeasti vieroituksen jälkeen. Romuluinen varsa näytti alkuun siltä ettei sitä olisi voinut hyvälläkään uskolla kuvitella tulevaksi kouluratsuksi. Sukunsa puolesta Ulpussa oli paljon potenttiaalia koulukentille ja sen takia halusin ostaa juuri tämän tamman Viehättävästä meille. Diivamaisen suokkitamman kotiuduttua meille alkoi hitaasti, mutta varmasti esiin kuoriutua upea ratsun alku. Hienosti nuori kouluratsu keräsi sijoituksia kalenteriinsa ja osoitti kaikki epäilykseni turhiksi. Nyt Ulpusta on tullut neljän hienon varsan emä ja kolmen varsan mummo. Ulpu on osoittanut olevansa kaikkea sitä mitä romuluisesta varsasta haaveilin sen saapuessa tilalle lokakuussa 2015.

Luonne

Ulpu on eloisa ja ihastuttava diiva, joka nirsoilee minkä ehtii. Tamma on nirso ihmisten ja ruokiensa suhteen, kaverit valitaan huolella ja Ulpun hyväksyntää ei ihan helpolla saa. Tamma on hoitaessa kärttyinen, varautunut ja kireä kuin viulunkieli kunnes ihminen on Ulpulle tuttu ja hyväksytty iholle asti. Tamma voi vaikuttaa hankalta diivalta, jonka kanssa on vaikeaa tulla toimeen. Sisimmältään Ulpua jännittää uudet tilanteet, uudet ihmiset eikä sen luottamusta saa sormia napsauttamalla. Ulpu seisoo paikallaan nätisti, sen käytöstavat ovat hyvät vaikka naamalla olisi hapan ilme. Onneksi, sillä hankalaa tammaa olisi muuten todella rasittava hoitaa.

Ratsuna Ulpu on kaikkea muuta kuin hapannaamainen diiva. Tamma on herkkä, eteenpäinpyrkivä ja ahkera tekemään töitä. Herkkä ja eloisa Ulpu on hyvä treenikaveri, jonka kanssa työskentely on aina miellyttävää. Ulpua tulee ratsastaa kevyin avuin, hapan ilme palaa heti takaisin, jos kylkiä potkii tai ohjista jää roikkumaan liiaksi. Koulukentillä Ulpu on omassa elementissään, se taipuu näppärästi ja eikä sitä haittaa vaikka samaa juttua hiottaisi monta kertaa. Ulpulle hankalinta on laukkatyöskentely, paremman laukan eteen tehdään jatkuvasti töitä. Ravi Ulpulla on loistavaa, se on helppo askellaji tammalle työskennellä. Esteet eivät tammaa juuri kiinnosta, mutta hyppää tottelevaisesti. Vesiesteistä se ei mene yli ilman kunnollista kannustusta. Vesi on muutenkin diivatammalle vaikea, Ulpua ei saa kulkemaan lätäköstä saati ylittämään märkää ojaa. Uittaminen on lähinnä rannalla hyppelyä eikä Ulpua kiinnosta kastella jalkojaan.

Kisoissa Ulpu loistaa, se rakastaa huomiota eikä säiky vaikka kisapaikalla olisikin kuhinaa. Tuomareilta se saa kehuja hyvästä käytöksestään ja tasaisista suorituksista. Se ei ole mikään maailman hienoin kouluratsu, mutta tekee parhaansa. Diivamainen käytös tulee kisareissuilla esiin lähinnä traileriin menemisessä, hapannaama pistää korvat luimuun ja jarrut päälle ellei trailerissa ole mukana parasta kaveria tai herkkuruokaa. Kuljetuksen kanssa tehdään paljon töitä, jotta kisareissut olisivat helpompia. Ulpua täytyy käsitellä kärsivällisesti.

