Vilikutti

KTK-III
VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE

Suomenhevonen, tamma
Rautiaankimo, 152cm
26.05.2016, 19-vuotias

Kasvattaja Susiraja
Omistaja rukkanen (VRL-00583)

Koulutustaso HeA, 90cm
Rekisterinro VH16-018-1233

Kouluratsastus taso 5 (1866.55 op.)
Lisää porrastettujen pisteistä alempana.

Kuvien © kasvattaja

JÄLKELÄISET // 5 kpl

26.09.2016 Kaunon Hutikuti KTK-II // i: Tiilikan Hamanaattori
01.12.2016 Kaunon Terminaattori KTK-II // i: Tiilikan Hamanaattori
04.01.2017 Kaunon Vihuri // i: Herra Halokeeni
17.06.2017 Kaunon Suukotti // i: Kaunon Sukkela
02.10.2017 Kaunon Kilkutti // i: Pirunkorven Touhukas

SAAVUTUKSET

Suomenhevostammojen kantakirjaustilaisuus 30.10.2016
16 + 18 + 17 + 16 = 67p KTK-III

Ikääntymisenä käytettiin 30 IRL-päivää = 1 virtuaalinen vuosi. 3v - 24.08.2016 | 4v - 23.09.2016 | 5v - 23.10.2016 | 6v - 21.11.2016 | 7v - 21.12.2016 | 8v - 20.01.2017

Luonne

Vilikutti saapui meille Kaunovaaraan suoraan kasvattajiltaan Susirajasta. Mieliteon lisäksi olin haaveillut talliin jo jonkin aikaa toista susirajalaista. Erään kerran muun Susirajassa asioimisen ohessa katsastin Vilikuttia ja tein siitä tarjouksen. Niin kaunis rautiaankimo varsa lähti matkaani. Vilikutti ihastutti toki muutenkin kuin pelkkien kasvattajiensa takia. Tammasta löytyi sopivaa särmää ja näppärät vanhemmat.

Kunnollisen suomenhevosen elkein nuoresta asti Vilikutti "Vilkku" on osoittanut luonteen lujuutta, itsepäisyyttä sekä kirpakkaa tammamaista energiaa. Kimoa neitokaista ei ole luotu helpoksi hoidokiksi eikä aloittelijoiden hevoseksi. Vilkkua hoitaessa tulee muistaa pitkä pinna, kärsivällinen mieli ja rauhalliset liikkeet. Äkkipikaisen ja kovakouraisen ihmisen kanssa tamma pistää prinsessashown pystyyn. Vilkulle ärtyminen ei kannata. Tamma osaa tehdä arkisista asioista hankalia sille tuulelle sattuessaan. Karsinasta poistumisesta tulee mahdoton tehtävä, satulan selkään saamisesta steppikisa eikä mikään muukaan onnistu. Rauhallisen käsittelijän kanssa Vilkku on rento, helppo ja kaikin puolin reipas pikkuotus. Se ei pure, potki saati uhittele niin kauan kun sitä kohdellaan fiksusti. Lasten ratsua siitä ei siis tule koskaan.

Ratsupuuhissa Vilkku on vähintäänkin energinen. Tammalla on kevyet liikkeet ja ketterä olemus. Sen satulassa on tärkeää muistaa vakaa käsi, pienet avut ja istunnalla ratsastaminen. Vilkkua ei tarvitse patistaa eteenpäin juuri koskaan, se kulkee omalla moottorilla reippaasti eteen ja kehittyessään alkaa varmasti hakeutumaan itse oikeaan muotoon paremmin. Rempseä tamma sopii helppojen koululuokkien lisäksi esteradoille ketterän menonsa puolesta. Esteiden yli Vilkku hyppää hyvällä tekniikalla, innokkaasti ja joskus turhankin hurjapäisesti. Maltillisempaan menoon pyrkiessä Vilkun kanssa saa hetken etsiä sopivia vaihteita. Jarrut toimivat kunhan ne osaa hienosäätää molemmille mieleisiksi. Koulukentillä Vilkku näyttää vähäisetkin taitonsa ylpeydellä. Kevyt käsi ja istunnalla ratsastaminen ovat avain asemassa Vilkun kanssa kenttää kiertäessä. Tamma toimii pienistä merkeistä ja oppii koulukiemurat nopeasti. Se sisäistää tehtävät helposti vaikka ei taivukaan ihan hirveän vaativiin kiemuroihin. Parhaansa kimo antaa kunhan sitä muistaa palkita välillä.