Suku

i. Seljasaaren Uljas
VSN Champion, KTK-I
ii. Fiktion Meriitti
VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I
iii. Metsäkartanon Manaus
VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I, SV-I
iie. Lakean Lumimarja
KRJ-II, SLA-II, YLA2
ie. Koistilan Nova
KTK-II, VSN Champion
iei. Koistilan Nemo
VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I, ERJ-I
iee. Lohkotar TIE
Ch, KTK-II
e. Viehättävän Heljä
SV-I
ei. Koistilan Varjo
KRJ-II
eii. Koistilan Aro
KTK-II
eie. Fiktion Virri
KTK-III
ee. Koistilan Haave
Ch, KRJ-I, YLA2, KTK-III
eei. Kauhukakara
VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-III, ERJ-III
eee. Koistilan Viska
KTK III, KRJ II

Kilpailut

NÄYTTELYMENESTYS

KRJN ALAISET KISAT
46 sijoitusta

17.01.2016 | kutsu | VaB | 6/60
19.01.2016 | kutsu | VaB | 6/60
19.01.2016 | kutsu | HeA | 7/60
19.01.2016 | kutsu | VaB | 3/80
20.01.2016 | kutsu | HeA | 8/80
20.01.2016 | kutsu | HeA | 1/60
20.01.2016 | kutsu | VaB | 5/30
23.01.2016 | kutsu | HeA | 1/60
23.01.2016 | kutsu | VaB | 8/100
23.01.2016 | kutsu | HeA | 4/80
24.01.2016 | kutsu | HeA | 6/40

24.01.2016 | kutsu | VaB | 3/30
25.01.2016 | kutsu | HeA | 5/100
25.01.2016 | kutsu | VaB | 8/100
25.01.2016 | kutsu | VaB | 4/30
26.01.2016 | kutsu | VaB | 3/30
26.01.2016 | kutsu | HeA | 5/40
28.01.2016 | kutsu | VaB | 4/30
29.01.2016 | kutsu | HeA | 6/40
30.01.2016 | kutsu | HeA | 5/40
03.02.2016 | kutsu | HeA | 2/40
15.02.2016 | kutsu | VaB | 5/30

16.02.2016 | kutsu | VaB | 2/30
18.02.2016 | kutsu | VaB | 2/30
19.02.2016 | kutsu | VaB | 5/30
21.02.2016 | kutsu | VaB | 2/30
22.02.2016 | kutsu | HeA | 1/30
23.02.2016 | kutsu | HeA | 4/30
23.02.2016 | kutsu | VaB | 4/30
24.02.2016 | kutsu | VaB | 5/30
25.02.2016 | kutsu | VaB | 1/30
26.02.2016 | kutsu | VaB | 3/30
26.02.2016 | kutsu | VaB | 3/30

27.02.2016 | kutsu | VaB | 1/30
01.03.2016 | kutsu | HeA | 6/40
01.03.2016 | kutsu | VaB | 5/50
02.03.2016 | kutsu | VaB | 5/30
03.03.2016 | kutsu | VaB | 2/30
03.03.2016 | kutsu | HeA | 4/50
04.03.2016 | kutsu | VaB | 7/50
04.03.2016 | kutsu | VaB | 4/30
04.03.2016 | kutsu | VaB | 1/30
04.03.2016 | kutsu | VaB | 1/30
06.03.2016 | kutsu | VaB | 5/30
08.03.2016 | kutsu | HeA | 1/50
18.03.2016 | kutsu | VaB | 5/60

29.02.2016 | KRJ-cup | HeA | 29/344

Porrastetut ja ominaisuuspisteet
Kouluratsastus taso 6/5 2646.8 op. Esteratsastus taso 3/-1 1115.97 op. Kenttäratsastus taso 0/-1 0 op.
Tahti ja irtonaisuus 1530.83 Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00 Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1115.97 Tarkkuus ja ketteryys 0.00    

Päiväkirja

05.02.2016 - Pitkästä aikaa kuulumisia

Viehättävän Ulpun päiväkirja on elänyt pitkän aikaa hiljaiseloa. Tamman kanssa on alkuvuodesta tapahtunut melkoisesti. Se varsoi helmikuussa kauniin mustan orivarsan, joka sai nimekseen Kaunon Mielivalta. Isänä ensimmäisellä ja toisella varsalla oli meidän oma ori Mieliteko. Toinen varsa syntyi huhtikuussa ja nimettiin Kaunon Mielihaluksi. Täysiveljekset ovat osoittautuneet hyvin erilaisiksi vaikka geenit ovatkin samat. Kolmas orivarsa Kaunon Nokipoika syntyi myös keväällä. Isänä toimi Kaunovaaran oma kasvatti Kaunon Nokkostähti. Ulpun pojat ovat olleet kaikki mahdottoman ihania ja syntyihän meille ihana prinsessa vihdoin marraskuun lopussa. Kaunon Unelma ihastuttaa emänsä vierellä ja jää Kaunovaaraan asumaan, jotta saadaan emälinjaa jatkettua tulevaisuudessa.

Ulpun kisaura saatiin purkkiin jo alkuvuodesta ja kesän ajan diiva piti kurissa tallin nuoria. Laitumella ollessaan se onnistui saamaan toiselta hevoselta (kenties joku mukula ei halunnut totella tomeraa tätiä) potkun oikeaan takaseen ja joutui pitkälle sairaslomalle. Kesän aikana vamman todettiin paranevan odotetusti kunnes syksyn koleus toi vaivat takaisin. Ulpu on siitä asti ollut suurelta osin potilaana ja sen kanssa yritetään nyt rientää laatiksesta toiseen sekä saada viimeiset varsat maailmalle. Toivottavasti maaliskuuhun mennessä Ulpu pääsee siirtymään kokonaan eläkkelle. Laatiksia silmällä pitäen tamman kuntoa on pidetty yllä rauhallisella treenillä, niin paljon kuin sen jalka on antanut tehdä. Jos vamma yhtäkkiä kävisi kipeämmäksi ollaan valmistauduttu myös pahimpaan. Olisi kurjaa joutua luopumaan tallin diivasta, mutta turhaan emme anna hienon tamman kärsiä. Ulpu on antanut paljon ja toivomme, että saadaan pitää se vielä pitkän aikaa tallissa vahtimassa nuorisoa.

20.02.2016 - Kantakirjaan?

Ulpu, yhden varsan emä ja hienosti kilpauransa aloittanut tamma, lähti tänään kantakirjatilaisuuteen. Hapannaama seisoi trailerin vieressä sen näköisenä, että olisi missä tahansa muualla mieluummin. Matka oli mennyt suht kivuttomasti, mutta Ulpun saaminen traileriin kotona oli ollut hirveä show. Tammahan oli sitä mieltä, että ei tänään. Maanittelun jälkeen saimme diivan matkaan mukaan ja itse matka sujahti ohi nopeasti. Matkakaverin kanssa Ulpu söi rauhassa eväitään takana ja perillä se tuli ulos supervauhtia. Hyvä ettei jäänyt varpaat tamman alle.

Tamma oli puunattu, sen kanssa oli harjoiteltu ravia, paikallaan oloa ja kaikkea mahdollista mitä nyt kantakirjatilaisuudessa tarvitsi osata. Sen kanssa ei onneksi tullut mitään sen suurempia ongelmia. Ulpu sai erikseen mainintaa sen happamasta ilmeestä vaikka se olikin käyttäytynyt todella rauhallisesti. Epätavallista oli ettei tammaa haitannut vieraiden ihmisten hyöriminen sen ympärillä. Pisteet tulivat ja palkinnoksi saatiin mukaan KTK-III. Meille se riittää. Pääasia oli saada tilaisuuteen menosta hyvää kokemusta ja käydä näyttämässä hienoa tammaa, joka isänsä puolesta oli kantakirjakelpoinen. Kotona Ulpu pääsi tarhaan, jossa se pisti heti makuulle mahdollisimman likaiseen kohtaan. Eihän sitä voinut turhan puhdas ja puunattu olla liian pitkään. Onneksi pakkasella tammaan ei tarttunut hirveästi mitään, mutta se näytti heti paljon kotoisammalta talvikarvoineen ja pörröisen harjan sojottaessa villisti jokaiseen ilmansuuntaan.

17.01.2016 - Oho, se kilpailee!

Tammikuu tuntui maailman pisimmältä kuukaudelta odotellessani Ulpua takaisin kotiin. Se ei palaisi ihan vielä, mutta tänään pääsisin näkemään sen ensimmäistä kertaa kilpailemassa! HUI KAUHISTUS! Samoihin kisoihin lähdin parin oman kisaratsun kanssa, joten en ehtisi turhan paljon kyttäillä Ulpun puuhia. Ratsuttaja kisaisi ensimmäiset kisat, jotta sama ote pysyisi läpi alku-uran. Kisapaikalla nappasin omat ratsuni ulos autosta, jätin ne kisahoitajan vastuulle ja lähdin metsästämään Ulpua. Tamma löytyi pienen harjailun jälkeen. Se oli upea! Ihan aikuinen ja kaunis. Tamma hörähti tuttavallisesti ja rapsuttelin sitä onneni kukkuloilla. Ratsuttaja kertoi kuulumisia ja vähän tulevan radan haasteista. Se oli melko kovatasoinen ja vaikea, mutta usko tamman taitoihin oli kova. Se oli kehittynyt nopeasti, sisäistänyt opit ja tuntui varmalta ratsastaa. Palasin takaisin omieni pariin ja perhoset vatsassani kiemurtaen odottelin päivän koitoksia.