Suku

i. Ähäkutti
sph, 144cm, trt sb
ERJ-II, SLA-I*

ii. Himskatti
evm, sh, trt, 150cm

iii. Turkanen
evm, sh, rt, 151cm
iie. Hilivatti
evm, sph, tprt, 146cm
ie. Kanervaksi
evm, sph, trtkrj, 141cm
iei. Piiskaksi
evm, sph, prt, 143cm
iee. Kanervaski
evm, sph, prtkrj, 141cm

e. Vihavalkea
sh, 165cm, rtkm
KTK-III, KRJ-I

ei. Inhomielin
evm, sh, rnkm, 158cm

eii. Ivakielin
evm, sh, rtkm, 157cm
eie. Multiinmuutti
evm, sh, klm, 159cm

ee. Hiilloshenkäys
evm, sh, trt, 161cm

eei. Hiilenhiljaa
evm, sh, m, 163cm
eee. Kanervaisten Kaisu
evm, sh, prt, 161cm

Kilpailut

NÄYTTELYMENESTYS

18.09.2016 - kutsu - suomenhevostammat - 3/12, irtoSert (Päätuomari: Zafiro)

Porrastetut ja ominaisuuspisteet
Kouluratsastus taso 5/4 1866.55 op. Esteratsastus taso 2/1 923.28 op. Kenttäratsastus taso 0/2 106.93 op.
Tahti ja irtonaisuus 1001.92 Hyppykapasiteetti ja rohkeus 58.65 Nopeus ja kestävyys 48.28
Kuuliaisuus ja luonne 864.63 Tarkkuus ja ketteryys 0.00    
Varusteet

Hevoselle kerätään vaaleanpunaisia varusteita (riimut, loimet, yms)
Yleisvarusteet (yleissatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Kouluvarusteet (koulusatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Loimia (tallissa fleece, ulos talvella paksu toppaloimi)
Kisoihin mukaan valkoinen satulahuopa ja nahkariimu

Hoito-ohjeet

Tarhaa kenen tahansa kanssa
Loimi vain kovalla pakkasella/märkänä
Suojat ratsastaessa
Riimu pois päästä tarhassa
Kerran viikossa pitkä maastolenkki

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, Vilikutti, kirjoitti Lissu

”Mitä mamman KULTA!” Hetken ajan rukkanen näytti kauhistuneelta, taisi reppana kuvitella minun kapsahtavan hänen kaulaansa Vilkun sijaan.
”Ja olethan se sinäkin ihana ja soma”, totesin rukkaselle jostain kimon kasvattini kaulan tietämiltä. Hetken antaumuksellisen halailun jälkeen siirryin kauemmas, jotta rukkanen pääsi jatkamaan keskeyttämääni harjaustuokiota. Kun kerran siinä olin, vähän varoittamattomana ilmestyneenä yllätysvieraana, otin itsekin harjaa ja kaviokoukkua kauniiseen käteen. Siinä Vilkkua puunatessamme juttelimme niitä näitä, suurimmat kuulumiset olimme jo vaihtaneet pari päivää takaperin Susirajassa.

En ehtinyt edes kissaa sanoa, kun huomasin taluttavani suitsittua Vilkkua kentälle. Suitsittua ja satulatonta. Niin sitä vain tuupattiin pahaa-aavistamaton kasvattajatätönen ratsastamaan ilman satulaa! Viime kerrasta oli kulunut tovi, enkä ollut lainkaan yhtä vakuuttunut ideasta kuin rukkanen oli ollut. Vilkkua koko touhu ei juuri tuntunut kiinnostavan, tamma seisoskeli paikoillaan korvat puoliksi lurpallaan, katsellen minua kuin mitäkin puutarhatonttua.
”Ei se auta, kultaseni, katsotaan tuleeko tästä yhtikäs mitään”, juttelin puoliksi hevoselle, puoliksi itselleni. Paikallistettuani kentän reunalla tuolin valjastin sen uljaaksi apujakkarakseni selkäännousun ajaksi.