Ulpun vuoron tullessa olin maneesin katsomossa tuijottamassa tarkkaavaisesti tamman menoa. Tuntui omituiselta ajatella, että muutaman viikon kuluttua olisin ihan itse Ulpun kanssa kisaamassa. Vastahan se oli niin pieni.. Suoritus näytti eheältä, tamma kuunteli ja suoritti niin hyvin kuin pystyi. Sijoitus suorituksen jälkeen oli kärkipäässä. Olisiko kenties ollut toisena. Riensin oman ratsuni selkään ja radalle. Ajatukset olivat ihan jossain muualla eikä suoritus mennyt kovinkaan kummoisesti. Taidettiin olla jossain puolenvälin tienoilla eli palkinnoille en itse pääsisi. Ulpun sijoitus pysyi hyvänä ja luokan loputtua kuulin sen sijouttuneen kuudenneksi. Se oli erittäin hyvä ensimmäiseksi kerraksi. Kipitin äkkiä Ulpun luo, kehuin sitä ja lahjoin muutamalla herkulla. Polkumme erkanivat taas hetkeksi. Pian Ulpu onneksi palaisi kotiin.

01.01.2016 - Kohta kolme vee ja lähdössä maailmalle

Ulpu on kasvanut upeaksi nuoreksi ratsuksi. Sen kanssa ollaan hiljalleen opeteltu ratsun alkeita eikä tamma ole pettänyt odotuksia.. Se tekee mitä pyydetään, kuuntelee tarkasti eikä hötkyile turhia niin kauan kun sen kanssa jaksaa olla kärsivällinen. Ulpu osaa jo seisoa paikallaan ratsastajan noustessa selkään, se kulkee myös uraa pitkin kiltisti niin käynnissä kuin ravissa. Taluttaja pystyttiin jo jättämään pois ja ratsastelut ollaan aloitettu hyvin kevyesti. Nopeasti kehittyvä tamma on ollut miellyttävä koulutettava. Ulkoisesti Ulpu on tuntunut valmiilta jo pitkän aikaa, mutta annettiin sen kasvaa lähemmäs kolmea vuotta ennen ratsu-uran aloittamista. Sitä ennen ehdittiin tehdä paljon töitä maastakäsin ja vähän opetella ajollekin. Ulpu on nopea oppimaan, rakastaa ihmisen miellyttämistä ja on hirveän herkkä. Tamma pääsee tammikuun alussa hetkeksi ammattiratsuttajan hoiviin ja palaa kotiin toivottavasti kisavalmiina. Omalle kohdalle tuntuu kurjaltakin päästää Ulpu pois kotoa oppiin, mutta nyt on vain paljon helpompaa antaa toisen tehdä valmistelut ennen kisakentille suuntaamista. Ulpua yritetään kuitenkin saada kisoihin mahdollisimman nopeasti.

Pakkasin tammikuun ensimmäisenä päivänä Ulpun tavarat traileriin, silittelin hapanta pikkutammaa ja yritin kuvitella miltä se näyttäisi palatessaan kotiin. Nyt sen lihakset olivat lähes olemattomat, tai ainakin siltä se tuntui kun tammaa oli päivittäin katsellut jo pitkän aikaa. Ehkä vierain silmin katsottuna se olisi näyttänyt kehityskelpoiselta ratsun alulta. Ulpu käveli traileriin omituisen kiltisti, se taisi aavistaa jotain haikeasta olemuksestani eikä pelleillyt ollenkaan. Ajomatka meni turhankin nopeasti ja uudessa paikassa talutin tamman ulos trailerista. Ratsuttaja otti Ulpun vastaan emmekä pitkittäneet hyvästejä liiaksi. Onneksi tiesin saavani kuvaterveisiä tarvittaessa vaikka päivittäin ja pian pääsisin oman tamman selkään kun se palaisi kotiin hyvin koulutettuna.