Olisin ehkä toivonut vähän pyöreämpää, vankempaa ja ennen kaikkea rauhallisempaa ratsua ilman satulaa puksutteluun. On tässäkin meillä kenttäratsastaja… Vilkku liikkui reippaasti eteenpäin jo käynnissä, askeleet olivat kevyet ja vaivattomat, tammalla tuntui olevan virtaa. Ratsastelin vähän uran sisäpuolella, asettelin ja taivuttelin kimoa, ratsastin laajoja kaaria sekä suuria ympyröitä, kahdeksikkoja, lävistäjiä… Perusjuttuja, siis. Käynnissä tamma tuntui älyttömän hyvältä, jahka totuin liikkeen rytmiin (on se kumma, miten paljon satulattomuus muuttaa fiilistä ja vähän kaikkea!), joten ei muuta kuin iloinen hymy huulille ja Vilkulle kaunis pyyntö siirtyä raviin.
Tietenkin pyysin ravia juuri kulmassa. Tietenkin olin vaipunut niin ajatuksiini, että ravin noustessa Vilkku jatkoi matkaansa kulmasta suoralle uralle, minä en. Kesti jokusen raviaskeleen verran, että ratsu ja ratsastaja tajusivat jonkin olevan hullusti. Vilkku pysähtyi ja katsoi taakseen, ja siellä minä istuin, takamus tukevasti kentässä. Toivottavasti kukaan ei nähnyt!

Ehdin napata Vilkun kiinni, ennen kuin kimo hipsi omille teilleen. Sehän se olisikin ollut komea näky, kentällä itsekseen hölkkäävä Vilkku perässään lievästi punakka, pyöreä kasvattajansa. Kiitos ei. Noustuani jokseenkin punaisena uudelleen selkään kasasin itseni, ajatukseni sekä ylpeyteni rippeet uutta yritystä varten. Nyt pysyin kyydissä, kunnes aikani ratsastettuani laskeuduin Vilkun selästä ihan oma-aloitteisesti.
Tallissa hoidin tamman kuntoon, syötin sille muutaman porkkanan ja muiskautin oikein ison pusun Vilkun turvalle (Vilkku ei ilmeestä päätellen oikein arvostanut). Palautettuani Vilkun takaisin laitumelle lähdin etsimään rukkasta kehuakseni Vilkkua sekä sen liikkeitä. Suunnittelemattomasta jalkautumisestani vaikenisin kyllä kuin muuri.

12.06.2017 - Vilkku-rakas

Jotenkin kummasti Vilkusta on kasvanut iso aikuinen hevonen, joka odotti jo neljättä varsaansa. Tällä kertaa isäksi valikoitui oman tallin kasvatti, Sukkela. Nimiehdotuksiin raapustin mahdolliselle tammavarsalle nimeksi Suukotti. Sen ihanampaa nimeä ei voisi Vilkun varsa kantaa. Oikeastaan kadutti hetken ettei suunnitelmissa ollut jättää tätä varsaa meille. Varsaa tuskin olisi vaikea myydä, sen suvusta löytyisi niin erikoisia ja kivoja värejä, että meiltä ei toista samanlaista yhdistelmää ihan heti olisi tarjolla.

Vilkun laskettuaika alkoi lähestyä, nyt siihen olisi enää muutama päivä ja varsomista valvottiin urakalla. Oli tallissa muitakin kantavia tammoja, joten kameroita oli jouduttu asentamaan ihan kiitettävä määrä. Vilkku oli onneksi kokenut ja reipas synnyttäjä eikä sen varsojen kanssa ollut aiemmin suurempia ongelmia. Tietysti aina piti varautua pahimpaan. Vilkku hoitaisi homman niin hyvin kuin vain osaisi.

Kurjaa on odotella, mutta sillä aikaa pystyin sentään keskittymään hetkeksi muihin tallihommiin. Vilkku sai syödä rauhassa vihreää vähän kerrallaan. Viileä kevät oli viivästyttänyt vihreän kasvua täällä Pohjois-Karjalassa eikä laitumilla ollut tavalliseen tapaan ihanaa ruohomerta vaan vähäiset vihreät piti nauttia valvotusti. Onneksi oli paljon apukäsiä, laitumia pystyi helposti pilkkomaan pienemmiksi ja tiineetkin tammat saivat oman pienen laikkunsa laitumesta.

Kun tuli aika ottaa Vilkku takaisin talliin ja painua itsekin omien iltapuuhien pariin huomasin tujottavani jatkuvasti varsakameraa. Ei vielä minkäänlaisia merkkejä varsomisesta. Jos mahassa todella oli tammavarsa voisi synnytys alkaa aikaisemmin. Orivarsat olivat menneet yliaikaisiksi. Ehkä vielä muutamaan päivään ei tapahtuisi mitään, mutta toivomus olisi saada varsa maailmaan reilusti ennen juhannusta.

04.01.2017 - Kolmas varsa

Vilikutti isoine vatsoineen käyskenteli tarhassa. Maa oli hirvittävän liukas, joten himo pistää tamma arvokkaine lasteineen pumpuliin oli aivan hillitön. Silti päästin Vilkun pihalle, se kaipasi raitista ilmaa. Varsa oli mennyt jo pitkälle yliaikaiseksi, joten tamman olo oli tuskainen. Näpsäkkää tammaa oli alkanut jo ottaa päähän sisällä seisominen, joten ulkoilu oli pakollinen paha. Onneksi Vilkku käyttäytyi hyvin rauhallisesti. Aamupäivän se sai haistella raitista ilmaa kunnes minun hermoni melkein repesivät tästä stressistä. Nappasin paksukaisen takaisin talliin turvaan. Vilkku vaikutti ärtyneeltä. Himputtiako minua sisään viet, hölmö ihminen, se tuntui ajattelevan. Eläinlääkäri oli luvannut tulla illalla katsomaan tilannetta, jos varsa ei vieläkään lähtisi liikkeelle.

Siinä päivän tallissa ja pihalla touhutessa kävin välillä katsomassa tammaa. Vilkku alkoi pikkuhiljaa vaikuttaa siltä ettei varsominen olisi kaukana. Kävin liikuttamassa pari hevosta kentällä. Poltteli päästä takaisin vahtimaan tammaa, mutta eihän sitä koko aikaa voinut olla siinä karsinan vieresssä katsomassa. Vilkku oli monta päivää jo luimien yrittänyt ajaa minua pois karsinalta. Nyt se sai olla rauhassa. Tallissa touhusi kuitenkin joku muukin välillä, joten kovin pitkiä aikoja se ei ollut valvomatta. Porukka kerääntyi talli pihaan liikuttaja Ellin lähtiessä vetämään pientä maastoryhmää. Palasin takaisin talliin vasta ryhmän lähdettyä liikkelle. Onneksi Elliin pystyi luottamaan ja saatoin hyvillä mielin päästää maastoilijat lenkille ilman omaa valvontaani. Seuraavaksi vahtimaan Vilkkua!

Yllätys oli suuri kun karsinassa Vilkun kanssa olikin voikko varsa. Olihan tämä tamman kolmas varsominen, joten aikaa siinä ei ollut kulunut luultavasti montaa minuuttia. Varsa oli jo jalkeilla ja näytti nauttivan maidosta innokkaasti. Vilkku katsoi minua sellaisella omituisella ilmeellä kuin lällättäen, että ähäkutti, missasit tämän! No onneksi oli todistanut ne kaksi edellistä syntymää ja nyt suurin stressi oli ohi. Eläinlääkäri tulisi joka tapauksessa illalla, joten varsa tarkistettaisi sitten. Reippaan oloinen varsa haisteli uteliaana käsiäni, Vilkku antoi lähestyä varsaa ilman mitään ongelmia. Joskus se saattoi olla turhankin suojelevainen varsojaan kohtaan, mutta nyt tuntui olevan hyvinkin hälläväliä meiningillä. Ehkä pitkä tiineys oli tamman mielestä ollut ihan riittävää varsan vahtimista. Tammahan ponkaisi varsan ulos heti kun silmä vältti. Kai se olisi pitänyt jättää aikaisemmin parempaan rauhaan. Kamera oli onneksi kuvannut kaiken, joten sain katsottua varsomisen videolta. Tallissa oli ollut vain puolisen tuntia hiljaista aikaa, jolloin Vilkku oli varsan ponnistanut ulos. Hirmuisen tehokas ja näppärä emäntä. Varsakin oli todella nopeasti ylhäällä ja ruokailemassa. Onneksi tämä sujui näin hienosti.