13.11.2015 - Yksivuotias

Pieni, hassulta näyttävä tamma seisoi tallin pihassa. Pakkasta ei ollut nimeksikään ja lunta vain sen verran, että maa oli juuri ja juuri valkea. Ulpu näytti vielä huvittavan pikkuruiselta, olihan se vasta yksivuotias. Romuluinen pikkutamma pääsisi tänään metsälenkille. Taluttaen lähtisimme matkaan ja ihan kaksistaan. Ulpu oli innoissaan, mutta näytti sille tyypilliseksi muodostunutta hapanta naamaa. Olihan se rento ja kiva pikkutamma, mutta vaikutti ulkonäkönsä puolesta todella veemäiseltä ja vaikeasti lähestyttävältä. Odotin jo innolla millainen tästä neitokaisesta tulisi isona. Olihan se nätti, kaiken varsamaisuutensa alla se alkoi jo pikkuisen näyttää hevoselta. Muutamassa hetkessä nuo nuoret vaan yhtäkkiä kasvaisivat isoiksi eikä sitä yksvuotisaikaa saisi enää takaisin. Täytyi siis nauttia täysillä.

Lähdimme tallipihasta kellon ollessa kymmenen. Tarkistin vielä äkkiä, että kaikki hevoset olivat omilla paikoillaan, jotta pystyin poistumaan pihasta rennoin mielin. Ulpu käveli vieressäni kiltisti, seuraten jokaista käskyäni. Olihan se tottunut meidän kävelyretkiin, mutta useimmiten meillä oli joku toinen hevonen mukana toisen ihmisen taluttamana. Tänään lähdettiin ihan kaksistaan ja Ulpun korvat pyörivät uteliaina sen kuunnellessa metsän ääniä. Tie oli tuttu, valoisan aikaan ei edes pelottanut. Iltalenkit hoidettiin yleensä todella pikaisesti ja molempia jännitti. Tällainen aamupäivän lenkki oli paljon fiksumpi, oli valoisaa eikä tarvinnut kuunnella jokaista rapsahdusta mörköjen pelossa. Ulpu rentoutui metri metriltä ja juttelin sille kaikenlaista höpöä. Pitkäjalkainen yksivuotias näytti talvikarvassaan ohuelta mammutilta. Naurahdin ääneen ajatukselle, Ulpu katsoi minua hieman huolestuneen oloisena. Mitä se ihminen täällä metsän keskellä naureskelee.

Kävelimme naapuritilan reunalle. Lehmilaitumet paistoivat tyhjyyttään. Tässä oli sopivan pitkä suora, joten lähdin juoksuttamaan tammaa vierelläni. Ulpu ravasi vieressä, innostui hieman liiankin paljon ja lähti edelle. Yritin juosta sen kiinni, mutta tamma pinkoi pitkistä jaloistaan sen mitä pääsi. Pidin narusta kiinni ja yritin koko painollani pysäyttää pikkuhevosta. Olihan sillä huomattavasti enemmän voimaa kuin minulla, joten tamma vei ja minä vikisin. Vaistomaisesti karjahdin hevoselle, että STOP. Ulpu stoppasi kuin seinään. Se pysähtyi katsomaan minua hämmentyneenä, mitä se ihminen karjuu. Haukoin henkeä, hitto. Keräsin narun lyhyemmäksi ja lähdin talutamaan Ulpua takaisin kotia kohti. Se oli pörheä kuin mikä, yritti steppailla vieressä, mutta käskin sitä pysymään maan pinnalla. Oikeastaan oma moka kun yritin sen kanssa juosta kaksistaan. Tätä ei oltu harjoiteltu juurikaan ja tietenkin aamupäivän pakkanen antoi vielä lisää vettä myllyyn eikä pikkuhevosella ollut aikomustakaan mennä yhtä hiljaa kuin mitä minä olisin sen kanssa juossut. No tätä pitäisi harjoitella. Eihän me muuten pärjättäisi koskaan missään näyttelyissäkään kun ei nuori osaisi juosta vieressä maltillisesti.

Loppumatka meni ihan hyvissä fiiliksissä. Ulpu rauhoittui ja käveli vieressä kiltisti. Se oli kuitenkin selvästi enemmän varuillaan kuin alkumatkasta. Kai se karjaisu sai tamman valppaaksi. Vuotias kuunteli kaiken mitä sille puhuin. Kotiin päästyämme Ulpu pääsi hetkeksi talliin, jossa harjasin sen läpikotaisin ja lahjoin pikkuisen herkuilla. Hyvän työn se oli tehnyt kävelylenkillä vaikka vähän meinasi homma karata käsistä.