06.11.2016 - Viilettävä Vilkku

Vilkku aloitti aamunsa itsenäisellä lenkillä tallipihan ympäri. Tamma onnistui kiskaisemaan itsensä irti talutuksessa eikä näyttänyt merkkiäkään kiinni antamisesta. Ei auttanut omistajan muuta kuin katsella ja odotella kimon rauhoittumista. Pukkilaukka pitkin valkeaa tallipihaa näytti maistuvan tammalle makoisasti. Kai sunnuntaiaamu olisi voinut paremminkin alkaa.. Vilkku vaaleanpunaisessa riimussaan pysähtyi pihatien juureen katselemaan ympärilleen. Kavioiden jäljet kulkivat pitkin ja poikin lumista pihaa. Tamma pärskähti energisesti ja katsoin sitä enkä pystynyt olemaan sille vihainen. Olihan se kaunis kuin mikä. Aurinkoinen talviaamu teki kimosta valokuvauksellisen patsaan sen tuijottaessa minua kohti sieraimet suurina ja koko kroppa jännittyneenä. Hain pikaisesti rehuvarastosta kaurampärin ja lähdin kulkemaan sen kanssa kohti tarhaa, jonne olin tammaa alunperin viemässä. Käänsin tammalle selkäni ja kuuntelin tarkkaavaisesti tulisiko se perässäni. Hetken käveltyäni kuuluivat Vilkun askeleet takaa. Käännyin hitaasti ämpärin kera ja Vilkku kurotti kohti kauroja. Vein ämpäriä kauemmas, jolloin tamma joutui ottamaan askeleen lähemmäs. Varovainen askel ämpäriä kohti ja nappasin riimunnarusta kiinni. Vilkku upotti turpansa kauraämpäriin ja näytti hyväksyvän kiinnijäämisen. Annoin tamman syödä kaurat kipon pohjalta rauhassa. Talutin kimon tarhaan, irti päästessään se lähti taas vetämään pukkilaukkaa ympäriinsä. Riehukoot, nyt oli sentään aidat ympärillä.

Valmennukset

Kouluvalmennus kirjoitti Lissu T.

“Oho, siitähän on kasvanut hieno!” Ihastelin hymyilevän rukkasen alla kevyin askelin ravaavaa kimoa. Olemmeko me narrin kanssa oikeasti kasvattaneet tuollaisen? Vihanneksesta?
“Mukavan eteenpäinpyrkivän oloinen, ja liikkuu todella kevyesti. Pidä tuo yllä, lähde tekemään pitkillä sivuilla askeleen pidennystä, lyhyillä sivuilla sitten himmailua. Muutaman toiston jälkeen koko rata leikkaa, siinäkin askelta pidentäen, ja sama juttu toiseen kierrokseen.” rukkanen ratsasti kevyin, vakain avuin reipasta Vilkkua, joka pidensi askeltaan erittäin helposti, palautui normaaliraviin pienellä pyynnöllä ja hidasti aivan yhtä helposti tahtiaan oiiiikein hitaaksi raviksi. Temponvaihtelut ja askelpituudella pelaaminen sujuivat hyvin, samaten niitä seuranneet pohkeenväistöt ja pääty-ympyrät harjoituslaukassa.
“Eiköhän tämä riitä, aloitetaan työnteko!”

Ensimmäiseksi tehtäväksi annoin keskiravi - koottu ravi -siirtymisen, siitä pysähdyksen ja siirtymisen suoraan takaisin koottuun raviin. Vilkun takaosa oli hyvin mukana, keskiravi ei jäänyt voimattomaksi laahaamiseksi, siirtyminen koottuun raviin oli tarkka ja sujuva, eikä liike kuollut tai ollut pelkkä temponhidastus. Pysähdykset eivät olleet töksähtäviä, ja joka kerta pysähdyksestä nousi hyvin valmisteltu ja esitetty koottu ravi. Loistavaa!
“Jatketaan siirtymisillä, keskikäyntiä ja siitä koottuun käyntiin ja edelleen koottuun laukkaan. Keskikäyntiä pitkää sivua pitkin, koottua käyntiä lyhyen sivun verran ja pitkän sivun alusta koottua laukkaa pitkän sivun verran. Toiseen kierrokseen sama homma.” Ratsukon keskikäynnissä ei ollut moitittavaa, mutta koottu käynti jätti toivomisen varaa Vilkun ryhdin ja takaosan työskentelyn suhteen. Koottu laukka alkoi hieman voimattomana, eikä ryhti ollut siinäkään ideaali, mutta rukkanen korjaili Vilkkua hyvin ja koottu laukka parani pitkän sivun loppua kohden. Toisella kerralla koko suoritus parani, suunnan vaihtuessa edellisen suorituksen hyvä, varma suorittaminen jatkui.
Loppuverryttelyjen aikana kävimme läpi sekä valmennusta, että Vilkun kisoja ja kotitreenejä. Enkä malttanut olla kehumatta, miten sievä ja kivaliikkeinen tammasta olikaan kasvanut.